Prix d’Ameriquen voiton jälkeen paluu Suomeen – veri veti kuitenkin takaisin Ranskaan

Jenni Sorjonen Up and Quickin kanssa Prix d´Amerique-voittohulinan keskellä vuonna 2015. Kuva: TR BILD / Mia Törnberg

Raviurheilusta ja hevosista ei ole helppo päästää irti. Useille hevosenhoitajille fyysisesti raskas työ on elämäntapa, ei ainoastaan työ. Fysiikan lait jaksamisen suhteen tulevat lopulta usein vastaan, osalla nopeammin kuin toisilla.

Jenni Sorjonen teki hevosenhoitajan töitä pitkään ennen siirtymistään muun alan töihin.

”Kahdeksan vuotta kului Ranskassa, ennen kuin palasin kuutisen vuotta sitten takaisin Suomeen”, hän aloittaa.

Hevoset ovat kuuluneet Sorjosen elämään käytännöllisesti ottaen aina. Perheessä ei ollut sen suurempaa hevostaustaa. Jennin tie vei ratsastuksen kautta hevosurheiluun. Perheen muutettua maalle Jennin löysi useasti naapurin ravihevosia hoitamasta. Ylioppilastodistuksen suorittamisen jälkeen tie vei Jämsään, jossa Jenni suoritti ravivalmentajantutkinnon.

”Olin jonkin aikaa Heikki Torvisella töissä koulun jälkeen. Mietin kuitenkin samalla mitä haluaisin tehdä. Kavereiden kautta sain ajatuksen lähteä Ranskaan katsomaan, minkälaista työnteko ravihevosten parissa on yhdessä raviurheilun johtavista maista.”

Ensimmäinen työpaikka löytyi ruotsalaisen Jörgen Westholmin palveluksesta. Keski-Ruotsissa Salassa yli 100 hevosen valmennustallia nykyään pitävä Westholm oli ensimmäisten ruotsalaisvalmentajien joukossa, jotka perustivat pysyvämmän valmennusyksikön Ranskaan.

”Ranskalainen raviurheilu on niin hevosmäärien kuin maksettavien palkintojen suhteen omassa luokassaan. On hyvin ymmärrettävää, että ruotsalaiset valmentajat haluavat päästä osallisiksi hyvistä palkinnoista”, Sorjonen analysoi.

Westholmin vuosien jälkeen Jenni pyöritti silloisen avopuolisonsa kanssa omaa valmennustallia. Parisuhteen päättyminen johti yhteisen tallinpidonkin loppumiseen. Tuolloin Jenni alkoi tuntea raskaiden hevosenhoitajavuosien fyysisen rasittavuuden.

”Palasin Suomeen miettimään tulevia siirtoja elämässäni. En ehtinyt olla kauan Suomessa, kun Franck Leblanc soitti ja pyysi minua Up And Quickin hoitajaksi”, muistelee Jenni reilun seitsemän vuoden takaisia aikoja.

Jenni palasikin Ranskaan, ja sai kokea yhden ikimuistoisimmista kokemuksistaan hevosenhoitajana tammikuun viimeisenä sunnuntaina 2015. Up And Quick voitti Jean-Michel Baziren ohjastamana Prix d’Ameriquen ranskalaisyleisön riemuksi.

Voiton jälkeen Jenni tunsi kuitenkin haluavansa elämältään jotakin muuta kuin ravitallilla työskentelyä huippuhevosista huolimatta.

Suunnaksi muodostui jälleen kotimaa Suomi ja Lahden seutu. Kuuden vuoden ajan Jenni Sorjonen vastasi Velekset. Wahstenilla kansainvälisestä myynnistä. Luonnollisesti työn pääpaino oli Ranskassa.

Työ sopi hänelle täydellisesti – puhuihan hän sujuvaa ranskaa, tunsi maan raviurheilupiirit sekä ranskalaisen kulttuurin.

”Ei ollut ihan helppo löytää työpaikkoja hevosenhoitajan työkokemuksella. Kun ei liiemmin ollut myöskään muuta koulutusta pohjalla lukion ja Jämsän ravivalmentaja koulutuksen lisäksi”, hymähtää Jenni muistellessaan työnhakua kuutisen vuotta sitten.

Sitä ei tule välttämättä ajatelleeksi. Hevosenhoitajan työkokemus- ja moraali on kuitenkin oivallinen pohja useille aloille.

”En olisi oppinut ranskan kieltä mitään muuta kautta näin hyvin. Ilman ranskan kielen taitoa en olisi välttämättä päässyt Wahlstenille töihin. Vaikka vähän kliseiselle kuulostaakin. Vuodet ulkomailla kasvattivat minua ihmisenä todella paljon. Kokemuksista on ollut minulle paljon hyötyä myöhemmissä vaiheissa.”

Työ Wahlstenin hevostarvikepuolella piti hänet kiinni hevosissa, vaikkakin hieman eri näkökulmasta. Jenni kävi ajamassa säännöllisesti tuttujen hevosia, ja tuntuma säilyi käytännön hevostöihin.

”Polte takaisin hevostöihin kasvoi. Yhtenä kesänä minulla oli kaverini hevonen koko kesän ajettavana. Kesän jälkeen tunne hevoshommiin paluusta vain vahvistui. Toki säännöllisissä työajoissa Wahlstenilla oli ilman muuta etunsa verrattuna entiseen työhöni hevosenhoitajana.”

Jenni pohti, hankkisiko itselleen hevosen, jota valmentaisi töiden ohessa. Arjen realismi tuli kuitenkin vastaan.

”Työpäivän jälkeen ei ole niin montaa tuntia jäljellä aktiivista aikaa. Eikä se ole ilmaista vuokrata tallipaikkaa ja hankkia varusteita hevoselle.”

Asiaa jonkin aikaa pohdittuaan Sorjonen päätti lopulta irtisanoa itsensä Wahlstenin palveluksesta. Elokuusta lähtien työpaikkana on ollut ruotsalaisen menestysvalmentaja Björn Goopin Ranskan yksikkö Grosboisissa.

Paluu Ranskaan kuuden Suomessa vietetyn vuoden jälkeen on tuntunut Jennistä kuin olisi palannut kotiin.

”Olen nuorempana muuttanut useasti. Ensimmäisellä Ranskan keikallani asuin ensimmäistä kertaa pitempään samassa paikassa. Paluu tänne tuntui todella hyvälle.”

Björn Goopia pidetään yhtenä parhaista työnantajista ravialalla. Karlstadissa Ruotsissa sijaitsevan Lökene gårdin lisäksi hänellä on ollut jo useamman vuoden ympärivuotinen talliyksikkö Ranskassa.

”Björn Goop on saavuttanut ranskalaisessa raviurheilussa vahvan jalansijan menestyksensä myötä”, analysoi Jenni.

Työnantaja on ohjastanut kolme kertaan voittoon Prix d’Ameriquessa.

Nyt Jenni viihtyy mainiosti hevosenhoitajan arjessa. Aika näyttää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ensi kevättä Jenni odottaa kuitenkin suurella mielenkiinnolla.

Hän sai läksiäislahjana Up And Quickin omistajalta ilmaisen astutus- ja varsamaksun oriille. Viime kesänä Jenni päätti viimein käyttää option. Tamman valinnassa hän kääntyi vanhan työnantajansa Jörgen Westholmin puoleen.

”Astutin Spurt Engine nimisen Scarlet Knightilaisen tamman. Siitä on jo 13-aikainen Silver Bullit ja 14-aikainen The Engine. On mielenkiintoista, nähdä minkälainen kaveri sieltä tulee maailmaan. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin varsomisen kanssa. Tamma kantaa Suomessa ja varsasta tulee siis Suomessa syntynyt."