Ihmiset & kulttuuri

Kunnalla on oltava sekä vetovoimaa että pitovoimaa, kun se hamuaa uusia asukkaita: "Kuinka saadaan yhteisö mukaan siihen, että arki sujuu?"

Verkostomainen toimintamalli on varsinkin pienissä maaseudun kunnissa tarpeen, jotta henkilöstö jaksaa ja jotta jää aikaa kehittämiselle, katsoo kehitysyhtiö SavoGrown Sanna Kauvosaari.
Pentti Vänskä
Työtapoja on tärkeä muuttaa verkostomaisemmiksi, jotta pienissä kunnissa jää aikaa myös kehittämiseen, kannustaa Sanna Kauvosaari. Samalla voidaan huolehtia jaksamisesta ja avata tietä sille, että myös nuoret näkevät kuntatyön kiinnostavana yhdessä tekemisenä.

Elinvoimapäällikkö Sanna Kauvosaari on saanut osuvasta nimikkeestään yllättävän vähän palautetta. Hän on toimen ensimmäinen haltija ja työskennellyt kuuden Sisä-Savon kunnan kehitysyhtiössä Savo Growssa vuoden päivät.

"Sehän on niin mahdottoman positiivinen titteli. Ja ihan niin kuin itse työ, se ei ole selvärajainen, kapea sektori vaan pitää sisällään lähes kaiken kuntalaisten elämässä", hän tuumii.

"Koko ajan porukalla pohditaan, mikä sen elinvoiman täällä meillä muodostaa. Miksi ihminen muuttaisi asuinpaikkansa tänne? Työ on se suurin syy, mikä liikuttaa, juuret ovat toinen."

Alueen kunnilla – Suonenjoki, Rautalampi, Tervo, Vesanto, Keitele, Pielavesi – on meneillään kampanja paluumuuttajien houkuttelemiseksi.

Työt tapahtuvat kuntien henkilöstöistä kootuissa tiimeissa. Aluemarkkinoinnin lisäksi kehitetään hallintoa.

"Periaate on, että tiimejä syttyy ja sammuu sen mukaan kuin on tarvetta. Esimerkiksi nyt siirrämme kuntien retkeilyreitistöt yhteisesti esille sähköiseen muotoon. Työssä on mukana etenkin kuntien teknisen toimen asiantuntijoita."

Kauvosaaren mukaan elinvoimatyössä pätevät samanlaiset lainalaisuudet kuin liikenteessä. Neljän tien risteyksessäkin vaihtoehtoja voi toki puntaroida, mutta ennakoimalla saavutetaan parempia ja kustannustehokkaampia tuloksia.

Tarvitaan myös kokeiluhenkeä sekä niin sanotusti oman hännän nostoa. Savo Grow´ssa esimerkiksi kokeillaan parin viikon välein puolen tunnin Facebook-live -lähetyksiä, joissa tuodaan esiin kehitystyön ajankohtaisia asioita.

Odotukset elinvoimatyölle ovat kovat, kun tehtävät vähenevät kunnilta jo vuonna 2023. Se tarkoittaa koko ajan pienempää henkilöstömäärää, vaikka nykyiselläänkään kuntien henkilöstö ei pysty kovin paljon erikoistumaan.

Maaseutukunnissa moni virkamies tekee töitään sangen yksin, ilman keskustelukumppania.

"Samaa työtä ja samaa valmistelua tehdään, mutta silti vertaistukea ja sparrausapua ei osata hakea naapurikunnasta. Kun aika menee arjen selviytymiseen, niin sitä ei jää kehittämiseen", sanoo Sanna Kauvosaari.

Aiemmassa työssään Vesannon kunnanjohtajana hän näki tämän käytännössä.

Verkostomainen toimintatapa on otettu hyvin vastaan, vaikka koronan vuoksi etänä pidettävissä keskusteluissa ei synnykään samanlaista juohevaa ideointia kuin kasvotusten. Esimerkiksi kuuden kunnan hallintojohtajat totesivat Kauvosaarelle ensimmäisessä yhteisessä palaverissa, että viimeksi on taidettu tavattu vuonna 2016.

Paitsi että näin pyritään saamaan aikaa kehittämiseen, huolehditaan työn paremmasta tuloksellisuudesta ja virkamiesten jaksamisesta.

"Jokainen meistä haluaa olla omassa työssään hyvä. Kun on jatkuvasti paljon sälää hoidettavana eikä ehdi keskittymään huolella oikein mihinkään, se syö motivaatiota ja työn iloa."

Työtapojen muutosta tarvitaan myös siksi, että nuorten odotukset ja osaaminen ovat erilaisia. "Heidät koulutetaan niin, että opintoja tehdään tiimeissä ja aina löytyy sparrauskaveri. Verkostomainen työ voisi auttaa siihen, että myös nuoret kokisivat kuntien työpaikat houkuttelevina."

Savo Growssa on varsinkin aluemarkkinointi lähtenyt hyvin käyntiin. Tarvetta sille on.

Rekrytointi on usein haasteellista, ja siihenkin tarvitaan uusia keinoja. "Savon Villin Lännen avoimet työpaikat" -ryhmässä Facebookissa on yli 950 yritystä ja Kauvosaaren havaintojen mukaan myös monet paluumuuttoa harkitsevat seuraavat sitä.

Paluumuuttajien etsiminen onkin osa vetovoimatyötä. Mutta Sanna Kauvosaari korostaa, että yhtä lailla tarvitaan pitovoimaa, jotta muuttajat kotiutuisivat.

"Kuinka saadaan ympäröivä yhteisö mukaan siihen, että uusi asukas saa perheineen asiat järjestymään nopeasti ja arjen sujumaan. Pohdimme sitä kohta kohdalta ihan systemaattisena polkuna."

Kauvosaari katsoo, että alueilla muutos on käynnissä. Korona on lisännyt ihmisten pohdintaa siitä, voisiko sittenkin muuttaa takaisin synnyin- tai mökkiseudulleen ja hoitaa töitä sieltä kävin.

"Kun vielä valtion työt tulisivat monipaikkaisiksi. Lisäksi tarvittaisiin laskelmia niistä euroista, joita etätyöstä jää kuntiin. Se antaisi pontta, että kaksoiskuntalaisisuuden etenemiselle", elinvoimapäällikkö tuumii.

Tällä hetkellä etätyötä esimerkiksi vapaa-ajan asunnoltaan tekevä ei voi jakaa verotuloaan mökkikunnan hyödyksi, vaikka hän asuisi mökillään lähes ympärivuotisesti ja käyttäisi kunnan palveluita. Etätyöläiset ovat siten laskettavissa lähinnä matkailijoiksi.

Kiinnostus väljästi asuttujen alueiden elinvoimaan on Sanna Kauvosaaren mukaan asunut hänessä pienestä saakka. Juuret ovat pienessä Kainuunkylässä Ylitorniolla. Hän opiskeli Vaasan yliopistossa kaupallista alaa, mutta erikoistui aluetieteeseen.

Tutkielmakin käsitteli hanketyötä ja parinkymmenen vuoden työurasta pisin pätkä, 11 vuotta kului Leader-toiminnassa samalla alueella Sisä-Savossa.

"Nautin säpinästä ja ideoinnista siitä, kuinka jokin asia voitaisiin tehdä paremmin. Siitä ja yhteisöllisyydestä sytyn edelleen", hän naurahtaa.

Vapaa-ajallakaan hän "ei malta pysyä pois yhdistyksistä". Kyläyhdistyksen puheenjohtajuus vaihtoi vast´ikään paikallisen urheiluseuran vetämiseen.

Niin työssä kuin harrastuksissa on väliin tarve nostaa katse ja verrata historiaan, mitä on jo saatu aikaan.

"Tekeminen ei ole aina kovin näkyvää. Sitä pitää tehdä näkyväksi itselleen ja muille, että jaksaa."

Kolmas sektori on saanut rinnalleen neljännen, kun kansalaisaktivismi ja pop-up -aktiivisuus ovat nykyihmisille tyypillistä.

"Ihmiset haluavat olla määrittää sen, miten ja paljonko he ovat mukana. Ei haluta sitoutua samaan yhteisöön toimikausiksi, mihin yhdistystoiminta lakeineen perustuu", Sanna Kauvosaari kuvaa.

Kauvosaari kertoo esimerkin Suonenjoelta, jossa asukkaat perustivat Facebookiin ideamyllyksi kutsutun ryhmän.

"Siellä on loistavia ideoita ja ihmisillä on aitoa halua osallistua kotikaupunkinsa kehittämiseen. Mutta reitti ideasta toimeenpanoon ja vuorovaikutus kaupungin kanssa etsii vielä uomaansa.”

Hän uskoo, että potentiaali saadaan kyllä hyötykäyttöön, vaikkei sitä virallista vastapeluria eli yhdistystä tai toimielintä olekaan idean takana.

Savo Growssa on tartuttu asiaan toukokuussa alkavalla hankkeella: kuinka voidaan kasvattaa näistä lähtökohdista kehittämistyötä ja saada ihmiset osallistumaan esimerkiksi somekanavien kautta.

Samanaikaisesti Suomi on edelleen vahvasti yhdistysten maa. Kauvosaaren mukaan monella paikkakunnalla tarvitaan kuitenkin harkintaa siinä, voisiko eri yhdistyksiä koota yhden alle.

"Samat ihmiset ovat useimmiten mukana monessa yhdistyksessä. Sääntömääräinen tekeminen ei saisi uuvuttaa ja viedä voimaa siltä oikealta tekemiseltä."

Pentti Vänskä
Burmankissat MataHari (etualalla) ja sen poika Samurai nauttivat, kun niiden emäntä tekee osan viikkoa töitä etänä kotoa.

Sanna Kauvosaari

  • Kuuden kunnan yhteisen kehitysyhtiön Savo Grown elinvoimapäällikkö on koulutukseltaan aluetieteeseen erikoistunut kauppatieteiden maisteri.
  • Työskennellyt myös Pohjois-Savon Liitossa EU-koordinaattorina, Kehittämisyhdistys Mansikka ryn toiminnanjohtajana sekä Vesannon kunnanjohtajana.
  • Ylitorniolta opiskelukaupunki Vaasan kautta Savoon kulkeutunut Kauvosaari asuu miehensä ja 7- ja 9-vuotiaiden poikien kanssa Kuopion eteläisellä maaseudulla.
  • Harrastaa yhdistystoimintaa ja käsitöitä aina, kun niihin on mahdollisuus.
  • "Luonnossa liikkuminen on minulle tärkeää, ja liikkuvien lasten kanssa kotiseudun maastot ovat tulleet hyvinkin tutuiksi."
Lue lisää

Maaseutu on mahdollisuus, tervetuloa!

Saarikko keskustan linjasta: Kaupungistuminen ei välttämättä ole jatkuva megatrendi – monipaikkaisuuden puolesta tarvitaan toimia

Helsinki nauttii vuosia jatkuneesta akateemisten aikuisten keskittymisestä – Asiantuntijan mukaan aivovuoto vaikeuttaa tasapainoista aluekehitystä

Pandemia teki pienistä kunnista suuria