Kouluratsastaja Charlotte Dujardinin kilpailukielto oli ihan oikein

Charlotte Dujardin on kouluratsastuksen supertähti. Kuvassa ratsuna Imhotep. Kuva: Stefan Lafrentz

Syynä oli Dujardinista viime kesänä levinnyt video, jossa hän piiskasi toisen ihmisen ratsastamaa hevosta harjoitustilanteessa. Kun video tuli julki, Dujardin vetäytyi Pariisin olympialaisista.

Ratsastaja on ilmoittanut kunnioittavansa FEI:n päätöstä. Hän pyytää tekoaan anteeksi ja kertoo, että se ei kuvasta sitä, mitä hän on.

Dujardin on ollut ratsastuksen supertähti. Läpimurtohevosensa Valegron kanssa hän vei kasapäin mitaleita ja keräsi myös sympatiapisteitä. Dujardin itse on ollut aktiivinen eläinsuojelutyössä, ja Valegro vaikutti tyytyväiseltä hevoselta. Kuvissa se laidunsi isolla laitumella viettäen hyvää hevosen elämää.

Säröjäkin uralla on ollut. Vuonna 2019 Dujardin hylättiin EM-kilpailuissa, kun suorituksen jälkeisessä tarkastuksessa Mount St John Freestylen kyljestä löytyi verta.

Dujardinin video herätti julkaisemisensa jälkeen keskustelua. Paljon pohdittiin videon vuotajan kostomotiivia ja julkaisemisen ajankohtaa ennen olympialaisia. Kysyttiin myös, että uhrattiinko yksi, jotta muut saisivat jatkaa.

Niin, hyvin usein vuotamisissa kaikki motiivit eivät ole täysin puhtaita. Mutta mitä sitten? Se ei poista sitä faktaa, että jos ihminen ei koskaan piiskaa hevosta, hänestä ei saa videota piiskaamassa hevosta.

Noin yleisesti kyllä ajattelen, että hevonen on eläin, jolle on tyypillistä, että joku muu käskee sen juosta pätkän matkaa ja sitten se juoksee. Stressaavaa asiasta tulee, kun hevosta käsketään, mutta sitä ei päästetäkään menemään.

Juuri se on kouluratsastuksen haaste: siinä hevosen pitää olla menevä, mutta maltillinen.

Piaffissa hevonen ravaa paikoillaan, passagessa se menee hidastettua ravia jalkoja nostellen. Piruetissa hevonen kääntyy laukassa takajalkojensa päällä ympäri. Nämä kaikki voi opettaa myös kauniisti ja väkivallattomasti, mutta aikojen saatossa tätä hevosen kasaamista ja kilpailuiden vaatimaa näyttävyyttä on haettu myös paukuttamalla hevosia jaloille ties millä bambukepeillä ja jarruina toimivat vipuvarsikuolaimet. Dujardinin videossa nähtiin tätä vanhaa huonoa urheiluhevostaitoa, josta pitää päästä eroon.

Tietenkin rangaistus olisi voinut olla pidempi, mutta tuntuva se on näinkin, etenkin kun otetaan huomioon tapahtuneen kokonaisvaikutukset. Samalla se oli näkyvä esimerkki: vaikka näin on pitkään tehty, näin ei pidä tehdä enää.

Aggressiivisista koulutusmenetelmistä pitää nyt yksiselitteisesti päästä eroon, ja toivottavasti Dujardinin kilpailukielto on etappi tämän saavuttamiseksi. Valvonnan lisääminen ilmiantokanavineen ei ole tässä vaiheessa lajin kehitystä huono juttu. Myös kouluratsastuksen tuomariarvostelua pitää muuntaa niin, että stressaantuneet hevoset tunnistetaan.

Samalla toivon, että ensi vuonna 40 täyttävä Dujardin palaa radoille menestyjänä. Sellaisena menestyjänä, joka on oppinut miettimään tekemisiään vähän tarkemmin.

Mutta tämä haastava aika on käytävä läpi hevosten ja myös meidän itsemme takia. Meidän on saatava pitää hevoset ja hevosurheilu, koska ne todennäköisesti lisäävät kokonaisonnellisuutta maapallolla.

Hyvä kilparatsastus lisää onnellisten hevosten, onnellisten ratsastajien ja onnellisten penkkiurheilijoiden määrää.

Kirjoittaja on ratsastuskouluyrittäjä Kuhmoisista ja MT Hevosten avustaja.