Ihmiset & kulttuuri

Räsymattoa kutoessa jalat ja kädet tekevät työtä mieli lepää – "menetin maton raidoiksi parhaat farkkuni, mutta ehkä se oli sen väärti"

Kutominen on sen harrastajille kokonaislaatuinen elämys, jossa työ ja arjen huolet unohtuvat. Se voi myös olla suorastaan osa toipumista vakavasta sairaudesta.
Sanne Katainen
Räsymattojen kutomisessa värien leikki viehättää monia niin, että kutomaan tullaan uudelleenkin.

Kangaspuilla kutomisesta on tullut uusi suosittu harrastus. Se tekee näin seuraa neulomiselle, josta on viime vuosina kehittynyt suoranainen ilmiö.

Räsymatot ovat löytäneet paikkansa sisustuslehtiin ja sosiaalisen median trendikkäisiin kotoilukuviin. Somen käsityöryhmissä etsitään ahkerasti kangaspuita ja vaihdetaan kokemuksia kuteiden teosta ja hankkimisesta.

Oriveden Taitokeskuksen vastaava neuvoja Sara Lundén kertoo, että kodeista löytyviä kangaspuita on otettu uudelleen käyttöön. Kokeeksi järjestetty kurssi siitä, kuinka saada loimet paikalleen, täyttyi nopeasti.

Salolaiselle Salmisen pariskunnalle kutominen on yhteinen harrastus.

"Lapsenlapsemme halusi vastamaalattuun huoneeseensa uuden maton. En pysty enää paukuttamaan mattoja. Mies sanoi voivansa tehdä, kunhan minä suunnittelen", Kanerva Salminen kertoo.

Tämä ei ollut uusi juttu. Ensimmäiset yhteiset matot syntyivät 50 vuotta sitten perheen esikoisen ollessa tulollaan.

"Reijo ei antanut minun kutoa raskauden ollessa pitkällä. Hän kutoi sukulaisten maalaistalon kuistilla ja minä valmistelin kuteita vieressä."

Puolison mukaan hommassa on selvä työnjako. Kanerva määrittelee taiteellisena johtajana, mitä tehdään ja valitsee kuteet, joihin hankitaan täydennystä ostamalla.

Tyttärentyttären matto syntyi omista ja tuttavalta saaduista lakanoista, jotka olivat maton saajan toivomaa väriä. "Raidoiksi menetin parhaat farkkuni, mutta ehkä se oli sen väärti", Reijo Salminen vitsailee.

Kummallakin käsityöläisyys periytyy suvusta.

"Mattoja ja kankaita kudottiin joka lähes huushollissa. Kangaspuut olivat ihan kuin sisustuselementti ja minäkin leikin matonkuteilla kakarana", mies muistelee.

Reijo Salmista kiinnostaa käsitöissä tekniikka. Hän rakensi aikanaan pienet pöytämallin puut ihan vain nähdäkseen, miten niinitys ja muut osat toimivat. Puilla syntyi pöytäliina.

"Pitsinnypläys vielä odottaa, tyyny meillä jo siihen on. Sukankutominen on jäänyt vähän puolitiehen."

Kun lapset olivat pieniä, Kanerva Salminen vuokrasi yhdeksi kesäksi kangaspuut kotiin.

Yhtenä keväänä hän kutoi kaikille seitsemälle lastenlapselle joululahjaksi villashaalit.

"Muistan sen jouluaaton aina. Se oli aikamoinen elämys kaikille, kun lapsille selvisi, että Mumppa oli kutonut heidän hienoina pitämistään lahjoista jokaisen itse", Reijo Salminen kuvaa.

Sanne Katainen
Vaikka kutominen vaikuttaa alussa teknisesti haastavalta, ensikertalaisetkin pääsevät siihen sangen nopeasti kiinni. Pingotin pitää kankaan sopivan tiukkana ja suorassa.

Kutomista on pidetty juuri iäkkäämpien rouvien juttuna. Kudonnan harrastajien ryhmä on nuorentumaan päin varsinkin isoimpien kaupunkien käsityökeskuksissa.

Orivedellä tämän vuoden kuluessa nuorin kutoja on ollut 9.-luokkalainen. Työikäisiä, 30–50-vuotiaita käy Lundénin mukaan enenevästi.

"Yritetään toimia niin, että he voivat käydä kutomassa työpäivän jälkeen iltaisin tai viikonloppuisin."

"Samaan aikaan on ihmisiä, jotka jatkavat vuodesta toiseen esimerkiksi kansalaisopiston kudontakursseilla. Täällä osa pitkäaikaisista kutoo myös muille, jotkut tekevät tilaustöitäkin", kuvaa Hannele Ruponen.

Ruponen opettaa Salon Taitokeskuksen neuvojan työn lisäksi kudontaa kansalaisopistolla.

Räsymatto on usein se, josta aloitetaan. "Moni tulee kutomaan yhden maton ja sitten seuraavan. Sen jälkeen usein jo uskaltaudutaan kokeilemaan muitakin loimia", kuvaa Lundén.

Pellavapyyhkeitä ja villaiset huovat ja shaalit ovat myös suosittuja. Myös muutamien vuosikymmenten takainen suosikki, poppana, tekee uutta tuloaan.

Sanne Katainen
Materiaaleja voi tuoda omasta takaa tai ostaa käsityökaupasta tai taitokeskuksesta. Räsymaton ja poppanan kuteiden tekoon löytyy ohjeita myös verkosta.

Oriveteläinen Tytti Peltoniemi palasi viime syksynä Suomeen ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen. Hän meni Taitokeskukseen kokeilemaan ensin kirjastosta saatavan kudontakortin turvin.

Lokakuun lopun jälkeen alun nelikymppinen nainen on ehtinyt kutomisen lisäksi käydä tuftaus- ja kirjovirkkauskursseissa sekä osallistunut neulekahvilan toimintaan.

Peltoniemellä on Britanniasta muotisuunnittelijan tutkinto. Hän piti toistakymmentä vuotta design-tuotteita ja käsityötä myyvää liikettä.

"Kangaspuiden kanssa aloitin nollasta, mutta olen jo tehnyt tosi paljon ja kokeillut monilla eri materiaaleilla. Pellavaa, trikoita, kierrätysmateriaaleja ja myös ylellisempiä, kuten cashmere-villaa."

Peltoniemi kuvaa kutomisen mahdollisuuksia loputtomiksi. Materiaalien lisäksi töiden kokoa, niisintää ja sidontoja vaihtamalla voi luoda hyvin monenlaisia käsitöitä.

Viimeksi työn alla on ollut pellavaloimeen tehtyjä vohveliliinoja, joihin hän tekee nyt kiinnityslenkit pirtanauhasta. Senkin teko tuli siis opeteltua.

Tuore kutoja kiittää saamaansa neuvontaa ja Sara Lundénin ennakkoluulottomuutta.

"Minun on annettu kokeilla kaikkea, ja haastavimpiakin ideoitani on tuettu."

Niihin kuuluu esimerkiksi kultanauhan käyttö loimena. Ensin siitä syntyi huopa, sitten vohvelikangasta, jossa kuteena on raakasilkkiä.

"Pinnasta tuli käsittämättömän kaunis, ohut ja ikään kuin pumpulimainen. Ajattelin tehdä kankaasta pienen pussukkamaisen laukun, siis kauniin käyttöesineen."

Tytti Peltoniemi on sairauslomalla, ja tulevaisuus on vielä auki. "En epäile, etteikö tästä tule myös osa ammatillisia projekteja, mutta en tiedä vielä missä määrin ja millä tavalla."

"Mulla on siksi myös pitkä lista, mitä haluan kokeilla. Loppua niille ei tule ollenkaan", hän nauraa hersyen.

Myös Salmiset aikovat jatkaa kutomista.

"Taitokeskuksessa on useita eri loimia. Jos olisi kotona, niin olisi vain se yksi sama kerrallaan", Kanerva Salminen perustelee.

Seuraava yhteinen mattohanke on suunnitteilla. Nuorin poika kunnostaa perheineen vanhaa mökkiä. Sinne aiotaan tehdä väreiltään ja mitoiltaan sopivat matot.

Puoliso ei pistä hanttiin: "Tämä on korona-aikanakin ollut sopivan väljää ja turvallista puuhaa."

Taitokeskuksissa on jouduttu luonnollisesti välillä pitämään ovia kokonaan kiinni, mutta porrastamalla aikoja ja ryhmien kokoja on selvitty aika hyvin.

"Kyllä tämä selkeästi vaikuttaa, että ihmiset arastavat tulla kutomaan. Kangaspuiden kanssa on sikäli hyvä, että tulee luonnostaan kahden metrin turvaväli", huomauttaa Hannele Ruponen.

Tytti Peltoniemi
Tytti Peltoniemen kokeiluihin kuuluu vohvelikankaan teko kierrätettyyn puuvilla-pellavaloimeen, johon on yhdistetty myös kultalankaa. Sukkulan sininen lanka on pellavaa.

Kynnystä kutomiseen on madallettu käsityökeskuksissa eri keinoin.

Salossa lasten ja nuorten lomilla pidettävät kässäkurssit ovat todella suosittuja. Esimerkiksi Salmisten viisi vanhinta lastenlasta ovat osallistuneet kesälomalla kurssille, vaikka he asuvat muilla paikkakunnilla.

Alakoululaisille suunnitelluilla kursseilla tehdään neljän päivän aikana teemoittain vähän eri asioita. "Kankaan kudonta on ollut suosittua. Siinä ehtii kutoa oman poppanan tai pienen maton. Poppanasta voi sitten jatkoksi ommella vaikka pienen laukun", Ruponen kertoo.

Orivedellä käsityö- ja muotoilukoulu on ollut osa taiteen perusopetusta jo 30 vuotta. Alakoululaisten ryhmiä on ollut kolme ja yläkoululaisille yksi. Tulevalle lukuvuodelle suunnitellaan kolmea uutta ryhmää, joista yksi on aikuisille.

"Monet lapset tulevat suoraan koulusta. Pienimmillä on kaksi ja isommilla 3–4 oppituntia", Sara Lundén kertoo.

Aikuisille keino päästä kokeilemaan kutomista on Peltoniemenkin käyttämä kudonnan lainakortti. Sen voi lainata Orivedellä kirjastosta kahdeksi viikoksi ilmaiseksi.

Kokeilu on ollut myös kirjaston mielestä niin myönteinen, että sitä on päätetty jatkaa.

Sanne Katainen
Salon taitokeskuksen kesäkässäkursseilla kutominen on ollut koululaisten suosiossa, Hannele Ruponen kertoo.

Monet kutomisen aloittaneet harrastus vie mennessään. Kutomisessa yhdistyvät käsien ja jalkojen liikkeet ja keskittyminen kuvioihin. Työ ja muut kenties päässä pyörivät ajatukset unohtuvat.

Kanerva Salminen kuvaakin kutomista myönteiseksi pistoksi. Kun sen saa, ei puilta malta olla pois. "Värimaailma ja sillä leikkiminen on ollut minulle tärkeintä."

"Saa laadukkaita tuotteita, kun itse tekee. Vaikka hintaa tuleekin, onhan niillä ihan eri arvo kuin kaupasta ostetuilla", lisää Reijo Salminen.

Tytti Peltoniemi nauttii siitä, että kutomisessa itsenäisyys ja yhdessä tekeminen lomittuvat. "Lisäksi on aina uutta, mitä oppia. Se ei koskaan lopu."

Rintasyövästä toipuminen on hänelle nyt tärkeintä, ja tekeminen on siinä terapiaa. Hän kertoo lukeneensa tutkimukseen nojaavan kirjan, joka osoittaa käsitöiden lajista riippumatta vaikuttavan myönteisesti ihmisen hyvinvointiin.

"Kutoessa ehtii käydä läpi monenlaisia mielentiloja. Voin kuunnella audiokirjoja tai musiikkia tai nauttia iltaisin tekemisestä yksin hiljaisuudessa. Uskon, että se parantaa monellakin tavalla, niin henkisesti kuin fyysisesti."

Käsityökeskuksen sosiaalisuus on kaikille haastatelluille tärkeää. Taitokeskuksille se on yksi valteista, jota moni uusi harrastaja ei välttämättä osaa ennalta ajatella.

Paluumuuttajana Peltoniemi on suorastaan yllättynyt yhteisöllisyydestä: "Minut on toivotettu tervetulleeksi, se on ollut todella ihanaa. Täällä on jakamista ja iloa. Tuodaan esimerkiksi tarjottavaa lounaalle ja kahville."

Neuvojille yhteisöllisyys heijastuu työviihtyvyytenä.

"Asiakkaat ovat niin innostuneita ja iloisia. Voiko mukavampaa olla työnä, kun ihmiset ovat positiivisella fiiliksellä?" Sara Lundén summaa.

Sanne Katainen
Reijo ja Kanerva Salmisella on toimiva työnjako: Kanerva valitsee värit ja suunnittelee raidat, Reijo toteuttaa.

Taitokeskusten Hannele Ruponen ja Sara Lundén antavat neuvoja kutomisen aloittamiseen:

1 Kangaspuut on vähän kuin koneisto: liikutellaan jalkoja ja käsiä ja heitetään sukkulaa. Alkuun kuuluu aina hämmennys. Kun tekniikan kanssa tulee tutuksi, rytmi löytyy kyllä.

2 Räsymatto saa olla ihan räsymatto. Ei ole pakko ostaa trikookuteita. Värien käyttö antaa paljon mahdollisuuksia.

3 Kun yhdessä mietitään, millaista pintaa eri väreistä voi yhdistellä, syntyy itselle mieluista ja omaan kotiin sopivaa.

4 Kierrätä. Kutomaan voi lähteä olemassa olevien materiaalien kautta. Villalangan jämistä voi vaikka suunnitella ryijyn.

5 Miniryijykurssilla voi aloittaa osassa taitokeskuksista, niin työhön ei tarvita tilaa vieviä kangaspuita ja sitä voi jatkaa kotona.

6 Jos mietityttää, osaatko, minkä tahansa käsityön kanssa voi myös tulla taitokeskukseen saamaan opastusta.

Lue myös:

Näin syntyy räsymattoja - katso videolta kangaspuilla kutomisen tekniikkaa

Kustaa Vaasakin sen jo tiesi – suomalainen ryijy on kansantaidetta parhaimmillaan

"Aiemmin räsymatto oli vain matto lattialla" – Toivoa antaa uusi sukupolvi, joka näkee myös käsityön arvon sisustuksessa

Värit ovat matonkutojan elämän suola – Elton John saisi punaisen maton

Sanne Katainen
Räsymatosta saa omaan kotiin sopivan ja itselle mieluisen, kun värejä ja malleja voi pohtia käsityökeskuksessa porukalla.

Lue lisää

Näin sukkula lentää ja räsymattoja syntyy – katso videolta kangaspuilla kutomisen tekniikkaa

"Aiemmin räsymatto oli vain matto lattialla" – Toivoa antaa uusi sukupolvi, joka näkee myös käsityön arvon sisustuksessa

Pelargoniat ja räsymatot eivät riitä

Näin peset maton marttojen oppien mukaan – pesuvesiä ei saa kaadella minne tahansa