Oululainen Kari Eriksson tunnetaan hevospiireissä tarmokkaana omiensa puolustajana. Hän pääsee nyt näyttämään, miten hän vastaa koko Suomen ravikentän haasteisiin. Eriksson voitti puheenjohtajavaalissa entisen kansanedustajan ja keskustavaikuttaja Juha Rehulan.
Suuremmalle yleisölle Eriksson on tunnettu pahamaineistenkin rikollisten puolustusasianajajana.
”Ajattelen työni niin, että kaikilla on oikeus puolustukseen”, köyhässä kodissa varttunut Eriksson sanoo.
”Suomessa on demokratia. Sellaista kuin mitä tapahtui Navalnyille, ei meillä tapahdu”, hän viittaa Venäjällä vankileirille mielipiteidensä vuoksi tuomitun oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin tapaukseen.
Lakimiesten sanonnan mukaan asiakkaan housuissa ei pidä istua tuleen. Asiat siis hoidetaan asioina omat mieltymykset unohtaen, muttei liioin lähdetä liialla myötätunnolla mukaan syytetyn tilanteeseen.
Hän toki toivoisi useamman muistavan, että jos asiakkaan väitetään tehneen jotain, häntä oikeudessa avustava ei vastaa päämiehensä teoista.
Ammatinvalintaansa omaa toimistoa lähemmäs 30 vuotta pyörittänyt asianajaja ei silti ole katunut. Päinvastoin hän innostuu yhä työstään, jossa jokainen päivä haasteineen on erilainen.
”Jos olen lomalla, parin päivän jälkeen alan jo lukea kansioita ja pohtia edessä olevaa tapausta.”
Raviurheiluun liittyy monien suomalaisten mielissä kuva jollain tavalla epämääräisestä toiminnasta, jota kilvanajo ja rahapeli ohjaavat.
Näitä Suomen Hippos haluaa hälventää saadakseen lajiin uusia harrastajia ja katsojia. Sen syksyllä uudistetun strategian keskiössä on entistä vahvemmin hevonen ja sen hyvinvointi.
Kari Eriksson myöntää, että hevospiirien viimeaikaiset kiistat ja osin omintakeisetkin toimintamallit eivät suoranaisesti auta hälventämään epäluuloja.
Auskultoidessaan varatuomariksi Eriksson katseli usein työhuoneen seinällä lausetta: ”Sääli johtaa virkasyytteeseen.”
”Toivoisin, että ravimaailmassa eletään sääntöjen mukaan niin kuin muuallakin suomalaisessa yhteiskunnassa. Jos aletaan ajatella oma logiikan perusteella kohtuutta tai toimia jotakuta säälien, syntyy herkästi virheitä, joita on vaikea myöhemmin korjata.”
Jos siis keskittyy asian ratkomisen sijaan kiistelemään henkilökohtaisella tasolla ja vielä pyrkii perustelemaan oman toimintansa sovittujen yhteisten pelisääntöjen sijaan yleisellä kohtuullisuudella, ajaudutaan tilanteeseen, jossa korjaustoimetkaan eivät tahdo auttaa.
”Kun harakka saa tervasta irti nokkansa, sen pyrstö on kiinni”, Eriksson vertaa.
MT:n lukijoille tilanne on varmasti tuttu ainakin EU:n maatalousbyrokratian osalta.
Kari Eriksson
- Suomen Hippoksen tuore puheenjohtaja on ammatiltaan varatuomari ja asianajaja.
- Oma asianajotoimisto Oulussa on erikoistunut rikosasioihin, mutta hoitaa kaikenlaisia oikeustapauksia.
- Puolison kanssa takana on liki 32 vuoden avioliitto ja myös yhteinen työpaikka.
- Poika työskentelee yrityksessä lakimiehenä ja oikeustiedettä opiskeleva tytär avustajana.
- Yritys työllistää yhden ulkopuolisen lakimiehen ja yhden asianajosihteerin.
- Oulun ravirataa pyörittävän Pohjolan hevosystävien hallituksessa 14 vuotta, joista yhdeksän puheenjohtajana.
- Toimi Hippoksen erillisen, sittemmin lakkautetun taloushallintoyhtiön puheenjohtajana ja sitten järjestön hallituksessa lähes kaksi kautta.
Hevospiireissä vertaus päti ravurivarsojen tunnistusjupakkaan, jossa käräjäoikeuden penkille joutui pari vuotta sitten Suomen Hippos – häviten.
Eriksson esiintyi oikeudessa todistajana. Hän oli järjestön varapuheenjohtaja tunnistusvirheiden tullessa ilmi ja joutui sitten vt. puheenjohtaja johtamaan selvitystyötä ensimmäiset kuukaudet.
”Tunnistusjupakassa osoittautui, että säännöt olivat sen verran puutteelliset, että se antoi mahdollisuuden virheelliseen toimintaan. Varsinkin uutena alalle tulevat saattoivat tehdä virheitä vahingossakin”, hän summaa.
Erikssonin kaudella ravurivarsojen kilpailuoikeudet tullevat uudelleen keskusteluun Hippoksessa. EU on muuttamassa hevospassin myöntämisen sääntöjä.
Hän muistuttaa hevosten kanssa toimivien – niin ratsu-, ravi-urheilun kuin kasvatuksen osalta – olevan yhteensä hyvin pieni vähemmistö Suomessa.
”Joka perheessäkin tulee väliin riitoja. Tovon silti, että ulospäin oltaisiin yhtä mieltä. Olemme liian pieni porukka tappelemaan julkisuudessa tai käymään oikeudenkäyntejä sanomalehtien välityksellä.”
Tällä hän viittaa myös viime kuukausien turbulenssiin Hevosopiston ympärillä.
Aika monet asiat ihmisten keskinäisessä yhteistyössä selviävät keskustelemalla, jos halua vain on. Virallista sovittelumenettelyä käytetään nykyisin laajasti erilaisiin oikeudellisiin kiistoihin ja riitoihin – hyvin usein yhteisymmärrykseen päästen. Rahaakin säästyy.
Järjestötoiminnassa ristiriidat voivat toki johtaa luottamuksen menettämiseen.
”Jos sanoo oikein pahasti, ei voi sanoa kuin hyvästi.”
Yhtenäisyyttä tullaan Suomen Hippoksessa tarvitsemaan lähivuosina, kun Veikkauksen tuotonjako laskee.
Päinvastoin kuin järjestöä 2,5 vuotta johtanut Rehula Kari Eriksson tulee lajin sisältä: hän johti Oulun raviradan järjestöä, Pohjolan hevosystäviä, kymmenen vuotta ja on ollut myös Hippoksen luottamusjohdossa.
Kolmannella yrittämällä Hippoksen puheenjohtajaksi noussut Eriksson tietää tilanteen. Edessä on väistämättömiä ratkaisuja, joissa joudutaan tekemään kompromisseja.
Hevostalouden ja raviurheilun valtiontuki on valtiontukia ylipäätään kritisoivien hampaissa. Keskustelu rahamonopolin jatkosta ja Veikkauksen putoavien tuottojen uudelleenjaosta on omiaan nostamaan kritiikin uudelleen pintaan.
”Siinä keskustelussa usein unohtuu, että hevostaloudelle tulevat rahat syntyvät pääosin hevosten juoksemina. Kysymys on alan ihmisten jo tekemästä työstä”, sanoo Eriksson.
Hippos luovutti hevospeliyhtiön Fintoton Veikkaukseen, koska valtio poliittisin päätöksin niin halusi. Veikkauksen edunsaajien ja valtion kesken solmittiin sinetiksi yhteisymmärryspöytäkirja.
”Siitä on jäänyt toteutumatta isojakin asioita. Mutta nyt kun ollaan tässä systeemissä, on turha jahkailla vanhaa.”
Nykymallissakin on hyvää, mutta uuteen siirtyminen ei ole tapahtunut vaikeuksitta.
Veikkauksen heikentyvä asema aiheuttaa uusia sopeutumishaasteita kaikille sen tuotonjaosta rahaa saaville.
Eriksson tuo esiin vähän huomatun näkökohdan:
”Toimistossani on ollut useitakin peliriippuvaisia asiakkaita. Ongelma on vienyt heidät rikoksen puolelle. Yhdessäkään ei ole pelattu Veikkauksen kautta vaan anonyymisti netissä ulkomaille.”
Peliriippuvaisten ahdinkoa ei siis välttämättä ratkota tiukentamalla tunnistautumista Veikkauksen peleissä. Ongelmat vain siirtyvät alustoille, joita Suomen ja EU:nkaan lainsäädäntö ei tavoita.
”Se tässä harmittaa, jos tehdään hyvää tarkoittaen iso karhunpalvelus. Veikkauksen pääomalla on tehty aika paljon hyvää yhteiskunnassa.”
Erikssonin toive on, että vuotuinen noin 40 miljoonan rahoitus pysyisi. Osa siitä maksettaisiin budjettivaroista ja osa pelituotoista.
Vaikka neuvotteluissa Veikkaus-rahojen jatkosta kävisi kuinka hyvin tahansa, niin radoilla kuin keskusjärjestöstä on Erikssonin mukaan syytä varautua hakemaan sekä säästöjä että uusia yhteistyö- ja tulomuotoja.
”Se tulee tehdä järkevällä tavalla. Raviratoja ja -päiviä ei saa vähentää. Kilpailuja tulee profiloida, mutta mahdollisuus ravitoimintaan pitää säilyttää koko maassa.”
”Vuosi 2022 tulee hyvin pian.”
MT Ravinetissä Eriksson valottaa tarkemmin ajatuksiaan järjestön haasteista:
Lue myös:
Hippos hävisi tunnistuskäräjät – päättää jatkotoimista myöhemmin
