Löysin radio-ohjelman, jonka ansiosta minun ei tarvitse enää seikkailla netissä yömyöhille

Usein tuntuu siltä, että tekisi mieli hyvän kirjan luettuaan tai elokuvan nähtyään tietää kyseisestä teoksesta tai sen tekijästä heti lisää.

Ongelmana vain on se, ettei monestakaan teoksesta saatika niiden tekijöistä tunnu löytyvän helposti kattavia taustatietoja, ellei ole valmis möyrimään internetin syövereissä tuntitolkulla Wikipedia-sivustoja vaihdellen.

Ainakin itselläni jano taideteoksien tausta- ja nippelitiedoille johti aikaisemmin usein siihen, että selailin internet-sivustoja yömyöhille asti, kun kunnollista ja kattavaa tietopakettia koetusta teoksesta ei tuntunut millään löytyvän.

Nyt olen kuitenkin saanut yöuneni takaisin, kiitos Ylen uuden, viime vuonna alkaneen radiosarjan nimeltä Maailma tarinoina.

Toimittaja Marja Vehkasen juontama keskusteluohjelma on nimittäin liki täydellistä kuunneltavaa niille, jotka haluavat esimerkiksi tietää lisää Tove Janssonin kirjojen taustoista tai Aki Kaurismäen elokuvien yksityiskohdista. Siis kootusti, ja napakassa tunnin mittaisessa kuuntelupaketissa.

Jokaisessa ohjelman jaksossa käsitellään yhden tv-sarjan, kirjan, elokuvan tai teatteriesityksen kautta jotakin suurempaa kysymystä. Mitä Anton Tsehovin kirjallisuus esimerkiksi opettaa meille ihmisen luontosuhteesta tai miten Sally Rooneyn Keskusteluja ystävien kesken heijastelee ystävyyden muuttunutta merkitystä?

Kysymyksiin pureudutaan ohjelmassa nautinnollisen hyvin aiheeseensa perehtyneiden asiantuntijoiden kautta, mikä mahdollistaa keskustelujen nousemisen tavanomaista jutustelua kiinnostavammalle tasolle.

Jotain ohjelman konseptin onnistuneisuudesta kertonee sekin, että ohjelmaa kuunnellessa tuntuu usein siltä, että juuri taideteoksien kautta päästään paljon lähemmäksi jotakin sellaista, mikä pelkästä yläaiheesta keskusteltaessa jäisi hämärän peittoon.

Hattua ohjelmalle täytyy nostaa myös siitä, että Ylen studioon on saatu kutsuttua varsin laaja joukko eri alojen asiantuntijoita, jotka ainakin itselleni ovat olleet aiemmin tuntemattomia.

Itse en ainakaan tiennyt, että Suomessa on esimerkiksi joku, jonka ammattinimike on ”huumorin filosofian dosentti”.

On suorastaan parantavaa kuulla kaiken maailman mika-aaltoloiden keskellä ihmisiä, jotka ovat aidosti perehtyneet asiaansa ja puhuvat siitä sydämestään, eivät julkisuudenkipeydestään.