Ihmiset & kulttuuri

Uutistausta: Missä on poliittinen halu rakentaa, ei hajottaa?

Maailman ruokaohjelma WFP ansaitsi Nobelinsa. Varsinkin maailman ruokapäivänä on hyvä miettiä, miten tärkeä ruuan rooli on rauhan säilymisessä.
Kaijaleena Runsten
Epävakaiseksi muuttuvat kasvukaudet korostavat kestävän ruuantuotannon merkitystä. Tihkukastelu säästää oikein toteuttuna vesivaroja ja on tehokkaampaa kasvien kasvun kannalta.

Tämän vuoden Nobelin rauhanpalkinnon sai Maailman ruokaohjelma WFP. Joku voi yllättyä ja kysyä: Mitä tekemistä ruualla on nykyisin rauhan ylläpitämisen kanssa?

Ruuan puute on synnyttänyt kautta historian kapinoita. Elintarvikepula oli yksi Suomen sisällissodankin sytyke.

Työn ja ruuan niukkuutta on myös käytetty härskin poliittisen pelin kapulana. Todellisuudessa näemme tänäkin päivänä, että varat valuvat hallitsijan ja tämän lähipiirin bisneksiin ja vaurastumiseen, vaikka kansa näkisi lähes nälkää.

Pahin laaja nälänhätä koettiin reilu vuosikymmen sitten. Vuoden 2008 ruokakriisiin eväinä toimi se, että suurissa maatalousmaissa siirrettiin nopeasti peltoalaa bioenergian tuotantoon.

Samaan aikaan osui heikkoja satovuosia. Summana oli elintarvikkeiden hintojen syöksy pörsseissä. Sen jäljet iskivät kovimmin köyhimmissä maissa, joissa ruokaturva oli muutenkin hauras.

Ruokakriisi oli yksi Arabikevään juurisyistä. Se johti osaltaan Syyrian sotaan.

Elintarvikkeiden riittävyys ei ole itsestäänselvyys suurelle osaa maailman väkeä. Joka yhdeksäs ihminen maapallolla, yli 800 miljoonaa henkeä, kärsii jonkinasteisesta aliravitsemuksesta.

Koronapandemia on kaksinkertaistanut akuutista ruuanpuutteesta kärsivien lukumäärän.

Ilmasto lämpiää. Kasvukausien muuttuminen epäsäännöllisemmiksi ei helpota tilannetta, vaan se ylläpitää siirtolaisuutta. Sen paine taas synnyttää uusia ongelmia, niin inhimillisiä kuin poliittisia.

Pakolaisleirit – niin luonnonkatastrofien kuin poliittisten väkivaltaisuuksien ja muun äkillisen siirtolaisuuden synnyttämät – ovat WFP:n toiminnan ydintä.

WFP on se YK-perheen järjestö, jolla on ollut erilaisten kriisien keskellä pääsy myös moniin kaikkein eristäytyneimmistä paikoista. Yksi niistä on tällä hetkellä heimosotien ja terroristisolujen repimä Jemen.

Palkinnon kohdetta saattaa joku pitää korona-ajan kompromissivalintana. Nobel-komitealla on kuitenkin selkeä peruste: kansainvälisen solidaarisuuden ja monenkeskisen yhteistyön tarve on silmiinpistävämpää kuin koskaan.

Missä on poliittinen halu rakentaa, ei hajottaa?

Yhdysvaltain presidentti usuttaa kansalaisiaan toisiaan vastaan. Britannia haistattaa pitkät yhteistyölle EU-maiden kanssa. Autoritaariset johtajat saavat tästä ajan hengestä vain vahvistusta hajota ja hallitse -linjalleen.

WFP on likimain ainoa laajaa luottamusta nauttiva maailmanjärjestö, eivätkä poliittiset jakopiirit voi olla näkymättä sen rahoituspohjassa. Järjestö joutuu kamppailemaan selvitäkseen edes kriisiohjelmista, muu eli ennaltaehkäisevä työ esimerkiksi ilmastonmuutokseen vastaamiseksi saa odottaa.

Jos tätä isoa murrosaikaa ei muu yhdistäkään, niin yksi on varmaa. Ruokaa ja puhdasta vettä tarvitaan. Niistä huolehtiminen on parasta rauhantyötä. Siksi tänään kannattaa viettää maailman ruokapäivää.

Lue myös: Viime viikolla julkistettu Nobel-palkinto palautti näkökulman rauhanteon ytimeen: Ilman ruokaa ja elinmahdollisuuksia konflikteja ei torjuta

Lue lisää

Viime viikolla julkistettu Nobel-palkinto palautti näkökulman rauhanteon ytimeen: Ilman ruokaa ja elinmahdollisuuksia konflikteja ei torjuta

Nobelin rauhanpalkinto Maailman elintarvikeohjelmalle WFP:lle

Korona vei Nobel-juhlat Tukholmasta, Oslossa ehkä pieni seremonia

WFP ja Unicef vetoavat hallituksiin: 368 miljoonaa lasta jää vaille kouluruokaa koulujen ollessa kiinni – "toimittava ennen nälkäkatastrofia"