Juuston kulutus on noussut Suomessa räjähdysmäisesti 1970-luvulta lähtien. Kuva Askolan Osuusmeijerin juustovarastosta 4. syyskuuta 1959. Kuva: Erkki Voutilainen
Maito pelasti suomalaisten kansanterveyden itsenäisyyden alkuvuosina ‒ nyt ”valkoinen kulta” etsii uutta roolia ruokatottumusten myllerryksessä
Maito on ollut Suomelle tärkeä proteiinin ja kalsiumin lähde vuosikymmenten ajan. Maidonkorvikkeiden yleistyessä elintarvike etsii itselleen uutta roolia yhteiskunnassa.
Maito on noussut välillä myös lehdistön pelastajaksi: Sanomalehteä jaettiin postin vuoden 1963 lakon aikana tilaajille osuusmeijerien välityksellä laittamalla se maidontoimittajalle palautettavan maitotonkan mukaan. Kuva: Erkki VoutilainenHarvan elintarvikkeen voi sanoa kuuluvan yhtä erottamattomasti suomalaiseen ruokapöytään kuin maidon. Maitoa juodaan kouluissa lounaalla, kotona sitä nautitaan vaikkapa puuron seassa ja iltapalana jogurttina. Kesäisin maitoa lähtee kioskilta mukaan jäätelöpallon muodossa.
Tästä huolimatta maidon tuotanto ja kulutus ovat olleet Suomessa tasaisessa laskussa 1960-luvulta lähtien. Kasvisperäisten ruokavalioiden yleistyessä monet ovat etsineet maidolle korvaajaa jääkaapin hyllylle.
Tuottajille kulutuksen jatkuva lasku muodostaa akuutin uhan toimeentulolle: juodaanko Suomessa kohta enää ollenkaan maitoa?
Kyllä, sillä maito on aikaisemminkin maassamme sopeutunut yhteiskunnan tarpeiden mukaan. Nyt edessä on jälleen yksi roolin muutos.
Helsingin yliopiston elintarvike- ja ravitsemustieteiden osaston professorin Mikael Fogelholmin mukaan maidon aseman suomalaisessa ruokavaliossa ymmärtää parhaiten, kun palaa historiassa aina 1930-luvulle saakka. Köyhässä maatalousyhteiskunnassa ruuan monipuolisuus oli kaukana nykypäivän notkuvista herkkupöydistä.
”Ongelmat olivat monella tapaa samanlaisia, kuin ne ovat Afrikassa tällä hetkellä. Energiaa ruuasta tulee kyllä, mutta siitä ei saada tarpeeksi suojaravintoaineita.”
Yhdeksi kansanterveyden pelastajaksi muodostui juurikin maito. Ravintoainesisällöltään monipuolinen elintarvike oli suomalaisille tärkeä proteiininlähde muuten hyvin hiilihydraattipitoisessa ja ravinneköyhässä ruokavaliossa.
”Sen käyttö 1930-luvulla oli aivan äärimmäisen tärkeää, jotta voitiin varmistaa suomalaisten ravitsemustila”, Fogelholm linjaa.
Suomalaisten ruokavalio alkoi hiljalleen monipuolistua 1960-luvulle tultaessa, kun maa sotakorvausten ajamana siirtyi kohti teollisuusyhteiskuntaa. Uusien proteiininlähteiden myötä maidon rooli muuttui: keskiöön nousi maidon korkea kalsiumpitoisuus, joka on olennainen osa terveen luuston muodostumisessa.
”Maito on erityisesti B2-vitamiinin ja kalsiumin lähde. Näitä on vaikea saada kauhean paljon muualta.”
Maitoon liittyvät terveyskäsitykset vakiintuivat 1960-luvulta aina 2000-luvun alkupuolelle saakka, jolloin kasvisperäiset ruokavaliot alkoivat yleistyä Suomessa.
Muutos kasvatti osaltaan erilaisten maidonkorvikkeiden kysyntää. Niitä onkin tullut markkinoille runsaasti, mutta ravintoaineiden saantia ne eivät kuitenkaan ole kokonaan pystyneet täyttämään.
”Se tiedetään, että vegaaniruokavaliota noudattavilla ovat vähän pienemmät proteiininsaannit, mikä sinänsä ei ole ongelma, ja selkeästi pienemmät kalsiumin- ja B2-vitamiininsaannit.”
Tämä näkyy Fogelholmin mukaan vegaaniruokavaliota noudattavien keskuudessa keskivertoa suurempana luuston murtumien määränä. Hän kuitenkin huomauttaa, että vegaaniruokavaliolla muita terveyshyötyjä.
Maidon rooli kalsiumin lähteenä on siis kestänyt kasvisvallankumouksen keskelläkin suhteellisen vahvana.
Pelkästään kalsiumin perässä suomalaisten ei tarvitsisi juoda nykyistä määrää maitoa, Fogelholm korostaa. Terveyden kannalta olennainen annos saataisiin kasaan selvästi pienemmällä määrällä.
”Ravintoaineissa kun päästään tietyn rajan yli, niin sen jälkeen ei enää ole mitään hyötyä, vaikka sitä nauttisi kaksinkertaisen määrän. Elimistö ei vain pysty käyttämään sitä hyväksi”, Fogelholm avaa.
Viime vuosikymmeninä tutkijoiden ja maidontuottajien kiinnostuksen kohde on osittain tästä syystä siirtynyt maidon muihin, vielä osittain huonosti todennettuihin terveysvaikutuksiin. Yhtenä tutkimuksen aiheena on ollut esimerkiksi maidon yhteys sydän- ja verisuonisairauksiin.
”Jonkin verran on ollut näyttöä sille, että enemmän maitoa voisi olla hyvä verenpaineen kannalta. Verenpainetta kuitenkin säätelee niin moni muukin asia, että se ei ole kovin vahva argumentti maidon käytölle”, Fogelholm pohtii.
”Ongelma on, että etenkin isojen väestötutkimusten analyyseja on niin monta eri tapaa tehdä. Siksi ei voi koskaan tuijottaa vain yhtä tutkimusta, vaan niitä pitää olla mielellään useita kymmeniä, joista käy selville tutkimusten yleisin tulos tai suuntaviivat.”
Esimerkkinä Fogelholm nostaa esille vihannekset, joiden terveyshyödyt on todennettu useissa tutkimuksissa. Vastakkaisena esimerkkinä ovat sokeroidut virvoitusjuomat, joiden haitat on voitu kiistattomasti osoittaa. Siipikarjan osalta vaikutukset ovat olleet tutkimuksissa johdonmukaisen neutraaleja.
Maidon osaltakin tuloksia voisi tällä hetkellä kuvailla neutraaleiksi, mutta usein eri syystä: tutkimustulokset ovat joissain niin vahvasti ristiriidassa keskenään, että selkeiden ja yleisten johtopäätösten vetäminen terveyshyödyistä on erittäin haastavaa.
Tutkimusten määrästä eripura ei jää kiinni, sillä maitotuotteita on tutkittu Suomessa ja maailmalla mittavasti.
Maitovalmisteisen runsas käyttö näyttäisi olevan hyvä asia sekä kakkostyypin diabeteksen ehkäisyn että painonnousun hillitsemisen kannalta.
Vielä maito ei kuitenkaan ole kaatunut, sillä joillakin osa-alueilla johdonmukaisia tuloksia on saatu.
”Maitovalmisteisen runsas käyttö näyttäisi olevan hyvä asia sekä kakkostyypin diabeteksen ehkäisyn että painonnousun hillitsemisen kannalta. Nämä kaksi asiaa liittyvät yhteen, koska painonnousu on kakkostyypin diabeteksen ylivoimaisesti suurin riskitekijä.”
Mielenkiintoisesti monista eri maitotuotteista jogurtti erottuu edukseen.
”Makeuttamattomilla jogurteilla näyttäisi olevan vahvin yhteys hyvään terveyteen. Sen on arveltu johtuvan siitä, että fermentaation eli käymisen yhteydessä syntyisi yhdisteitä, jotka ovat suolistomikrobien kannalta tärkeitä.”
Taas kerran tulosten perään on kuitenkin lisättävä pieni asteriski. Makeuttamattomien jogurttien käyttö saattaa kertoa kuluttajan olevan terveysorientoitunut, jolloin hänen ruokavaliossaan ja elämäntavoissaan on todennäköisesti monia muitakin terveyden kannalta hyviä asioita.
”Niitä ei ehkä kaikkia pystytä vakioimaan pois analyyseista. Sama ilmiö voi toisaalta vahvistaa punaisen lihan ja virvoitusjuomien negatiivisia yhteyksiä terveyteen. Ihmisellä, joka juo paljon limuja, on mahdollisesti monia muitakin ongelmia ruokavaliossa.”
Maitoa suoraan lähteestä: karjakko lypsämässä lehmiä illalla laitumella Joutsassa 20.6.1960. Kuva: Erkki VoutilainenJoka tapauksessa myös tilastot vaikuttavat maidontuottajien kannalta tässä suhteessa lupaavilta: Luonnonvarakeskuksen mukaan jogurtin kulutus vaikuttaisi vakiintuneen vuodessa noin 20 kiloon henkeä kohden. Juotavasta maidosta poiketen jogurtin kulutus myös kasvoi Suomessa aina 2010-luvun alkupuolelle saakka.
Tuleeko maidon tulevaisuus olemaan siis kiinni jogurtissa? Ainakaan ylemmän tason ruokasuositusten kannalta Fogelholm ei näe tätä tarkoituksenmukaisena.
”Uskoisin ja toivoisin, että ravitsemussuositukset eivät menisi noin yksityiskohtaisuuksiin. Maitovalmisteille olisi hyvä löytää yleinen luonnehdinta siitä, miten paljon niitä suositellaan käytettäväksi. Seuraavassa kerroksessa voitaisiin sitten tuoda esille, että valmisteista jogurtit ovat kenties terveyden kannalta vähän suositeltavampia.”
Jogurtin ohella viime vuosikymmenten kestomenestyjä on ollut juusto.
Juustoa kulutetaan nykyisin henkilöä kohden vuodessa noin 24–25 kiloa, mikä on noin kuusi kertaa enemmän kuin 1970-luvulla. Kulutuksen vakaa kasvu taittui viime vuosikymmenen loppupuolella, mutta esimerkiksi vuonna 2021 määrä jälleen nousi hieman edellisvuodesta.
Maito maistuu myös aatelisille: Itävalta-Unkarin viimeinen kruununprinssi Otto von Habsburg (kuvassa toinen vasemmalta) vieraili Valion tuotantolaitoksilla Pitäjänmäessä 4.10.1963. Tilaisuudessa tarjoiltiin maitoa laseista, joihin asetettu pilli. Maidon kylkiäisiksi oli tarjottimella sikareita ja savukkeita. Kuva: Erkki VoutilainenEnsin proteiininlähde, sitten luustonvahvistaja, tulevaisuudessa ehkä suolistoterveyden lipunkantaja. Epävarmojen tutkimusten ja epävarmojen aikojen takia maidon tulevaisuuden rooli vaikuttaisi olevan vielä avoinna.
Maatalouden kannalta ikävä tosiasia on se, että maidon kulutuksen ja tuotannon lasku ei ainakaan näillä näkymin tule hetkeen taittumaan.
Ilmastokriisin luomat paineet kotieläintaloutta kohtaan osuvat jatkossakin maidontuottajiin. Fogelholmin mukaan paine muutokseen ei ole yhtä vahva kuin esimerkiksi punaisen lihan kulutuksen suhteen, mutta se on silti olemassa.
Samaan aikaan erilaiset maidonkorvikkeet kehittyvät jatkuvasti.
”Niiden ravitsemusarvot eivät ole aivan niin hyviä kun maidolla, mutta ne ovat riittävän hyviä korvattaessa maitoa ruokavalion tasolla”, Fogelholm toteaa.
Ratkaisuja ilmasto-ongelmaan on haettu esimerkiksi muuttamalla lehmien ruokavaliota.
Helsingin yliopiston vuonna 2019 julkaiseman tutkimuksen mukaan lehmä röyhtäilee vähemmän metaania, kun sitä ruokitaan murskatuilla rapsinsiemenillä.
Murskattuja rapsinsiemeniä syöneet lehmät röyhtäilivät ilmoille lähes viidenneksen vähemmän metaania ja kolmanneksen vähemmän vetyä verrattuna perinteisellä mallilla ruokittuihin lehmiin, joiden valkuaisrehuna oli vähärasvainen rapsirouhe.
Maidontuotanto tai maidon rasvapitoisuus eivät kuitenkaan ruokavalion muutoksen seurauksena pudonneet ja lehmät voivat yhtä hyvin kuin aiemmalla ruokinnalla.
Rapsinsiementen syöttäminen lisäsi myös maidon terveyshyötyjä. Runsaasti öljyä sisältävä murskattu rapsinsiemen pehmensi maitorasvaa laskemalla viidenneksellä maidon tyydyttyneiden rasvahappojen määrää.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan suomalainen ruokavalio sisältää kovia rasvoja yhä reilusti yli suositellun saannin ylärajan.
Suurin osa kovasta rasvasta on tyydyttynyttä rasvaa. FinRavinto 2017 -tutkimuksen mukaan lähes 15 prosenttia ihmisen saamasta energiasta on peräisin tyydyttyneistä rasvoista, kun suositus on 10 prosenttia.
Maito on erityisesti B2-vitamiinin ja kalsiumin lähde. Näitä on vaikea saada kauhean paljon muualta.
Mihinkään maito ei ole Suomesta tai maailmalta katoamassa, jo ihan käytännön syistä. Monissa kehitysmaissa maidosta ja muista eläinperäisistä ruoka-aineista luopuminen johtaisi Fogelholmin mukaan vakaviin terveysongelmiin.
Suomessa luopuminen voisi olla teoriassa mahdollista, mutta maidon asema on pelkästään kulttuurisesti niin syvällä suomalaisessa yhteiskunnassa, ettei hän näe sitä todennäköisenä. Eikä loppujen lopuksi tarpeellisenakaan.
”Vegaaniruokavalio ei ole kansanruokavaliona mikään realistinen tavoite. Se ei ole sitä nyt eikä se ole sitä todennäköisesti 10 tai 20 vuoden kuluttuakaan. En kerta kaikkiaan usko että maito tulee häviämään suomalaisesta ruokakulttuurista, vaikka toisaalta uskon käytön vähenevän. ”
Lue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
