Hevosalan Helmi Markku Nisula on eläkepäivilläänkin yhä aktiivinen raviharrastuksen edistäjä – ”Olen tyytyväinen, että ravien julkisuuskuva on viime vuosina merkittävästi siistiytynyt”
Kansansuosikeiksi nousevat Nisulan arvion mukaan hevoset, jotka ovat tehneet pitkän huippua kohden nousevan uran. Jalostuksen kannalta kuitenkin nuorena huipulle nousevat hevoset ovat arvokkaita.
Markku Nisulan 70-vuotisnimikkolähtö ajettiin viime vuonna Äimärautiolla. Kuvassa Nisula on lähdön voittajan Kultasepän kanssa. Hevosta pitelee myös radan toimihenkilö Heidi Lähtevänoja. Kuva: Mia Maki-MaunusOululainen Markku Nisula on pitkään toiminut hevosjalostuksen ja raviurheilun kehittäjänä. Eläkkeelläkin hän jatkaa läheisen harrastuksensa parissa ravien kuuluttajana ja tuomarina sekä tamma- ja varsanäyttelyiden tuomarina.
Hevosalan Helmeksi Nisulaa ehdotti Suomen Hippoksen piiriagronomina pitkään toiminut Eero Perttunen, jota haastattelimme pari viikkoa sitten.
1. Markku Nisula, kerro toiminnastasi hevosalalla, millaisen tien olet kulkenut tähän pisteeseen?
”Lapsuuteni vietin maalaisympäristössä. Lapsuudenkodissani oli aina hevosia sekä työajoa että raviharrastusta varten. Heti kun ikää tuli tarpeeksi minua pyydettiin ravien eri toimihenkilötehtäviin, aikanaan myös kuuluttajaksi. Vuosi ennen Oulun vuoden 1981 Kuninkuusraveja minulle tarjottiin työpaikkaa Oulun raviradan toimistonhoitajana. Pohjois-Suomen radoilla keikkailin ravien kuuluttajana ja selostajana.
Vuoden 2004 alussa minulle tarjottiin Pohjanmaan Hevosjalostusliitto ry:n toiminnanjohtajan tehtävät. Siitä työstä jäin eläkkeelle kahdeksan vuotta sitten. Kuulutaan ja selostan edelleen alueemme paikallis- ja harjoitusraveja, ja minulla on ravituomarin ja -valvojan oikeudet. Toimin myös tamma- ja varsanäyttelyiden puheenjohtajatuomarina.”
2. Mistä opista tai vinkistä on ollut sinulle eniten hyötyä jokapäiväisessä työssäsi hevosten kanssa? Mistä oppisi olet saanut?
”Hevosvalmentamisen ja hevosen hoidon opit sain isältäni. Olen yhdessä poikani ja yhden tuttavamme kanssa kasvattanut viisi lämminverivarsaa, joista neljä kilpailuikäistä ovat kaikki voittaneet raveissa. Olen osallistunut kaikkiaan noin kymmenen eri varsan opetustyöhön. Toimistotyöhön kouluttauduin muun muassa Markkinointi-instituutissa, ja kielitaitoa hankin Oulun Yliopistossa. Suomen Hippoksen koulutuksiin olen osallistunut sekä ravien toimihenkilönä että jalostuspuolen vaatimusten mukaan.”
3. Mikä tuottaa sinulle eniten iloa ja tyydytystä työssäsi?
”Suurinta iloa olen aina tuntenut, kun joku kasvattamistamme hevosista on menestynyt raveissa. Tyytyväinen olen myös siitä, että ravien julkisuuskuva on viime vuosina merkittävästi siistiytynyt, ja hevosille ja raviyleisölle on nyt tarjolla hienot toimintaympäristöt. Hyvää työtä tehdään raviurheilun yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden edistämiseksi.”
4. Millaisista hevosista sytyt?
”On innostava kokemus nähdä, kun varsa valjastetaan ensimmäisiä kertoja harjoituslenkkiä varten ja se lähtee saman tien menemään varmaa ravia ja työhönsä keskittyen eteenpäin. Hienoa on tietenkin aina nähdä hevosrotujemme huippuyksilöitä jalostusarvosteluissa kärryurheilun puolella.”
5. Millaisia haasteita työssäsi on?
”Hevosjalostusliiton toiminnanjohtajan työssä oli − ja on sitä työtä tekevillä edelleenkin − runsaasti asiakastapaamisia. Ihmistuntemusta siinä kyllä sai rautaisannoksen. Pitkien välimatkojen maakunnassa sen illan viimeisenkin tallikäynnin piti sujua rutiinilla ja asiakas huomioon ottaen.”
6. Miten haluaisit vielä kehittää itseäsi hevosten kanssa?
”Haluaisin oppia enemmän siitä, millaisin menetelmin nuoret hevoset saataisiin valmennettua huippusuorituksiin. Kansansuosikeiksi nousevat hevoset, jotka ovat tehneet pitkän huippua kohden nousevan uran. Jalostuksen kannalta taas nuorena huipulle nousevat hevoset ovat arvokkaita yksilöitä.”
7. Milloin viimeksi ajattelit, että tämä on sinun juttusi?
”Muutama viikko takaperin tulin valittua jälleen yhden hevosalan järjestön luottamustehtävään. Hevoset näyttävät pysyvän minun juttunani.”
8. Kenet haluat nimetä seuraavaksi Hevosalan Helmeksi ja mistä syystä?
” Maria Kurttilan, joka on aktiivi sekä kärryurheilun että montén harrastaja. Ilman hänenlaisiaan sitoutuneita harrastajia hieno lajimme kuihtuisi pikkuhiljaa pois.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
Siirry pääsisältöönSiirry hakuunSiirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
