Jockas Ritan jättipottia Ravigaalassa juhlivat vasemmalta Eija Kinnunen, Antti Ojanperä, Santtu Raitala, Anniina Pekonen ja Anne Kinnunen. Kuva: Joel Nykanen
Suomenhevonen voittaa aina
Pärjääkö suomenhevoselle mikään koskaan, jos aivan oikein silmin katsotaan. Tätä asiaa pohtii kolumnissaan MT Maatalouden ja Hevosten päällikkö Laura Ruohola.
Jockas Rita sai Vuoden hevosen äänestyksessä äänistä yli 45 prosenttia. Kuva: Elina Paavola21.1.202607:00
Hevossydämeni sykkii suomenhevoselle – sen saattaa joku vaikka tietääkin. Siksi en voi sanoa henkilökohtaisesti pettyneeni, kun Santtu Raitalan silmäterä Jockas Rita valittiin lauantaisessa Ravigaalassa Vuoden 2025 hevoseksi.
Ritan saavutuksia ei vie mikään eikä kukaan. Jokivarren Kunkun tytär kirjaimellisesti tuli, näki ja voitti, sen verran ylivoimaiseen tapaan suomenhevostamma viime vuoden pääkoitokset taputteli.
Ja se tapa, jolla Santtu Raitala hevosestaan tähden teki, se hakee tyylilajissa vertaistaan. Kuusi starttia, kuusi voittoa.
Vuoden hevosen valintaa odotettiin lauantaina aina illan viimeiselle hetkelle. Kun gaala eteni ja juontajat kertoivat, että tämän vuoden äänestystulos ei ole ollenkaan selvä, alkoi mieleni vallata ajatus, että kansa asettuukin tämän suurtarinan taakse.
Ja oliko siinä jotain pahaa, no, ei tietenkään, mutta jos järjellä ajattelee, niin minkään maailman mahdin ei olisi pitänyt Massimo Hoistin asemaa vuoden hevosena horjuttaa.
Tähtijuoksija Venicen ensimmäinen varsa on nimittäin nyt seitsenvuotiskaudelle kääntyessään hevonen, jota suomalainen raviurheilu on odottanut vuosikaudet.
Laji on tovin tauon jälkeen saanut hevosen, joka pystyy voittamaan kotimaassa lähes kaiken.
Hevosen, jota saattoi lopulta ihailla myös Elitloppetissa. Nämä faktat ja paljon muuta yhdistyi viime vuonna Heikki Korhosen tähtioriissa ja kuka tietää, mitä vielä alkanut vuosi tuo tullessaan.
Massimo Hoistilla kääntämättä esimerkiksi Ranskan kortti kokonaan. Uskomattoman upea hevonen.
Mutta kun näitä voittajia ei äänestetäkään järjellä vaan tunteella, niin lopultahan suomenhevonen voittaa kaiken.
Jockas Rita on siis dramaattisesti menehtyneen Jokivarren Kunkun tytär ja sydän pakahtuu, kun sen omistaja Raitala pääsee kertomaan, miten paljon Ritassa on radalla lopulta isäänsä.
Rita on tiedetysti koko Pihtiputaan yhteinen lemmikki. Sen hovihenkilökuntaan kuuluu Raitalan serkku Anniina Pekonen, joka vastaa sydämellään Ritan elämästä Santun ollessa maailmalla. Ja tietenkin tarinaan kuuluu myös shetlanninponi Pepe, joka niin ikään on Ritan lähipiiriläinen.
Raitalan Pirkko-mummosta on menestystamman myötä tullut lähestulkoon valtakunnan julkkis hänestäkin. On nimittäin itsestäänselvää, että suomenhevosen rinnalla oleva ”mummo” sulattaa kaikkien sydämet. Äänestäjienkin.
Ja lopullisesti vielä gaalassa, kun Raitala lähetti striimin välityksellä terveiset juuri mummolleen, jonka tiesi ylpeänä kotonaan katsovan tyttärenpoikansa palkintovyöryä.
Suomenhevonen vain on toista maata. Sen ympärille syntyvät tarinat, jotka kumpuavat syvältä suomalaisesta maaperästä ja historiasta ja tarinat, jotka kantavat isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle.
Eli eläköön hieno suomalainen hevonen Massimo Hoist, joka on kiistatta tyylipuhtainta mitä suomalaisella raviurheilulla oli viime vuonna lajin ystäville tarjota.
Ja kauan eläköön suomenhevonen, joka ei välttämättä juokse Elitloppetissa eikä Vincennesissä, mutta joka on aina valmiina valloittamaan sinunkin sydämesi.
Kolumnin kirjoittaja on MT:n maataloustoimituksen päällikkö.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
