Kotimaa

Löysitkö pellolta keskiaikaisen kolikon? Museoviraston asiantuntija kertoo, miten silloin kuuluu toimia

Siitä huolimatta, että joistain muinaisesineistä voi saada jopa tuhansien eurojen lunastuskorvauksen, ei muinaisesineiden etsinnällä pääse varsinaisesti rikastumaan.
Kuvat: Arkeologian esinekokoelma / Museovirasto
Muinaisesineitä löydetään useimmiten eteläisestä Suomesta. Tähän on syynä se, että löytöjen taustalla vaikuttaa vahvasti viime vuosina yleistynyt metallinilmaisinharrastus.

Tyypillisimpiä merkkejä menneisyydestä ovat erilaiset muinaisesineet, kuten vaikkapa vanhat rahat. Toisaalta yleisiä ovat myös vaikkapa kiinteiksi muinaisjäännöksiksi luokiteltavat kivirakennelmat, kuten rautakautiset kiviröykkiöt.

Muinaisjäännökseksi määritellään muinaismuistolain mukaan vähintään 100 vuotta vanhat esineet tai rakennelmat.

Museoviraston projektipäällikkö Ville Rohiola kertoo, että aina, kun joku epäilee löytäneensä jonkinlaisen muinaisesineen tai havainneensa uuden kiinteän muinaisjäännöksen, tulee siitä ilmoittaa Museovirastolle tai esimerkiksi lähimpään maakuntamuseoon. Muinaisesineet voi ilmoittaa myös netissä toimivaan ilmoituspalvelu Ilppariin.

Aina, kun löytää jonkin mahdollisen muinaisesineen, on Rohiolan mukaan tärkeää merkitä paikka muistiin.

"Nykyään esimerkiksi puhelimissa on gps-paikantimet, joista saa koordinaattitiedot", hän vinkkaa.

Ennen kuin muinaisesineen nostaa ylös maasta, on hyvä ottaa ensimmäinen valokuva. Rohiolan mukaan on kuitenkin aina parempi, jos esineen voi jättää paikalleen, mikäli sitä ei ole vielä liikuttanut.

Maasta nostettua esinettä ei saa puhdistaa niin, että se vahingoittuu. Puhdistamalla esinettä väärin voi nimittäin tuhota tärkeää tietoa. On hyvä pitää mielessä, että jos vaikka raaputtaa esineen pinnasta likaa pois, voi siinä olla esimerkiksi tärkeää, esineeseen liittyvää orgaanista ainesta.

Ennen kuin muinaisesineen lähettää Museovirastolle, se pitää pakata huolellisesti. Huomiota on siis syytä kiinnittää esimerkiksi siihen, ettei esine vahingoitu kuljetuksen aikana.

Rohiola kannustaa olemaan yhteydessä Museovirastoon, mikäli löytäjällä on hiukankin epäselvyyttä siitä, miten muinaisesineen kanssa kannattaa toimia. Hän suosittelee olemaan Museovirastoon yhteydessä esimerkiksi sähköpostitse.

Löytämänsä esineen voi joko lahjoittaa Museovirastolle tai sitten Museovirasto lunastaa esineen löytäjältä. Lahjoituksestaan löytäjä saa vastineeksi kunniakirjan. Jos lahjoittaja taas päättää tarjota esinettään lunastettavaksi, Museovirasto maksaa esineestä lunastuskorvauksen. Lunastuskorvaus määräytyy esimerkiksi esineen tutkimuksellisen arvon sekä siinä käytetyn materiaalin perusteella.

Museovirastolle muinaisesineitä lähettämällä ei Rohiolan mukaan pääse kuitenkaan varsinaisesti rikastumaan. Välillä yksittäisen esineen lunastuskorvaus lasketaan kymmenissä euroissa, välillä taas sadoissa euroissa. Hyvin harvoin lunastuskorvaus kohoaa tuhansiin euroihin.

"Lunastuskorvaushintaa ei siis verrata aina huutokauppojen suurimpiin hintoihin", hän huomauttaa.

Tavallisen ihmisen voi olla joissain tilanteissa vaikeaa tai jopa mahdotonta arvioida sitä, onko jokin esine vaikka 89 vai 200 vuotta vanha. Rohiola kehottaakin olemaan yhteydessä Museovirastoon, jos asia mietityttää. Alle 200 vuotta vanhoissa löydöissä tilanne on usein se, että löydöt voi pitää itsellään ja riittää, että Museovirastolle ilmoittaa löydöstä. Tämä johtuu siitä, että tällaisia esineitä ei ole enää tarvetta ottaa Museoviraston kokoelmiin lisää.

Tieto löydöstä on silti tärkeä Museovirastolle.

"Jos tekee löydön, eikä siitä ilmoita, silloin tieto ei kulje eteenpäin. Löydöstä saatu tieto antaa oman lisänsä tutkimukseen", Rohiola muistuttaa.

Löydöistä yleisimpiä ovat Rohiolan mukaan erilaiset rahat, helat ja soljet. Usein löydetään myös entisaikojen maatalouteen liittyviä esineitä.

Muinaisesineitä löydetään useimmiten eteläisestä Suomesta. Tähän on syynä se, että löytöjen taustalla vaikuttaa vahvasti viime vuosina yleistynyt metallinilmaisinharrastus, joka keskittyy alueille, joilla asuu paljon ihmisiä. Ilmoituksia löydöistä Museovirastolle tulee kuitenkin aivan pohjoisinta Lappia myöten.

Tyypillisimmin muinaisesineitä tulee vastaan pelloilla ja metsäsaarekkeilla. Rohiola huomauttaa, että arkeologisia löytöjä tehdään määrällisesti paljon arkeologisilla kaivauksilla, jotka voivat olla lähes missä tahansa maastossa aina pihamailta erämetsiin.

Sen sijaan metallinetsintää tehdään usein pelloilla. Tämän vuoksi myös metallinetsinnässä tehdyt arkeologiset löydöt ovat usein pelloilta.

"Se, miksi metallinetsintää tehdään pelloilla, liittyy todennäköisesti siihen, että pelloilla kulkeminen ja etsiminen on käytännönläheistä. Esimerkiksi huispaaminen, joksi etsimen liikuttamista maan pinnan yläpuolella kutsutaan, on helpompaa tasaisella maalla kuten pellolla kuin kiviä ja aluskasvillisuutta omaavassa metsässä", Rohiola kertoo.

Lue lisää:

Muinaispoluille löytyy opastusta verkossa

Maaperän kaivelu ei ole luvallista harrastaja-arkeologeille: Hauraat esineet voivat vahingoittua jopa puhdistuksesta

Pirkanmaalla adoptoidaan muinaismuistoja, jotka voisivat muuten unohtua

Lue lisää

Kiinnostaako kultakolikoiden tai muiden muinaisesineiden etsiminen? Asiantuntija kertoo, miten harrastuksessa pääsee alkuun

Yrttinainen tietää, miten mieheen saa vauhtia: "Siitepölykuurille vaan!"

Liedon Vanhalinna on kuin kivenheitto keskiajalle ja paljon varhaisempaankin aikaan muinaiseen Suomeen

Aarre: Kristiina Vuori ryhtyi kirjailijaksi nelikymppisenä – ”Ymmärsin, että ura yritysmaailmassa ei ole minulle oikea”