Kättelystä pitäisi luopua kokonaan
Vain 63 prosenttia suomalaisista pesee kätensä saippualla useammin kuin kaksi kertaa päivässä.
Käsidesin soisi yhä kuuluvan julkisten tilojen vakiovarusteisiin. Kuva: Jaana KankaanpääKorona-aikana kättelemistä vältettiin kuin ruttoa. Ihmettelen, miten nopeasti moni palasi kättelemään heti, kun maskit säilöttiin kaappiin ja palattiin elämään kuin kulkutauteja ei olisikaan.
Onhan niitä yhä: hengitystieinfektioita ja vatsatauteja moneen lähtöön. Ne kaikki tarttuvat erityisen hyvin käteltäessä, ellei riitin jälkeen tai mieluusti jo sitä ennen, syöksy pesemään tai desinfioimaan räpylöitään.
Itselläni käsidesi on nykyään vakiovaruste repussa. Lounaslinjaston päässä tähyilen käsidesiä ennen ja jälkeen ottimiin tarttumisen. Ihmetyttää, miksei joissain ravintoloissa enää ole käsihuuhdetta tarjolla.
Puhumattakaan vessoista, joissa saippuatelineet kolisevat tyhjyyttään.
Kauhun hetki on, kun kokoustilassa puristellaan ensin 14 nihkeää kouraa, jonka jälkeen eteen isketään sämpylä.
Sen sijaan kodin siivoukseen antiseptisillä eli desinfioivilla aineilla suhtaudun nihkeästi. Sairaaloissa ja muissa laitoksissa on oltava tarkkana taudinaiheuttajien kanssa, mutta kotona riittää perussiivous ympäristöystävällisillä aineilla.
Toisinaan on paikallaan pyyhkiä pinnat hyviä bakteereja sisältävällä liuoksella. Siten estetään superbakteerien synty ja tuetaan terveellistä mikrobistoa.
Kättelyn sijasta kolauttaisin yhä mieluummin kyynärpäät tai rystyset yhteen, jos fyysinen kontakti ylipäätään on tarpeen työtilaisuuksissa ja kissanristiäisissä. Muissa kulttuureissa suositaan myös kontaktittomia tervehdyksiä, kuten nyökkääminen ja kumartaminen. Pikainen halauskin ilman poskipusua lienee turvallisempi.
Kauhun hetki on, kun kokoustilassa puristellaan ensin 14 nihkeää kouraa, jonka jälkeen eteen isketään sämpylä. Siinä välissä kaivelen kiireellä laukkua.
Keskuudessamme liikkuu vieläkin kosolti ihmisiä, jotka eivät pese käsiään vessakäynnin jälkeen.
Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim tietää kertoa, että käsihygienian merkitys infektioiden hillitsemisessä selvisi jo 1800-luvun puolivälissä. Siitä huolimatta hyvästä käsihygieniasta joudutaan yhä muistuttelemaan.
Vastikään törmäsin useampaankin ”Pesithän kätesi” -kylttiin kokkikoulu Perhon vessassa. Mitä ilmeisimmin keskuudessamme liikkuu vieläkin kosolti ihmisiä, jotka eivät pese käsiään vessakäynnin jälkeen.
Valitettavasti saman havainnon vahvistavat kyselytutkimukset. Puhdistusaineita valmistavan Kiillon viime vuonna teettämästä kyselystä selvisi, että vain 63 prosenttia suomalaisista pesee kätensä saippualla useammin kuin kaksi kertaa päivässä. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa käsiä pestään selvästi useammin.
Ryhtiliikettä tarvitaan! Vaikkei oma terveys kiinnosta, kohteliasta olisi ajatella muita.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
