Ihmiset & kulttuuri

95-vuotias Maaseudun Tulevaisuuden entinen toimittaja Kerttu Korhonen muistelee takavuosikymmenten lehdentekoa: Pomo ohjeisti juomaan konjakkinaukun nopeasti tiedotustilaisuudessa

Kainuulaislähtöinen Kerttu Korhonen toimi Maaseudun Tulevaisuudessa toimittajana 1950-luvulta lähtien 40 vuoden ajan.
Kari Salonen
95 vuotta keväällä täyttänyt Kerttu Korhonen toimi vuosikymmeniä Maaseudun Tulevaisuuden toimittajana. Pirteässä kunnossa oleva Korhonen seuraa innolla maailmanmenoa erityisesti radiosta.

"Millainen mies tämä uusi päätoimittaja Jouni Kemppainen on ja miksi lehdessä ei ole useammin pappien kolumneja?" Maaseudun Tulevaisuuden 95-vuotias emeritustoimittaja Kerttu Korhonen on utelias kuulemaan, millaista arki on nykyään hänen entisellä työpaikallaan.

Kainuulaislähtöinen Korhonen työskenteli Maaseudun Tulevaisuudessa toimittajana 40 vuotta. Lehdenteko on muuttunut kovasti siitä, kun Korhonen aloitti harjoittelijana Maalaistentalossa olympiavuonna 1952.

Lehteä koottiin 1950-luvulla pienellä porukalla, toimittajia oli Simonkadulla vain kahdeksan ja kuvia käytettiin niukanlaisesti. Välillä Maaseudun Tulevaisuus osti kuvia Rautatientorin reunalla sijainneesta valokuvausliikkeestä.

Virkeässä kunnossa oleva Korhonen muistelee kaiholla työuransa ensimmäistä kymmentä vuotta. Pienen toimituksen tunnelma oli ainutlaatuisen lämmin.

"Maaseudun Tulevaisuus tarjosi minulle rahalahjaa, kun olin ollut talossa kymmenen vuotta. Kysyin, että voisitteko ostaa minulle pianon. Se on kodissani edelleen."

Korhosen tullessa ensimmäistä kertaa Simonkadulle töihin, päätoimittajana oli Onni Koskikallio. "Hän oli vähän pelottava ja etäinen mies. Päätoimittaja kehotti minua olemaan omatoiminen ja keksimään itse haastateltavia."

Agronomi oppi nopeasti lehtityön salat. Vakituisiksi haastateltaviksi muodostuivat erityisesti Valtion Viljavaraston hankintaosaston päällikkö Antti Tiitu ja Hankkijan toimitusjohtaja Eino Tuomela.

"Yhdessä vaiheessa tein hyvin paljon juttuja kanoista. Silloin mietin, että minusta itsestänikin tulee kohta kana."

Tiedotustilaisuuksissa oli takavuosikymmeninä aina viinapöytä ja miehet olivat tietenkin persoja sen antimille, Korhonen tuumii.

"Päätoimittaja ohjeisti minua, että voit ottaa tiedotustilaisuudessa pienen konjakkinaukun, mutta suhauta se kurkkuun yhdellä kulauksella, niin siitä ei humallu."

Maaseudun Tulevaisuutta toimitettiin Simonkadulla sotien jälkeen hyvin siivosti.

"Eräs kesätoimittaja luuli, että lehtimiehen pitää olla kännissä. Hänellä oli huoneessaan avonainen punaviinipullo roskakorin kohdalla. Nuorukainen ei Maaseudussa kauaa vanhentunut."

Kerttu Korhonen on syntynyt Kajaanissa 1926. Perheellä ei ollut varsinaista maatilaa, mutta isällä oli kyllä lampaita ja peltoa. Korhosen mukaan Kajaani oli 30-luvulla pieni maalaiskylä.

"Eräs Hyvärinen kuljetti joka päivä lehmät laitumelle Kajaanin yhteiskoulun akkunan alitse. Kun lunta tuiskusi, isä sanoi, että 'taivaalta sataa rahaa'. Hän ajoi hevosella lumet kadunvarresta."

Nuorena Korhonen haaveili kuvanveistäjän ammatista. Kuuluisa kuvanveistäjä Kalervo Kallio kuuli, että Kajaanissa on lukiolainen, joka on kiinnostunut alasta. Kallion isä oli presidentti Kyösti Kallio.

"Kalervo Kallio otti yhteyttä ja hankki minulle paikan Ateneumin taidekoulusta, vaikka hakuaika opintoihin oli mennyt jo umpeen."

Korhonen ei lopulta ottanut opiskelupaikkaa Ateneumista vastaan, vaan lapsuudenystävän innoittamana haki Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekuntaan. Kerttu pääsi läpi preliminäärikokeesta, mutta Maija-Liisa ei. Ystävästä tuli agronomin sijaan maantiedonopettaja.

"Minulla on edelleen huono omatunto, että petin Kalervo Kallion, joka ohjasi minut Ateneumiin."

Agronomiksi valmistuttuaan Korhonen sai pian kolmen kuukauden sopimuksen Nobel-palkitun professorin A. I. Virtasen apulaisena. Kemia ei ollut Korhosen juttu. Hän pelkäsi räjäyttävänsä Biokemiallisen tutkimuslaitoksen laboratorion ilmaan.

Pian Korhosen agronomituttava kertoi, että Maaseudun Tulevaisuus etsii kesätoimittajia. Kerttu sai harjoittelijan pestin Simonkadulta. Kesätyön päätyttyä Korhonen laittoi MTK:n johtokunnalle anomuksen vakituiseksi toimittajaksi.

Anomuksen jätettyään Korhonen meni auttamaan isäänsä ja äitiään, jotka olivat ostaneet Vihdistä maatilan. Vanhemmilla ei ollut puhelinta, joten Korhoselle ilmoitettiin saman syksyn aikana naapuritaloon, että hänet on valittu toimittajaksi.

Hyvä onni jatkui. Maaseudun Tulevaisuuden silloinen levikkipäällikkö ja varatuomari Esko Ala-Ketola MTK:sta takasivat Korhosen asuntolainan. Siitä asti Kerttu Korhonen on asunut Helsingin Munkkivuoressa.

Professori Artturi Ilmari Virtasta Korhonen tapasi vielä tehdessään hänestä juttuja Maaseudun Tulevaisuuteen.

"Erehdyin artikkelissa mainitsemaan, että jotkut viljelijät ovat käyttäneet kalsiferolia, vaikka sillä ei ole saatu aikaan samanlaisia tuloksia kuin AIV-liuoksella. Eräs viljelijä rupesi moittimaan minua, mutta itse Virtanen tuli avukseni."

Kari Salonen
Pientilojen hävittämistä Suomessa Korhonen pitää virheenä. Hän myös pohtii, millaisia nykyiset viljelijät mahtavat olla arvoiltaan, kun heillä on morsiamena usein kaupungista tulleita naisia.

Perinteisten maatalous- ja metsäaiheiden lisäksi Korhonen teki Maaseudun Tulevaisuuteen ahkerasti juttuja muun muassa näyttelyistä, konserteista, oopperoista ja laulukilpailuista. Lehteen tuli jatkuvasti lippuja erilaisiin kulttuuritapahtumiin, mutta ne eivät juuri kiinnostaneet toimituksen maataloustaustaista väkeä.

"Käytin mahdollisuuden hyväksi ja nautin suunnattomasti kiertäessäni kulttuuripaikoissa ympäri Suomea. Olin esimerkiksi Savonlinnan oopperajuhlien vakiokävijä."

Laaja-alaisen kulttuuri-ihmisen nimi jäi mieleen. Kirjakustantaja WSOY tarjosi Kertulle työpaikkaa 1990-luvun alkupuolella, mutta hän ei eläkeläisenä suostunut pyyntöön. Mukavimpia juttukeikkoja olivat usean päivän maakuntamatkat kotiseudulle Kainuuseen.

Uransa aikana Korhonen pääsi kerran raportoimaan presidentinlinnaan, kun maataloustuottajat lahjoittivat Urho Kekkoselle perinteisen joululeivän. Vuosikymmeniä sitten Maaseudun Tulevaisuuden valokuvaajaa ei päästetty linnaan sisälle, sillä hän tuli nolosti paikalle tavallisissa arkivaatteissa.

"Minä otin sitten kuvan Kekkosesta."

Korhosen toimittajanuran loppuvaiheessa kirjoituskoneen saksatus vaihtui tietokonepäätteellä naputteluun. Alkuun tietokone varasti usein koko lehtijutun, koska tekstin tallentaminen unohtui.

Kari Salonen
Kerttu Korhonen liikkuu Helsingin Munkkivuoren kodissaan kätevällä rollaattorilla, jonka hän on nimennyt punaisen värimaailman mukaan Ferrariksi.

95-vuotias Kerttu Korhonen lukee yhä tarkasti Maaseudun Tulevaisuuden, kunhan vain Posti hoitaisi jakelutehtävänsä. Apulaitteella hän pystyy suurentamaan lehtien ja kirjojen tekstiä.

Joitakin asioita emeritustoimittaja ei nykyaviisissa ymmärrä. Hän ihmettelee, miksi esimerkiksi käsitöitä tekevistä naisista on lehdessä valtavia kuvia, kun koko jutun sisältö selviää kuvatekstistä.

Suurtilakehitystä Suomessa Korhonen pitää virheenä. Hän myös pohtii, millaisia nykyiset viljelijät mahtavat olla arvoiltaan, kun heillä on morsiamena usein kaupungista tulleita naisia.

Korhonen pysyy hyvin selvillä maailman tapahtumista kuuntelemalla aamusta iltaan radio Ylen ykköstä. Klassisen musiikin ystävä on yrittänyt ymmärtää myös jazzia, mutta se on liian outoa.

Korkeasta iästä huolimatta muisti on terävässä kunnossa. Kännykkään ei ole tallennettu yhtään numeroa, sillä tuttavien, palvelutalon ja Maalaistentalon numerot ovat Kertulla päässä.

Kahvit juotuamme Kerttu Korhonen haluaa vielä esitellä Maaseudun Tulevaisuuden toimittajalle ja kuvaajalle uutta rollaattoriaan, jonka hän on nimennyt punaisen värin mukaan Ferrariksi.

Sillä Kerttu huristelee asunnon päästä päähän ainakin viisi kertaa päivässä ja ulkona luvassa on usean kilometrin lenkkejä.

Kari Salonen
Kainuulaislähtöinen Korhonen muistelee kaiholla työuransa ensimmäistä kymmentä vuotta. Pienen Maaseudun Tulevaisuuden toimituksen tunnelma oli ainutlaatuisen lämmin 1950-luvulla.

Kerttu Korhonen

  • Kerttu Korhonen on vuonna 1926 Kajaanissa syntynyt toimittaja. Vietti lapsuutensa Kainuussa.
  • Muutti Helsinkiin vuonna 1945. Valmistui agronomiksi Helsingin yliopistosta.
  • Työskenteli Maaseudun Tulevaisuuden toimittajana vuosina 1952–1992 eläkkeelle jäämiseensä saakka. Kulttuurista laaja-alaisesti kiinnostunut Korhonen teki aiheesta myös paljon lehtijuttuja MT:hen.
  • Kotiseutu Kainuu on pysynyt aina syvän mielenkiinnon kohteena. Asuu Helsingin Munkkivuoressa.
Lue lisää

Voimaa ja hyvinvointia maisemasta

Tutkijat vastaavat: "Turvepeltojen määrä ei selviä viljavuusnäytteistä"

Turvepeltojen määrä ei selviä viljavuusnäytteistä

Talo huokuu historiaa