Artturi Leinonen oli sotilasarvoltaan korpraali, vaikka valistusohjaajan juhlapuku komentohihoineen viittaa upseerin arvoon. Kuva: Sanan voimalla, Artturi Leinosen elämä -kirja
Tuntematon mies saattoi estää äärioikeiston vallankaappauksen Suomessa, mutta se vei hänet vankilaan
Artturi Leinonen nousi avainrooliin historiallisella sudenhetkellä, kun Lapuan liike uhkasi demokratiaa.
Hovioikeuden auskultantti, kansanedustaja Asseri Salo kaapattiin autoon Vaasassa 4.6.1930 ja kyydittiin Lapuan kautta Viitasaarelle. Se oli ensimmäinen muilutus ja rikollisuutta, joka sai kesällä 1930 laajat mittasuhteet. Kuva: Sanan voimalla, Artturi Leinosen elämä -kirjaMonesta muusta Euroopan maasta poiketen Suomi säilyi demokratiana 1920- ja 1930-luvulla. Artturi Leinonen oli avainasemassa Etelä-Pohjanmaalla historiallisella hetkellä, kun Lapuan liike uhkasi hallitusta Mäntsälän kapinan päivinä.
Leinonen (1888–1963) oli kirjailija, Ilkka-lehden päätoimittaja ja maalaisliiton vahva vaikuttaja. Härmäläinen nahkurin poika istui elämänsä aikana sekä Siperian että Vaasan vankiloissa.
Historiantutkija Lasse Kangas on kirjoittanut ensimmäisen kokonaiselämäkerran yhdestä 1900-luvun merkittävimmästä eteläpohjalaisesta. Leinonen on suotta jäänyt unohduksiin.
Mäntsälän kapina oli keväällä 1932 oikeistoradikaalin lapuanliikkeen yritys kaataa Suomen hallitus. Tapahtumat saivat alkunsa, kun Ohkolan työväentalolle kokoontui aseistautuneita suojeluskuntalaisia estämään sosiaalidemokraattien puhetilaisuuden.
Presidentti P.E. Svinhufvudin jämerällä toiminnalla oli ratkaisevin vaikutus siinä, että kumousyritys epäonnistui. Leinonen oli kuitenkin väkivaltaisen lapuanliikkeen vahvin vastavoima sen ydinalueella Etelä-Pohjanmaalla.
”Hän esti arvovallallaan ja määrätietoisella toiminnallaan Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin esikunnan vallanneiden kapinallisten yrityksen komentaa maakunnan suojeluskuntalaisia Mäntsälään. Jos Seinäjoelta olisi lähtenyt satoja miehiä Mäntsälään, se olisi ainakin vahvistanut vaatimuksia hallituksen erosta”, Kangas sanoo.
Laillisen hallituksen ero olisi ollut Kankaan mielestä kohtalokasta demokratialle ja parlamentarismille. Leinonen käytti puhelinta ja Ilkka-lehteä aseinaan taistelussa kapinapesäkkeen sammuttamisessa.
”Onneksi Leinosella oli tapansa mukaan vyöllään härmäläinen puukko, jolla Kustaa Tiitu sai hissin oven auki.”
Yleisen käsityksen mukaan suojeluskuntapiirin päällikkö Matti Laurila kykeni hillitsemään tilannetta Etelä-Pohjanmaalla. Kankaan mukaan Leinonen vastusti johdonmukaisesti maan hallituksen eroa, mutta Laurila epäröi.
Matti Laurila matkusti kriittisellä hetkellä Helsinkiin. Laurilan ollessa pääkaupungissa kapinalliset miehittivät Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin talon. He alkoivat antaa käskyjä maakunnan suojeluskuntalaisten kokoamiseksi Seinäjoelle ja sieltä kohti Mäntsälää.
”Leinonen tiedotti Ilkassa ja soitteli ympäri maakuntaa, että piirin esikunnasta tulleet käskyt olivat vääriä. Suuri enemmistö maakunnan suojeluskuntalaisista totteli Leinosta”, Kangas kertoo
Artturi Leinosen lähtökohdat olivat valistunut koti ja Ylihärmän nuorisoseura. Puukkopitäjässä varttunut Artturi ei ollut tyypillinen jäyhä eteläpohjalainen, koska isä oli lähtöisin Kainuusta.
”Hän on helposti syttyvä, vilkas ja harvinaisen sanavalmis, joka suoriutuu sujuvasti mistä äkkikäänteistä tahansa”, Kyösti Vilkuna kuvaa Leinosta Suojeluskuntalaisten Lehdessä 17.6.1920.
Monien muiden pohjalaisten tavoin Artturi suunnitteli 1900-luvun alussa muuttoa Amerikkaan, mutta kotiväen ehdotuksesta hän hakeutui Jyväskylän kansakoulunopettajaseminaariin.
Lasse Kankaan mukaan Leinonen oli myös valmis riskejä sisältäneeseen toimintaan.
”Kun työväentalon tansseissa olleita seminaarilaisia mukiloitiin, kokosi Artturi opiskelijoista vastaiskuryhmän. Seminaarilaiset antoivat riitapukareille voimistelusauvoilla kunnon selkäsaunan”, Kangas kertoo.
Perheellinen opettaja ryhtyi uhkarohkeasti toimimaan jääkärivärvärinä. Hän jäi kiinni toukokuussa 1916 ja istui Vaasan vankilassa tammikuuhun 1917, jolloin edessä oli karkotus Ohanskin kaupunkiin Uralille.
Leinonen vapautui Venäjän maaliskuun 1917 vallankumouksen yhteydessä.
”Olosuhteet lukuisissa Venäjän etappivankiloissa olivat surkeita ja kovasta kuumeesta kärsinyt Leinonen oli lähellä menettää henkensä”, Kangas sanoo.
Elämäntyön oleellinen osa on hänen kaunokirjallinen tuotantonsa. Mika Waltari luonnehti Leinosta Maaseudun Tulevaisuudessa suureksi taiteilijaksi.
Perhe oli Artturi Leinoselle kaikki kaikessa. Leinosten perhe Kuoppamäen pihamaalla Aliinan ja Artturin 25-vuotishääpäivänä, 21.7.1937. Aikuistuneet lapset vasemmalta: Annikki, Ahti, Kalevi ja Kaarina. Kuva: Sanan voimalla, Artturi Leinosen elämä -kirjaArtturi Leinosesta tuli Ilkan vastaava päätoimittaja 1930 myrskyisenä aikana. Syksyllä 1929 alkoi lapuanliikkeenä tunnettu liikehdintä, kun Lapualle saapuneilta kommunistinuorilta revittiin päältä punaiset paidat.
Kankaan mukaan Leinonen oli alkuvaiheessa lapuanliikkeen johtoryhmässä. Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin esikunnan jäsen halusi rajoittaa äärivasemmiston toimintaa.
Leinonen uskoi vielä kesällä 1930, että maltillinen Suomen Lukko saisi yliotteen kommunismin vastaisessa taistelussa ja toiminnassa keskityttäisiin valistustyöhön.
”Tässä Artturi Leinonen erehtyi. Lapuanliikkeestä tuli muutamassa kuukaudessa väkivaltainen liike. Se oli mahdollista, sillä järjestysvalta ja myös oikeuslaitos olivat lähes kaksi vuotta polvillaan suurimmaksi osaksi julkisen ja salaisen myötämielisyyden vuoksi.”
”Siinä tilanteessa laajamittainen rikollisuus, kyyditykset olivat mahdollisia. Vain hyvin pieni osa rikolliseen toimintaan osallistuneista sai tuomion”, Kangas muistuttaa.
Leinonen havahtui viimeistään syksyllä 1930 siihen, että lapuanliikkeen taustalla vaikuttivat harvainvaltaan pyrkivät voimat. Silloin hän katkaisi välit kokonaan maanviljelijä Vihtori Kosolaan.
Tunteet kävivät lakeuksilla niin kuumina, että Leinonen katsoi viisaaksi hankkia taskuaseen.
Mäntsälän kapina tapahtui vuonna 1932. Uudenmaan rykmentin sotilaita kenttäkeittiön äärellä Vanhassakaupungissa, Helsingissä. Kuvausaika 29.2.1932. Kuva: Hugo Sundström, MuseovirastoKangas osoittaa kirjassaan, että Lapuan-liikkeessä ei ollut alkujaankaan kysymys pelkästään kommunistien toiminnan rajoittamisesta. Toimintaa johtivat oikeistovoimat ja liikemiespiirit, joiden mielestä parlamentarismi ja demokratia merkitsivät heikkoja hallituksia.
”Vihtori Kosola sopi lapuanliikkeen talonpoikaiseksi keulakuvaksi, mutta taustalla naruja vetelivät Mannerheimin lähipiiriin kuuluneet henkilöt, kuten Rudolf Walden, Hannes Ignatius ja Kai Donner”, Kangas sanoo.
Yhteiskuntarauhan nimissä Leinonen tuki 1931 presidentiksi Svinhufvudia ja osallistui vahvasti maalaisliittolaisten valitsijamiesten taivutteluun. Tämä osoittautui myöhemmin tarkoituksenmukaiseksi ratkaisuksi.
Svinhufvudin valinnan kerrotaan olleen vähällä kaatua uuden eduskuntatalon hissin oven lukkiutumiseen. Hississä oli kymmenkunta maalaisliiton pohjalaista valitsijamiestä.
”Onneksi Leinosella oli tapansa mukaan vyöllään härmäläinen puukko, jolla Kustaa Tiitu sai hissin oven auki. Kymmenkunta Ukko-Pekan kannattajaa ehti juuri ja juuri eduskunnan istuntosaliin ennen äänestystä”, Kangas kertoo.
Suomessa demokratia kesti lopulta ääriliikkeiden paineet, koska maassa oli riittävän voimakas kansanvaltainen poliittinen keskusta.
”Sosiaalidemokraateissa oli pohjoismaiseen demokratiaan tukeutuva enemmistö, kokoomuksen vasemmalla laidalla Paasikiven näkemysten kannattajat ja tietysti edistyspuolue vastusti oikeistoradikalismia. Johtava voima tasavallan puolustusrintamassa oli maalaisliitto suurimpana porvarillisena puolueena”, Kangas sanoo.
1930-luvun puolivälissä Artturi Leinonen ryhtyi kannattamaan maalaisliiton ja sdp:n punamultayhteistyötä. Hallituspohja eheytti Suomen kansaa kestämään talvisodan koettelemukset.
Artturi Leinonen
Artturi Leinonen (1888–1963) oli Ylihärmästä kotoisin oleva kirjailija, sanomalehtimies ja yhteiskunnallinen vaikuttaja.
Varsinaiselta koulutukseltaan ja ammatiltaan kansakoulunopettaja. Työskenteli myös maanviljelijänä. Maalaisliiton kansanedustaja 1936–1939 ja 1944–1945.
Seurasi Santeri Alkiota Ilkka-lehden päätoimittajana, missä tehtävässä hän toimi vuosina 1930–1958.
Kirjailijana Leinosen tuotanto oli laaja: 19 romaania, kymmeniä näytelmiä, novelleja, runoja ja paljon muuta. Professorin arvonimi 1958.
Vuoden 1956 vaaleissa Leinonen tuki Urho Kekkosta maalaisliiton presidenttiehdokkaaksi. Sillä saattoi olla osaltaan ratkaiseva merkitys tiukassa vaalissa.
Perheeseen kuuluivat vaimo Aliina ja lapset Kaarina, Ahti, Kalevi ja Annikki.
Mäntsälän kapinoitsijat selvisivät vähäisillä rangaistuksilla siihen nähden, että he lähtivät aseellisesti kumoamaan laillista hallitusvaltaa.
”Lapuanliikkeestä olisi tullut Suomen taloonpoijan pahin vihollinen, jos se olisi päässyt tekemähän kaikki mitä meinas. Uskokaa pois!”, Leinonen kirjoitti Karhuvainion Esan pakinassa Ilkassa Mäntsälän kapinan johtajien pidätyksen jälkeen.
Kapinan jälkeen Artturi Leinonen joutui oikeistoaktivistien vihanpidon kohteeksi.
Leinonen oli vankilan vesi-leipä-kuurin jälkeen riutuneen näköinen mies. Aikaisemmin hiusten peittämä rasvakasvain oli melkoinen sarvi pään päällä. Se herätti siinä määrin huomiota, että Leinonen kävi leikkauttamassa sen pois heti vankilasta päästyään. Kuva: Sanan voimalla, Artturi Leinosen elämä -kirjaLeinonen tuomittiin jopa hetkeksi Vaasan vankilaan kärsimään vesileipärangaistusta 1934. Hän sai päätoimittajana rangaistuksen, kun Urho Kittilän katsottiin herjanneen pakinassa lapualaismielistä kokoomuspoliitikkoa ja pappismies Paavo Virkkusta.
Leinonen ja Kittilä saivat vankeustuomiot pakinan kohdasta, jonka mukaan: ”monin paikoin suljetaan radiot, kun sunnuntaijumalanpalveluksessa alkaa kirkkoherra Virkkusen saarna: kaikki piirit eivät näet voi ottaa vastaan samasta suusta evankeliumia, mistä on vuosikaudet vuodatettu Mäntsälän kapinan puolustelua.”
”Vartija ajoi vielä piruuttaan Leinosen pään kaljuksi vankilassa”, Kangas kertoo.
Vuoden 1956 vaaleissa Artturi Leinonen tuki Urho Kekkosta maalaisliiton presidenttiehdokkaaksi. Sillä saattoi olla osaltaan ratkaiseva merkitys tiukassa vaalissa.
Leinonen havahtui viimeistään syksyllä 1930 siihen, että lapuanliikkeen taustalla vaikuttivat harvainvaltaan pyrkivät voimat.
Artturi Leinosen elämäntyön oleellinen osa on hänen kaunokirjallinen tuotantonsa. Leinonen oli aikanaan verrattain suosittu ja arvostettu kirjailija. Esimerkiksi Mika Waltari luonnehti häntä Maaseudun Tulevaisuudessa suureksi taiteilijaksi.
”Henkilökohtainen suosikkini Leinosen tuotannosta on Johannes Jussoila, joka on todella vaikuttava historiallinen romaani. Leinosen laaja-alaisuudesta kertoo muun muassa se, että hän kirjoitti jo 1920-luvun alussa Suomen ensimmäisen romaanin mustalaisista.”
”Artturi Leinonen oli pohjimmiltaan humanisti ja ihmisten erilaisuuden hyväksyjä”, Lasse Kangas tiivistää.
Leinosen runoista kaunein ja vaikuttavin on Kankaan mielestä Uni. Se on runo, jonka surun murtama isä kirjoitti poikansa Ahdin kaaduttua talvisodan loppuvaiheissa.
Lähde: Lasse Kangas, Sanan voimalla, Artturi Leinosen elämä,Verbatum Oy 2025.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
