Lukijalta: Ilman kaukolämpöä sähkö olisi likaista ja kallista

Kaukolämmön tuotantoa Jyväskylässä. Kuvituskuva. Kuva: Petteri Kivimäki

Risto Isomäki vertaili kolumnissaan kaukolämpöä ja lämpöpumppuja tavalla, joka antaa lukijalle virheellisen kuvan eri lämmitysmuotojen kustannuksista ja toiminnasta sekä roolista osana kokonaisuutta (MT 19.2.).

Sähkön hintaa verrattiin kaukolämmön hintaan ilman, että sähkön kokonaishintaan kuuluvia siirto- ja verokustannuksia huomioitiin. Pörssisähkön keskihinta ei vastaa sitä, mitä kotitaloudet tosiasiassa maksavat.

Käytännössä tukussa myytävien päärynöiden kilohintaa verrattiin kotiin kuljetetun omenakorin hintaan. Kun kuluttajan sähköstä maksamaan kokonaishintaan lasketaan mukaan energiahinnan lisäksi siirto ja verot, on kaukolämmön kilowattikohtainen keskihinta pääsääntöisesti sähköä edullisempi.

Isomäen tekstissä väitetään lämpöpumppujen hyötysuhteen olevan lämmityskaudella 5 ja että tämän vuoksi pumppujen tuottama lämpö olisi jopa 5–10 kertaa kaukolämpöä halvempaa. Väite on täysin virheellinen, eikä sitä tue mikään alan tutkimus tai viranomaisdata.

Lämpöpumppujen hyötysuhteet ovat tavallisesti parhaimmillaan 4–5 välillä, ja pakkasella ne tästä helposti puolittuvat. Yli 25 asteen pakkasilla monissa maalämpöjärjestelmissä sähkövastukset käynnistyvät ja ilmalämpöpumput menevät vastaavasti sulatus- tai tehonrajoitustilaan.

Kolumnissa esitettiin myös, että patterilämmitys lisäisi merkittävästi lämpöhäviöitä ulkoseinien kautta. Rakennusfysiikan näkökulmasta lämmitystapa ei kuitenkaan muuta rakennuksen kokonaislämpöhäviötä ratkaisevasti, vaan häviöt määräytyvät ennen kaikkea rakenteiden eristyksen ja ilmanvaihdon mukaan.

Lisäksi Isomäki antoi ymmärtää, että kerrostaloihin asennettavat ilmalämpöpumput voisivat käytännössä korvata koko lämmitysjärjestelmän. Näin asia ei ole edes taloyhtiötasolla: vesikiertoinen lämmitys ja lämpimän käyttöveden tuotanto edellyttävät edelleen keskitettyä lämmönlähdettä. Edes maalämpöjärjestelmien tasolla tämä ei ole mahdollista, sillä sähköverkkojen siirtoteho ei mahdollista lämpöverkkojen korvaamista ilman massiivisia uusia verkkoinvestointeja ja siirtomaksujen korotuksia.

Erilaiset lämmitysratkaisut kehittyvät nopeasti. Lämpöpumput, sähköistyminen sekä uudistuva kaukolämpö täydentävät tehokkaasti toisiaan.

Sääriippuvainen sähköjärjestelmä edellyttää joustavaa kulutusta ja energian varastointiratkaisuja, mihin kaukolämpöjärjestelmä tarjoaa ylivertaisesti kustannustehokkaimman vaihtoehdon: lämmön varastointi on 50–100 kertaa edullisempaa kuin sähkön.

Käytännössä nykyinen päästötön sähköjärjestelmä ei olisi ylipäätäänkään mahdollinen ilman tehokkaita kaukolämpöverkkoja, jotka tasaavat sähkön tuotantoa ja kulutusta sekä tuottavat energian kovimpiin huippukulutushetkiin. Tämän vuoksi ilman kaukolämpöä olisi sähkö laajasti fossiiliseen tuotantoon perustuvaa ja todella kallista.

Eero Haapalehto

toiminnanjohtaja

Energiakaupungit ry