Pariisin juuri startannut talvimeeting on Euroopan huippujen ja siitosoriiden temmellyskenttä

Vincennesin talvimeeting ja sen huipentuma Prix d'Amerique täyttää katsomot vuosikymmenestä toiseen. Tämä kuva on vuodelta 2017. Kuva: Ilkka Nisula

Mitä Vincennesin talvimeetingin ja sen pääkisan Prix d'Amerique taustalta löytyykään? Ne eivät ainakaan ole yhden kauden muoti-ilmiöitä, kuten seuraavasta historiikista käy ilmi. Mitä ne merkitsevät keskieurooppalaiselle ja ranskalaiselle raviurheilulle? Sitä kommentoi jutun lopussa saksalaissyntyinen, mutta Ranskassa asuva  Rainer Engelke, kahta perättäistä Prix d'Amerique -voittoaan tässä talvimeetingissä puolustavan Face Time Bourbonin kasvattaja ja osaomistaja. 

Pariisissa on kaksi ravirataa Vincennes ja Enghien. Niistä suuremman, Vincennesin, merkittävin kilpailukausi osuu talveen ja on nimeltään talvimeeting. Toki Vincennesissä ajetaan enemmän tai vähemmän ympäri vuoden - nyt entistä enemmän, kun suuri 1975 metrin mittainen ratakin valaistiin tänä vuonna. Pieniä taukoja ja aikoja, jolloin pääkaupunkiseudun toinen rata Enghien on etusijalla, löytyy kuitenkin kalenterista myös. Talvimeeting 2021-22 alkoi kolmas marraskuuta ja jatkuu peräti maaliskuun viidenteen saakka, mutta huipennus on perinteisesti tammikuun viimeinen viikonloppu, ja sinä sunnuntaina ratkaistaan Prix d'Amerique 100. kertaa. Historia on jo yli 100-vuotias silläkin, mutta sotavuodet 1940-41 tekevät sen, että vasta nyt on 100. vuosikerta.

Talvimeeting on vanhempi keksintö: historia ulottuu vuoteen 1906. Raviurheilu Ranskassa alkoi saada tuulta siipiensä alle 1800-luvun puolivälissä. Ensimmäinen ravijärjestö, "puoliveristen ranskalaisten kilpahevosten ystävien kannustusorganisaatio" perustettiin 1849. Saksan sota 1870-71, ensimmäinen maailmansota 1914-18 ja toinen maailmansota 1939-45 ovat olleet esteinä "puoliveristen esiinmarssille". Viime vuosikymmeninä ranskalainen ravuri on kuitenkin vääjämättömästi saavuttanut ja mennyt "täysveristen" laukkahevosten ohi suosiossa.

Ensimmäinen Prix d'Amerique kilpailtiin ensimmäinen helmikuuta 1920. Sopivan isänmaallisesti Pro Patria voitti Amerikkalaisten avun ensimmäisessä maailmansodassa kunniaksi nimetyssä Prix d'Ameriquessa. Myöhemmin Prix d'Ameriquen kohdaksi vakiintui tammikuun viimeinen sunnuntai. Pääkilpailun ja talvimeetingin sijainti on rakennettu optimaaliseksi siitoshevosia varten. Talvimeetingin jälkeen ne voivat keskittyä esimerkiksi siitosoriin työhönsä. Prix d'Amerique onkin suljettu ruunilta - vain siitokseen kelpaavat yksilöt saavat osallistua. Vaikka viime vuosina on vellonut keskustelu parhaiden ruunahevosten saamisesta mukaan, ovi on pysynyt suljettuna.

Alkuun raveilla oli Ranskassa todella pikkuveljen asema, sillä pelkästään sen pääsy millään tavalla, yhdelläkään kilparadalla, näkyviin pääkaupungissa Pariisissa kesti vuosikymmeniä. Ensimmäinen iso käännekohta saattoi olla Vincennesin puiston kilparadan vihkiminen käyttöön seitsemäs syyskuuta 1879, vaikka alkuun ei siltä näyttänytkään. Vincennesissä ajettiin kuusi lähtöä: kaksi estelaukkaa, kaksi montéa eli raviratsastusta ja kaksi kärrylähtöä. Ensimmäinen kärrylähtö Grand International ajettiin viiden kilometrin matkalla, ykköspalkinto oli 4000 frangia ja kärryissä oli neljä pyörää. Pariisin hienostoväki ei juurikaan kiinnittänyt raviurheiluun huomiota tuossa vaiheessa, vaan parhaisiin pukeuduttiin mentäessä laukkoihin.

Ravijärjestön puheenjohtajan  Philippe de Rozierin taistelu vuosisatojen vaihteessa tuotti lopulta tulosta. Vincennesin talvimeeting sai alkunsa siis 1906. Vaikka avajaisraveihin osallistui vain 37 ravuria, alkoi "pariisilaisnirppanokkien" kiinnostus herätä. Ensimmäinen maailmansota sattui pahaan aikaan raveillekin, mutta vuonna 1920 starttasi siis Prix d'Amerique, jonka voittokulkua ei ole estänyt toinenkaan sota, vaikka parin vuoden tauolla käytiinkin. Prix d'Amerique on raviurheilevan Euroopan helmi, ja koko kansan kisa Ranskassa.

Mitä talvimeeting ja Prix d'Amerique sen kruunujalokivenä oikein merkitsevät ranskalaiselle ja eurooppalaiselle raviurheilulle? Paljon, ilman epäilystä. Jättimäisiä pelivaihtoja, valtavia palkintoja, joista kaikki raviurheilevat maat saattavat saada siivujansa sekä tapaamispaikkaa raviurheilua harrastaville ja työkseen tekeville ihmisille (pandemia väistyköön!). Äärimmäistä voimainkoetusta hevosille ja ihmisille niiden ympärille. Parhaat seuloutuvat ja ansaitsevat paikkansa ravurijalostuksen historiassa, aivan kuten Face Time Bourbon ja sen isä Ready Cash. Molemmilla on toistaiseksi kaksi voittoa Ameriquesta, mutta Face Time Bourbon havittelee lisää. Ja samaan tyyliin kuin Pohjois-Amerikassa siitosyksilöiden huiput valikoituvat lopulta hyvin paljon The Hambletonianissa. Osittain sama, osittain eri laji, mutta yhtä kaikki sama lämminverinen ravuri ja sen jalostuminen eteenpäin sukupolvesta toiseen.

"Minulle Prix d'Amerique on suurin, mutta Hambletoniankin on iso", kertoo Rainer Engelke.

"Myös nimet Speedy Crown ja Super Bowl Atlantin toiselta puolelta merkitsevät paljon. Kaiken hyvän alkulähde hevosjalostuksessa minulle on tamma Etta Extra, jonka emänisä oli Speedy Crown, ja siksi hyvin suuressa määrin halusin sen myös ostaa. Tietenkin sen ulkomuodon ja muidenkin sukulaisten vuoksi, mutta Speedy Crown oli tosi tärkeä osanen palapeliä."

"Kuitenkin Prix d'Amerique on se suurin ja kaunein, ja siinä toivon hevosteni ja kasvattieni pärjäävän. Hevoset ovat olleet elämässäni lapsesta asti. Saksan raviurheilu oli ollut iso ennen maailmansotaa. Se on yksi monesta asiasta, joka meni pieleen sodan vuoksi.  Walter Heitmann voitti vielä Prix d'Ameriquen 1953 saksalaishevosella Permitillä. Siinä iässä tiennyt vielä hevosista mitään, mutta se oli puheissa tulevina vuosinakin, kun aloin jo olla kartalla. Sen jälkeenkin  Johannes Frömming voitti kolmesti, mutta hevoset eivät olleet saksalaisia. Prix d'Ameriquen hohdokkuudessa on ehkä iso syy miksi olen ranskalaistunut (Engelke on asunut Ranskassa yli 30 vuotta). Täällä raviurheilulla on edellen iso merkitys ja Prix d'Amerique on valtava tapaus koko ison maan laajudelta". 

Talvimeetingiä ja Prix d'Ameriquea on kehitelty vuosikymmen vuosikymmeneltä kohti sitä supertapahtumaa, joka se tänä päivänä on. Draamankaari on hiottu entistäkin vahvemmin tukemaan huipennusta pääkilpailussa tammikuun lopussa ja siitä eteenpäin kohti meetingin loppua. Tällä hetkellä paikoista "auringossa" taistellaan neljässä ns. B-lähdössä marras-tammikuussa. Kunkin kolme parasta saavat automaattisen paikan Prix d'Ameriquessa ja lisäksi paikka irtoaa myös kahden ikäluokkalähdön, nelivuotiaiden Criterium Continentalin ja viisivuotiaiden Prix Tenor De Baunen voittajille. Face Time Bourbon esimerkiksi lunasti paikkansa lopullisesti Continentalissa joulun alla 2019 voitettuaan samana syksynä mm. UET Grand Prixin Vermossa. Loppu on tässä tapauksessa historiaa. Talvimeeting on taas käynnissä, ja pöytä on katettu uusille legendoille!

Jutun historiatiedot ovat suurelta osin peräisin ruotsalaisen Sulkysport-lehden talvimeetingin, Pariisin ja Ranskan ravien historiasta kertovasta artikkelista 2020.

Tässä Vincennesin talvimeetingin group I -tason (Euroopan ravijärjestön korkein luokitus) lähdöt tänä talvena:

19. joulukuuta: Criterium des 3 ans (ranskalaiset 3-vuotiaat)

26. joulukuuta: Criterium Continental (4-vuotiaat)

26. joulukuuta: Prix de Vincennes (3, monté)

23. tammikuuta: Prix de Cornulier (monté)

30. tammikuuta: Prix Ourasi (4)

30. tammikuuta: Prix Bold Eagle (5)

30. tammikuuta: Prix d’Amerique, 2700 metriä, Legend Race

13. helmikuuta: Prix de France, 2100 m, Speed Race

20. helmikuuta: Criterium des Jeunes (3, ranskalaiset)

27. helmikuuta: Prix de Paris, 4150 m, Marathon Race

5. maaliskuuta: Prix de Sélection (4-6)

5. maaliskuuta: Prix des Centaures (4-6, monté)