Suuressa osassa mökkikantaa on yleinen rakennusvirhe, jota on mahdoton korjata – tarkista rakennuksesta ainakin nämä asiat, kun harkitset kauppoja

Mökeillä yleinen huopakatto on tiukasti kiinni, ja sen pois repiminen kattoremontissa on työlästä. Aina se ei ole edes tarpeen, kun päätetään siirtyä peltikattoon. Kuva: Jarmo Hankivaara

Kaikki vaikutti hyvältä, kun Sp-Kodin toimitusjohtaja Jukka Rantanen osti vaimonsa kanssa kesämökin vuonna 1994. Talon rakentanut insinööri oli tehnyt sen rintamamiestalojen kultakaudella 1957 pieteetillä ja taitavasti. Rantanen jätti tekemättä kuntotarkastuksen mökkiin.

Ongelmat paljastuivat vasta vuonna 2008, kun mökin julkisivua peruskorjattiin.

Tuolta aikakaudelta olevat mökit rakennettiin useimmiten alkujaan taloiksi, mutta aivan vierasta ei mökkeily ollut 1950-luvullakaan. Varsinainen loma-asuntobuumi alkoi vasta 1960-luvun puolivälin jälkeen, kun kaupunkilaisilla alkoi jäädä rahaa säästöön ja kaipuu juurille roihahti liekkeihin.

Mökkirakentamisen hulluina vuosina rakennettiin 10 000 loma-asuntoa vuosittain, kun esimerkiksi nykyään niitä valmistuu parisen tuhatta.

Rakentamisen valvonta oli melkoisen leväperäistä 1960–80-luvuilla. Rakennusluvat myönnettiin, kunhan oli piirroskuvat julkisivuista sekä asemapiirros ja pohjapiirustus. Toteutus ja rakenneratkaisut käytännössä olivat usein talkooporukan ja kulloisenkin kirvesmiehen ammattitaidon varassa.

Tämä tausta on syytä muistaa mökkiostoksilla ja suunnata katse muutamiin perusasioihin. Katto kannattaa syynätä huolellisesti, sillä sen kautta vuotava vesi pääsee helposti rakenteisiin ja aiheuttaa nopeasti suuret vahingot.

Mökeillä paljon käytetyn huopakatteen ikä on huollettunakin maksimissaan 40 vuotta, ja pelti- ja tiilikatteilla on omat elinkaarensa ja huollon tarpeensa. Uudemmatkin materiaalit asennettiin aina 1980-luvulle saakka ilman aluskatetta.

Perustukset on toinen asia, joihin kannattaa uhrata tovi. Valtaosin 1960–70-luvuilla mökit tehtiin pilareille ja saunat betonilaatalle.

Rossipohjainen mökki on usein melko turvallinen valinta, jos ilma on päässyt kiertämään lattian alla.

Kuitenkin 1980-luvulla yleistyivät maanvaraiset laatat myös asuintiloissa, ja niissä voi muhia ongelmia.

Betonin alta puuttuvat usein eristykset ja kosteuskatko – salaojat puuttuvat melko varmasti. Kosteus nousee silloin maapohjasta betonin kautta puurakenteisiin, jos rakennuspaikka on kostea.

Syyn korjaaminen on mahdotonta, sillä kukapa laatan ja mökin voisi nostaa ilmaan. Ongelmaa voi siksi vain helpottaa kuivattamalla maata mökin ympärillä.

Lopuksi on syytä vielä pohtia seinärakennetta. Hirsi on turvallisin valinta, sillä se varaa ja luovuttaa kosteutta yleensä ilman vaurioita, ja toisaalta rakenne on selkeä. Sen sijaan tolpparunkoisten talojen eristeet ovat alttiita kosteusvaurioille. Niiden rakenne on enemmän tai vähemmän arvoitus muutenkin, koska seinän sisään ei voi kurkistaa.

Hyvä neuvo on antaa rakennusalan ammattilaisen tutkia rakennus ja selvittää sen mahdolliset riskipaikat ennen ostopäätöstä.

Kuntotarkastuskaan ei olisi vuonna 1994 välttämättä paljastanut kosteusvauriota Jukka Rantasen ostamassa mökissä.

”Kävi ilmi, että järven puolella ikkunanpellitys oli tehty huonosti ja seinää piiskaava sade meni rakenteisiin.”

Seinän aukaisu paljasti, että runkopuut olivat lahot ja purueriste vettynyt. Tukirakenne jouduttiin uusimaan, ja ylimääräinen hintalappu oli 10 000–15 000 euroa.

Hyvää oli se, että kaikki oli korjattavissa ja työ saatettiin tehdä muun remontin yhteydessä.

Juttu on julkaistu aiemmin keväällä 2022.

Lue lisää:

Kiinteistökauppa aiheuttaa yhä useammin vakavia riitoja – asiantuntija kertoo, miten voit välttyä pahimmassa tapauksessa pitkältä ja kalliilta oikeusprosessilta

Tukes varoittaa: Vilpilliset kunto- ja saneeraustarkastajat kaupittelevat palveluitaan erityisesti vanhojen talojen omistajille

THL:n tutkimus: Ihmiset kokevat vähäisenkin kosteusvaurion olevan vakava riski terveydelle