
Sampo Kujala pitää varsoille "esikoulua": "Paljon valjastetaan ja lähdetään lenkille usein"
Kujala opettaa varsoja työskentelemään ihmisen kanssa.
Sampo Kujala painottaa keskittyvänsä opetus- ja valmennustyössä hevosen hyvinvointiin. "Annetaan ruokaa, vettä ja tasaista liikettä. Pelkästään sillä pääsee jo pitkälle, että jättää tekemättä väärin. Välillä hevonen pitää vaan unohtaa ajamatta, jos se ei tunnu hyvältä. Annetaan hevoselle mahdollisuus ja hyväksytään sekin, jos se vaan ei ole hyvä." Kuva: Antti Savolainen
Sampo Kujala opettaa varsat, kuten kuvan Robertin, luottamaan ihmiseen. "Ei näitä esimerkiksi 'hirtetä' kiinni tuonne käytävälle, kyllä siinä pitää pysyä vähemmälläkin." Kuva: Antti SavolainenSalon Kiikalassa varsoja opettavassa Sampo Kujalassa on selvästi sekä hevosmiehen että tarinankertojan vikaa. 1,5-vuotias Robert-varsa seisoo rauhallisesti tallinkäytävällä ja valjastuspaikalla, kun Kujala kertaa toimintaperiaatteitaan.
"Ei oikeastaan voi sanoa, että opetan varsoja ajolle. Minä opetan niitä luottamaan ihmiseen ja työskentelemään ihmisen kanssa. Tavallaan tämä on yksinkertaista työtä, tehdään vaan paljon toistoja", Kujala sanoo.
Hän kuvailee toimintaansa esikoulutyyppiseksi.
"Pikkuhiljaa opetetaan varsoille uusia asioita. Paljon valjastetaan ja lähdetään lenkille usein. Ja ennen kaikkea pidetään asiat yksinkertaisina. Koivusen Harrin tallitytöt sanovatkin, että varsat ovat täällä Sampon Steinerkoulussa."
"Jos joku varsa ei sopeudu tänne, niin lähetän sen Pohjanmaalle Paavolan Juha-Matin hevospedagogiseen laitokseen", Kujala virnuilee.
Kujalan koulussa on vuosittain kuudesta seitsemään varsaa. Ne tulevat 1-vuotissyksyllä ja lähtevät seuraavan vuoden toukokuussa. Pääsääntöisesti kaikki varsat tulevat turkulaisen ravivalmentajan Harri Koivusen hevosenomistajilta.
"Harri soittaa kahdesti vuodessa. Keväällä, että voisitko tulla hakemaan varsoja täältä Turusta, kun ei ehditä tuomaan. Ja syksyllä, että ehtisitkö tuoda varsat Turkuun, kun ei ehditä hakemaan. Luottamus pelaa puolin ja toisin myös hevosenomistajien kanssa."
Osalle varsoista on jo neuvottu ravihevosen aakkosia. Joidenkin kanssa aloitetaan aivan alusta. Varsoilla ajetaan hölkkää useita kertoja viikossa ja ajomäärää nostetaan hiljalleen.
"Tavoite on, että ne jaksavat tammikuussa mennä hyvällä tyylillä 10 kilometrin lenkin tuossa tien toisella puolen metsätiellä, missä on 30 metrin mäki. Sitä ennen niiden pitää tällä puolen tietä mennä kuuden kilometrin lenkki hyvällä tyylillä pellon laidalla ja peltotiellä", Kujala nyökkää ajopaikkojensa suuntaan.
Helmi–maaliskuun aikoihin lenkin pituus nousee 16 kilometriin.
"Tammikuussa aletaan ajaa yhtenä päivänä reippaammin osa lenkistä, sellainen neljän–viiden minuutin työjakso. Helmi–maaliskuussa työjaksoja on kahdesti viikossa."
Huhti–toukokuussa varsoilla ajetaan muun ohjelman ohessa kerran viikossa kuusi vetoa omalla harjoitusradalla.
"Kun varsat menevät hiittikärryistä omalla radalla 1.40-vauhtisia vetoja, ne menevät toukokuussa Harrilla äkkiä 1.35-vauhteja Turun radalla."
"Nykyajan varsat ovat järjestään niin hyviä, että ei niitä tarvitse tekemällä tehdä. Ne osaavat juosta luonnostaan."
Sampo Kujala (40) on monen muun hevosmiehen tavoin lähtöisin Halsualta. Kotona oli hevosia, mutta hänestä ei pitänyt tulla hevosmiestä, vaikka ajoikin itsenäisesti hevosella jo neljän vanhana.
"Menin oikein musiikkilukioon ja ajattelin hankkia jonkun kunnon ammatin. Moni sanoo, että hevoshommiin ajaudutaan ja niin minullekin kävi, kun isä kuoli yllättäen ja kotona oli paljon hevosia. Vuonna 1995 valjastin ensimmäisen kerran hevosen niin, että siitä maksettiin. Laskin joskus, että olen sen jälkeen ollut opettamassa 400:ää varsaa ja putsannut 25 000 karsinaa."
Kujala työskenteli Kaustisen ratatalleilla monella työnantajalla. Sitä seurasi pätkä Lindy Farmsilla Yhdysvalloissa ja ajanjakso Ruotsissa Menhammarin siittolassa varsoja opettamassa. Suomeen palattiin perheen kanssa 11 vuotta sitten. Nykyiset toimitilat Marja-Liisa Mikolan vuokralaisena löytyivät 10 vuotta sitten.
Kujala opettaa varsat ja valmentaa muutamaa kilpahevosta pääasiassa yksin. Puoliso Laura Satovuo on päivätyönsä ohessa apuna tarvittaessa.
"Ja appiukko Jussi Satovuo on todella iso apu, kun pitää talonmiehen roolissa paikkoja kunnossa."
Haaveitakin hevosmiehellä pitää olla.
"Suomenhevoset ovat hienoja eläimiä. Niitä kun saisi isomman ikäluokan opetettavaksi ja ajettavaksi, niin olisi tosi mielenkiintoinen kokeilu. Ne menevät kuitenkin tuonne 2-vuotismaaliskuulle samoja vauhteja lämminveristen kanssa. Toinen haave on, että pääsisi aikanaan hevoshommista eläkkeelle. Siihen ei ole liian moni pystynyt."
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

