Yleisurheilija Kristiina Mäkelä ratsasti lapsuudessaan mullikoilla Orimattilassa

Kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelä opiskelee kotieläintiedettä Helsingin yliopistossa. Hän harjoittelee säännöllisesti Helsingissä Liikuntamyllyssä, joka sijaitsee kätevästi lähellä kotia ja opiskelupaikkaa Viikin yliopistokampusta. Kuva: Jarno Mela

Kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelän parhaat lapsuusmuistot sijoittuvat isovanhempien maatilalle Orimattilaan. Turvallinen päijäthämäläinen pikkukaupunki oli hyvä kasvupaikka nuorelle urheilijalle.

"Rakensin ystäväni kanssa heinäpaaleista korkeushyppypatjan, ja laitoimme heinäseipäät pystyyn ja narun rimaksi", Mäkelä hymyilee.

Isovanhemmilla oli viljatila. Tien toisella puolella asui Kristiinan hyvä ystävä Susanna, jonka perheellä oli maitotila. Mäkelän mielestä kivien kerääminen pelloilta oli lapsena maailman inhottavinta hommaa.

Susanna ja Kristiina eivät päässeet ratsastamaan hevosilla, joten nokkelina tyttöinä he kouluttivat mullikoista ratsut itselleen. Isokokoisimmalle mullille laitettiin turparemmi, ja Kristiina kiipesi selkään jääkiekkokypärä päässä.

"Uskokaa tai älkää, mutta olin silloin vielä pienikokoinen. Lehmä lähti pukkilaukkaa, ja sitten vain pudottauduin maahan. Loppukesästä lauloimme Saku Sammakkoa ja ratsastimme kesyyntyneillä ratsuilla ympäri aitausta."

Mäkelä harrasti lapsuudessaan useita urheilulajeja, kuten koripalloa. Yleisurheilusta tuli päälaji 13-vuotiaana, koska omassa ikäluokassa ei ollut korisjoukkuetta.

Nuori yleisurheilija ei tarvitse hänen mukaansa vielä huippuoloja päästäkseen urallaan eteenpäin. Orimattilassa oli urheiluhallissa pieni bunkkerimainen 40 metrin juoksusuora, joka riitti hyvin treenaamiseen.

"Yleisurheilun intervallitreenit tuntuivat aluksi tylsiltä ja yksinäisiltä, kun jouduin luopumaan kavereista ja lämpimästä salista. Uhraus kannatti, sillä seuraavana kesänä korkeushypyn ennätykseni parani 15 senttiä."

Korkeushyppy vaihtui lopullisesti kolmiloikkaan vasta 2009.

Lukiossa Mäkelä kiinnostui biologiasta, ja välivuoden jälkeen hän päätyi opiskelemaan kotieläintiedettä Helsingin yliopistoon. Mäkelä yllättyi, kuinka paljon opiskelusta on hyötyä myös urheilussa.

"Ihmisellä ja eläimellä on samat kudokset. Ymmärrän nyt vähän paremmin, miten elimistö toimii ja miten ruokaa tuotetaan. Maailma ei toimisi ilman maataloutta."

2012 opiskelut aloittanut Kristiina Mäkelä keskittyy nyt täysillä kolmiloikkaan. Urheilu-uran jälkeen häntä voisi kiinnostaa työskentely jalostuspuolen hommissa. Moni on houkutellut Mäkelää myös politiikkaan.

”Eihän sitä koskaan tiedä, olen vähän yllätyshullu. Minulla on halu parantaa ympäristöni tilaa. Uskallan tuoda ongelmat esiin, jotta koko yhteisö menisi eteenpäin. Nuorempana luulin, että olisin liian tyhmä päättämään yhteiskunnan asioista."