Jarmo Heikkinen kera hänen firmansa yhteistyökumppani Santtu Raitalan ja Hannu Torvisen Seinäjoen Kuninkuusraveissa.
Kymmenien miljoonien liikevaihtoa takovan yrityksen tyhjästä luonut Jarmo Heikkinen hurahti hevosiin SM-tasolla kilpailevan tyttärensä myötä – myi hiljattain kolme ravuriaan Leo Mönttiselle
Seinä- ja lattia-alan suuryrityksen Heikkinen Yhtiöt Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja Jarmo Heikkinen on myöhäisherännäinen mutta kovasti asiaan panostava hevosharrastaja. Hänen tyttärensä Petra Heikkinen lukeutuu esteratsastuksessa maamme huippunimiin.
Petra ja Jarmo Heikkinen eilisen 140 cm:n luokan seniorien SM-osakisan voittaja Q And Q DK Z:n eli "Kyllikin" kupeella. Taisto Suomen mestaruudesta jatkuu Seinäjoella tänään.Jarmo Heikkinen, 59, vastaa puhelimeensa tien päältä. Hän on juuri päättänyt työpalaverin Turussa ja on suuntaamassa Seinäjoelle, missä sijaitsee yksi hänen perustamansa ja johtamansa Heikkinen Yhtiöt Oy:n konttoreista. Painavin syy lakeuksille lähtöön on kuitenkin siellä käytävät esteratsastuksen SM-kisat. Niihin osallistuu hänen tyttärensä Petra Heikkinen.
”Petra on Suomessa varmasti top viisi ratsastajia. SM-kisoissa on mahdollisuudet kolmen joukkoon”, Jarmo Heikkinen valaisee.
Jarmo Heikkinen tuntee sekä ravi- että ratsastuspiirit. Hän näkee, ettei kummallakaan lajilla suju huippu-urheilun puolella tällä hetkellä kummoisesti. Lajien välinen yhteistyö voisi saada nostetta aikaan.
”Molemmilla lajeilla on parantamisen varaa, vähän syvissä vesissä mennään. Lajit eivät houkuttele ihmisiä pariinsa tarpeeksi. Siihen ei varmasti ole yksittäistä syytä, vaan monta eri tekijää. Sekä raveissa että ratsastuksessa lajiliitot ovat pieniä ja sisäänpäin käpertyneitä. En halua syyttää niitä kuitenkaan liikaa, sillä siellä tehdään paljon myös talkoilla hommia. Lajien pitäisi kuitenkin pyrkiä enemmän yhteistyöhön. Nämä esteratsastuksen SM-kisat ovat hyvä esimerkki”, Heikkinen viittaa Seinäjoen raviradan keskikentällä pidettäviin mittelöihin.
”Siellä on katsomo ja infra valmiina. Alahärmässä Powerparkin raviradalla on myös komea ratsastuskenttä, ja tämä tuo alueelle moninaista käyttöä ja siinä ylitetään lajiaitoja.”
Heikkisen Toomas-pojallekin ovat hevosvoimat tuttuja. Hän nousi kartingin ja pikkuformuloiden kautta rallicrossin MM-tasolle. Vuosina 2012 ja 2013 Toomas Heikkinen ajoi Pohjois-Amerikassa Global Rallycross -sarjaa.
Ensimmäisellä kaudella menoa hidasti harjoitusoloissa sattuneessa kolarissa tullut vakava loukkaantuminen. Lantio ja jalka murtuivat viidestätoista kohdasta. Suomalaista sisua osoittaen, Toomas Heikkinen ajoi sarjan viimeiset kisat jalka kipsattuna. ”Onneksi ei murtunut kaasujalka”, hän murjaisi Ylen haastattelussa.
Vuosi 2013 oli yhtä menestystä. Toomas Heikkinen voitti viisi osakisaa peräkkäin, ja hän vei nimiinsä kokonaissarjan. Heikkinen palkittiin kauden päätteeksi kotimaassaan Vuoden autourheilijana. Hän pääsi samalle listalle Juha Kankkusen, Tommi Mäkisen, Mika Häkkisen, Kimi Räikkösen, Valtteri Bottaksen ja muiden mestarien kanssa.
”Toomas on nyt lopettelemassa ajouraansa, tai jo lopettanutkin. Jenkit ja Euroopan maat kuljettiin yhdessä. Kyllä siinä isäkin sai reissata”, muistelee Jarmo Heikkinen poikansa aktiivivuosia lämmöllä.
Jarmo Heikkisen reitti hevosten pariin kulki tuttua ja tasaiseksi tampattua reittiä pitkin. Kun hänen tyttärensä innostui esteratsastuksesta, lapsilleen omistautunut isä tahtoi tukea harrastusta. Ja kuten arvata saattaa, lopulta hevoset veivät myös hänet mukanaan.
Omassa lapsuudessaan ja nuoruudessaan Heikkinen ei ollut missään tekemisissä hevosten kanssa. Hän itse kuvailee rooliaan harrastuksen kustantajaksi.
”Mutta kyllähän meitäkin tarvitaan”, Heikkinen nauraa.
”Käytännön hevoskokemusta mulla ei ole, enkä oikeastaan tunne poltettakaan siihen. Hevoset ovat kiehtovia luontokappaleita, ja omien ravurien varttumista ja startteja on kiva seurata. En sillä tavalla jännitä kisoja, kun en ole mukana valmennusprosessissakaan. Lasten harrastuksien seuraaminen jännittää paljon enemmän. Hevosten omistajana käyn kilpailupaikalla toteamassa, että miten työt tallilla on tehty. Mutta kyllähän jo yksistään se, että mukana on taloudellista panosta, pistää sykkeen nousemaan.”
Jarmo Heikkisen ravurit ovat viime aikoina olleet valmennuksessa pääsääntöisesti Tapio Mäki-Tulokkaalla, ja Santtu Raitala on hänen hevostensa vakio-ohjastaja.
”Tapion kanssa käydään asioita läpi; miten hevoset ovat menneet ja mitä niille kuuluu. Santun kanssa yhteydenpito on tiivistä. Keskustellaan starttien jälkeen, ja Santun kaltaisen ammattireiskan kautta pääsee lajiin ihan eri tavalla sisälle”, Heikkinen sanoo.
Hevospaarman pureman saanutta Heikkistä olivat aikoinaan ohjaamassa ravipuolelle lajista kiinnostuneet hänen firmansa työntekijät. Kohta virisi ajatus panostaa yrityksen markkinointia ravien saralle. Heikkinen Yhtiöt Oy:n logo ja punainen tunnusväri ovat raviväelle tuttuja esimerkiksi Santtu Raitalan ajohaalarista.
”Monet meidän asiakkaistamme seurasivat raveja, ja ajattelimme, että siinä voisi olla otollinen markkinointikanava. Teimme sitten taustatutkimusta, ja sen perusteella kävi ilmi, että Suomessa jääkiekossa on mainostajan kannalta paras potentiaali, mutta aika pian sen jälkeen tulee raviurheilu. Aloimme miettiä, että kuka olisi sopiva nuori kuski yhteistyökumppaniksi, ja päädyimme Santtuun. Sitten aloin seurata Santun edesottamuksia radalla, ja kohta piti saada jo oma ravurikin. Me olemme olleet tosi tyytyväisiä Santun kanssa tehtyyn yhteistyöhön. Siinä on onnistuttu, vaikka hevospuolella valinnat ovatkin menneet tähän asti vihkoon”, Heikkinen hymyilee.
”Santtu on lajissaan lahjakkuus, ja nuorella kaverilla on sitä paitsi loistava ulosanti. Hän on huippuammattilainen ja hyvä tyyppi. Meillä ei ole ravien ulkopuolella sen suuremmin ollut tempauksia, kun niitä on haastavaa järjestää. Joskus jossain Derby-raveissa on vietetty tyky-päivää, ja Santtu on käynyt siellä morottamassa väkeä.”
Heikkinen linjaa, että hänen yhtiönsä sponsorointi raveihin tulee jatkumaan vastaavalla tasolla myös tulevaisuudessa. Mainostajana - ja yleisesti ottaen alan ihmisenä - hän on huolissaan ravien näkyvyydestä.
”Laji on valtamediassa esillä liian vähän. Kunpa vain olisi edelleen 75-lähetys lauantaisin Ylen kanavalla, niin silloin voitaisiin puhua koko kansan harrastuksesta. Nyt lähetyksiä pystyvät seuraamaan lähinnä ne, jotka ovat jo lajissa sisällä. Ei se mummo siellä maitotiskillä enää tiedä hevosten nimiä”, Heikkinen lausuu.
Vielä elokuun alussa Heikkinen omisti kahdeksan ravuria, mutta sitten alkoivat puhaltaa muutosten tuulet. Ratu Release lähti leasingiin kasvattajalleen Vesa Santaselle. 20:sta kisastaan kolme voittaneen ja kahdeksan muuta mitalisijaa saalistaneen Overdosen hän myi Leo Mönttiselle. Samaan kauppaan kuuluivat myös Heikkisen omat kasvatit Floorlady ja Floorboy. Jäljelle jäivät mukavasti menestyneet Mäki-Tulokkaan treenaamat 4-vuotiaat Rahajamatch ja My Match, siitostamma Calabria ja sen kesällinen varsa Zola Bokosta.
Heikkisen hevosenomistajan uralta ovat suuret tähdet jääneet vielä puuttumaan, mutta mies ei lannistu.
”Hevosia oli päässyt kertymään liikaa, ja piti tehdä pieni putsaus. Harrastus jatkuu, mutta laatuun panostaen. Myös varsoja kasvatetaan. Calabria on tarkoitus astuttaa seuraavaksi Maharajahilla.”
Vaikka miten supistaa toimintaansa, raviharrastajalla tutka pyörii alvariinsa.
”Olen muutamalle henkilölle antanut ymmärtää, että mulle saa tarjota starttihevosta tai vastaavasti varsaa. Sellainen viisi-kuusi hevosta olisi sopiva määrä, ja aina tilanteen mukaan sitten lisätään tai vähennetään. Niistä viidestä kuudesta saa starttailevia olla se kolme tai neljä, niin riittää seurattavaa. Jos on vain yksi kilpaileva hevonen, niin viivalla ollaan sitten liian harvakseltaan.”
Heikkisen hevoset ovat asustelleet toisten talleilla, ja kustannukset ovat karanneet korkeiksi. Etsinnässä onkin oma hevostila.
”Sinne on tarkoitus ottaa varsat, Calabria ja Petran estehevoset. Olisi harrastaminen sitten edukkaampaa. Petran hevoset ovat tällä hetkellä Salossa vieraan tallissa, ja kun näyttää siltä, että hevosista tulee hänelle elinkeino, niin oman paikan hommaaminen on kauaskantoinen ratkaisu”, Heikkinen ynnää.
”Hevostiloja on vain vaikea löytää, ja tallien käyttöasteet tuntuvat nousseen koronan myötä ylös. Haitari on meillä kuitenkin iso, ja jos ei löydy valmista paikkaa, niin kunnostetaan sitten sellainen. Tai ostetaan tontti ja rakennetaan itse. Jatketaan etsimistä Helsinki – Tampere – Turku kolmion sisältä, mieluummin läheltä pääkaupunkiseutua. Tila toimisi samalla mulle etelän tukikohtana”, sanoo Heikkinen. Hän on kirjoilla kotikaupungissaan Joensuussa, mutta viettää arkiviikot työn merkeissä Vantaalla ja osin muuta maata kierrellen.
Heikkinen paljastaa, että myös yksityisravivalmentajan palkkaaminen voi tulla kyseeseen.
”Ei se ole poissuljettua, sillä ajatuksella on leikitelty. Riippuu tietenkin siitä, minkälainen paikka löydetään. Ammattivalmentaja on toki ammattivalmentaja, ja heitä voi olla hankala saada lähtemään pois omilta talleiltaan. Todennäköisempää onkin, että tarvittavat hommat toteutetaan sitten ostopalveluina.”
”Kymmenen prosentin kasvuvauhdissa mennään, mutta kovasti me on nyt panostettukin. Pienestä lähdettiin liikkeelle, ja matka jatkuu. Korona ei ole koetellut rakennusalaa hirveästi. Omia ongelmia on toki ollut, mutta en valita. Muilla on taatusti enemmän aihetta siihen.”
Etelä-Pohjanmaa alkaa lähestyä ja haastattelu päättyä. Illan päälle kilahtaa isän ylpeyttä uhkuva viesti:
”Tässä Seinäjoen ensimmäisen päivän tulokset. Petra meni kahdella hevosella ja hyvältä näyttää.”
Petra Heikkinen voitti torstaina 140 cm:n luokan seniorien SM-osakisan omistamallaan Q And Q DK Z:llä. Toisella hevosellaan Hurbyllä Heikkinen oli kyseisessä luokassa kolmas.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
