Hevoset

Onni suosii rohkean sijaan ahkeraa, uskoo kouluratsastaja-valmentaja Ville Vaurio - "Ihmiset auttavat ja tukevat mielellään, kunhan oma asenne on sata!”

Kouluratsastaja-valmentaja Ville Vauriolla (31) ja hänen neljällä sisaruksellaan ei lapsuudessa ollut pleikkareita. He mennä viilettivät maaseutukotinsa pihalla leikkien, pelaten ja hoitaen perheen eläinkatrasta: poneja, lampaita, vuohia ja possuja.
Johanna Vaurio-Teräväinen
Perheen kevätretki ”ponimummon” luona. Ville Vaurio ratsastaa islanninhevostamma Nía frá Bjartavatnilla. Käsihevosratsukkona Milea ja minishetlanninponi Carmen of Catchpool. Joukkoa johtaa Milean äiti Emma Waris ratsunaan islanninhevostamma Fiðrildi frá Bjargsbrekku.

Yksi Ville Vaurion varhaisista hevosiin liittyvistä lapsuusmuistoista on kuin mielikuva Veljeni Leijonamielestä: isoveli ja pikkuveli istuvat laiduntavien ponien selässä kesäyön usvassa, juttelemassa hiljaa keskenään.

”Idyllin vastapainoksi muistan myös syksyiset kurassa tarpomiset, kotitallin ilman juoksevaa vettä ja ponien märät loimet, jotka piti raahata sisälle kuivumaan”, Vaurio nauraa.

Eläinten keskellä kasvaessa vastuunkannosta tuli luonnollinen osa Vaurion elämää.

”Eläinten hoidon rytmi ja huolenpito niistä rakentui sisääni jo varhain lapsuudessa.”

Vaurion äiti, eläinlääkäri Johanna Vaurio-Teräväinen on vuosikymmeniä kasvattanut shetlanninponeja ja pitänyt tallia yrittäjyytensä ohella. Perheen viidestä lapsesta Ville on ainut hevosalan ammattilainen.

”Nostan hattua äidille, joka yhä jaksaa kaiken muun ohessa hoitaa kotipihassaan tallia ja hevosia.”

Äidin harrastus ja kontaktit Englantiin avasivat alakouluikäiselle Ville Vauriolle tien kilparatsastuksen pariin. Ensimmäisen kouluratsastusluokkansa hän istui shetlanninponin satulassa Suomessa kymmenkesäisenä ja sen jälkeen useana kesänä Englannissa. Kilpailu-ura alkoi heti vetää puoleensa.

”12-vuotiaana vietin koko kesän Englannissa shetlanninponeja kasvattavan perheen luona ratsastamassa. Heidän kanssaan lähdin Norjaan kansainvälisiin kilpailuihin, joissa pääsin ratsastamaan ensimmäisen kansainvälisen luokkani”, Vaurio muistelee.

Kasvu hevosihmiseksi tapahtui Vauriolle sekä vanhempien luomien olosuhteiden ja kannustuksen että hevosalan ammattilaisten tuella. Muottiin survomisesta ei kuitenkaan ollut kyse; Ville ja sisarukset saivat harrastaa haluamiaan lajeja ja etsiä suuntaansa elämässä vapaasti.

”Lumilautailu, salibandy, jalkapallo”, Vaurio luettelee tärkeitä harrastuksiaan.

Hän kertoo, että eräässä vaiheessa mielessä pyöri ajatus siitä, että pitäisi opiskella ammatti, jolla voisi rahoittaa hevosharrastustaan. Tästä seurauksena Vaurio opiskeli kauppatieteitä kandidaatin tasolle asti.

”Käännekohta ajatuksiini tuli, kun lähdin Henri Ruosteelle töihin Englantiin ja Saksaan.”

Yhteisö, ystävät ja kannustus ovat asioita, jotka Ville Vaurio nostaa hevosalan työn houkuttelevaksi puoleksi. Näistä hän on saanut nauttia jo ensimmäisinä ratsastuskouluvuosinaan Tiina Tarkkalan silmän alla ja teininä työskennellessään sekä asuessaan kouluratsastaja Maarit Raiskion luona Virkkalassa.

”En ole ikinä halunnut mitään muuta kuin tätä työtä. Viihteellä käyminen ei ole ollut minun juttuni. En myöskään ole sosiaalisesti menettänyt mitään sillä, että olen tehnyt seitsemänä päivänä viikossa pitkiä päiviä talleilla. Huipulle tähdätessä kahdeksan tunnin työpäivät eivät vain ole realismia.”

Vaurio on tunnettu tinkimättömyydestään ja työorientaatiostaan.

”Jo hevosuran alussa ymmärsin ahkeruuden merkityksen. Sanonta 'onni suosii rohkeaa' on minulle ennemminkin niin, että onni suosii ahkeraa. Olen halunnut tehdä työni niin, että työnantajillani ei ole pahaa sanottavaa panoksestani ja huomannut, että ihmiset auttavat ja tukevat mielellään, kunhan oma asenne on sata!”

Perheen merkitys on viime vuosina korostunut Ville Vaurion elämässä. Avopuolisonsa Emma Wariksen kanssa hän on jakanut Milea-tyttären vanhemmuutta viiden vuoden ajan. Kuten kaikille ruuhkavuosia eläville vanhemmille, myös Vauriolle riittämättömyyden ja ristiriitaisuuden tunteet ovat tulleet tutuiksi.

”Ajan jakaminen perheen ja työn välillä tuntuu välillä vaikealta, eikä tilanne tällä hetkellä ole balanssissa. Ajan vuodessa 60 000 kilometriä kun käyn valmentamassa ratsastajia”, Vaurio kertoo.

Tilanteeseen sarastaa helpotusta lähikuukausina. Vaurio siirtää toimintansa vuokrapaikoille Helsingin Östersundomiin rakennettavaan Kusas Dressage -ratsastuskeskukseen. Toiminnan kääntäminen enemmän yhdessä paikassa tapahtuvaksi vapauttaa Vaurion laskelmien mukaan jopa useita viikkoja aikaa.

Vauriolla on nykyään viikoittain ”ota lapsi mukaan töihin” -päivä. Perjantaisin isä ja tytär suuntaavat tallille, jossa Vaurio ratsastaa normaalia lyhyemmin. Sen jälkeen lähdetään ”ponimummon” eli Johanna Vaurio-Teräväisen tilalle Nurmijärvelle viettämään ponipäivää shetlanninponien ja islanninhevosten kanssa. Toisinaan koko perhe lähtee ratsastusretkelle yhdessä.

Mileasta ei leipomalla leivota hevosihmistä, vaan hänkin saa harrastaa mieluisiaan asioita, kuten tanssia ja luistelua.

”Jokaisen ihmisen pitäisi saada seurata intohimoaan”, Vaurio summaa haastattelun lopuksi.

Sitten onkin aika istua ruokapöytään ja keskittyä perheen kanssa olemiseen.

Johanna Vaurio-Teräväinen
Kouluratsastuksen hallimestaruuskilpailuissa 2019 Ville Vaurio saavutti jaetun kultamitalin. Milea-tytär testasi miltä kulta maistuu.
Lue lisää

Kyra Kyrklund pitää vastaamista lisääntyneeseen keskusteluun eläimistä tärkeänä: "Hevosten hyvinvointi on nykyään paljon parempi kuin ennen"

Harraste- ja ratsastuskouluhevosten kauppa käy poikkeusaikana kuumana: "Myytäisiin niin paljon kuin löydettäisiin"

Kyra Kyrklund kulki pitkän tien kuusiin olympialaisiin – "Sohvan pohjalta ei ponnisteta huipulle, vaan pitää näyttää, että on valmis tekemään enemmän kuin muut"

Ruotsi kieltää ratsastuskilpailut kesäkuun 2021 loppuun asti – tunnit pienryhmissä