Ravivalmentaja Harri Konttinen on kuollut

Harri Konttinen kuvattuna kotonaan Suonenjoella kesällä 2007. Kuva: Ville Toivonen

Maankuulu suonenjokelainen raviurheilija Harri Konttinen on kuollut. Asian vahvistaa hänen tyttärensä Minna Konttinen.

Minna Konttinen kertoo isänsä menehtyneen perjantaina äkilliseen sairauskohtaukseen.

”Työrukkaset kädessä heinäpaalin viereen”, hän täsmentää.

”Torstaina oltiin viimeisellä ravireissulla. Minulla oli hevoset ensimmäisessä ja viimeisessä lähdössä, ja hän oli autokuskina. Oli oikein hyvällä mielellä eikä valitellut mitään. Oli hyvä ravireissu.”

Harri Konttinen ajoi urallaan Suomen Hippoksen Heppa-järjestelmän mukaan 1109 voittoa. Viimeiset kilpailunsa Konttinen ohjasti vuonna 2021 ja valmentajana hänen viimeiset merkintänsä ovat joulukuulta.

Viime vuosina Konttinen kärsi terveysongelmista. Hän sairasti kymmenkunta vuotta sitten syövän, ja tekemistä jarruttivat myös vuosikymmenten raskaan työnteon jättämät jäljet.

Harri Konttinen oli syntynyt itsenäisyyspäivänä vuonna 1955 Leppävirralla, eli hän olisi täyttänyt joulukuussa 70 vuotta. Harrin ollessa kouluikäinen hänen perheensä muutti Suonenjoelle samaan paikkaan, jossa hän eli kuolemaansa asti.

Konttisen elämän hevosia olivat hänen isänsä Veikko Konttisen kasvattama Pimpom, joka juoksi vuodesta 1980 alkaen yli 400 starttia ja 64 voittoa, vuoden 2007 kuninkuuskakkonen Huiman Pyste sekä neljästi kuningatarkilpailuun osallistunut Savon Susanna, jonka tammasuku oli hänelle tuttu ja läheinen.

Ammattivalmentajan lisenssin Harri Konttinen otti vuonna 1989.

”Hevoset olivat isälle se juttu ja koko elämä. Tallissa on kaksitoista hevosta, ja isä oli kovasti mukana touhussa. Iltatallit olivat hänen vastuullaan ja paljon muutakin”, Minna Konttinen kuvailee.

Harri Konttinen oli vanhanajan osaava hevosmies, jolla kunnon savolaiseen tapaan oli usein pilkettä silmäkulmassaan. Harri Konttisen lähipiiriin kuuluvat hänen kolme tytärtään, sisko ja veli sekä tyttärentytär Essi.

”Viimeisen oman hevosensa hän antoi Essille. Se oli mielestäni hevosihmisen rakkaudenosoitus, ja se hevonen pidetään, vaikka ei muita hevosia pidettäisikään”, Minna Konttinen linjaa.