Koirakin voi innostua sup-lautailusta – katso video lemmikkien melontaharrastuksesta

Eläinkouluttaja Vuokko Väyrynen totuttaa kurssilaiset lautoihin ensin kuivalla maalla. Pehmokoiran avulla hän näyttää, miten laudalle kannattaa asettua. Kuva: Kari Salonen

Valkoinen länsiylämaanterrieri Ressu, 6, on kuin moderni kaupunkilaisversio seikkailukirjojen laivakoirista. Pieni koira tassuttelee omistajansa edessä sup-laudan keulassa ja tarkkailee herkeämättä ympärillä avautuvaa Töölönlahtea. Pelastusliivit loistavat keltaisina.

Ohi lipuu tyynesti australianpaimenkoira Rio, 6. Koira kääntyy niskat kierossa katsomana takanaan melovaa omistajaansa Suvi Hakkaraista. Odottava katse palkitaan. Hakkaraisen liivin taskusta löytyy makupala tottelevaiselle koiralle.

Elokuinen aurinko alkaa laskea, kun neljä koiraa omistajineen harjoittelee sup-lautailun alkeita Helsingin keskustassa. Rannalle on kerääntynyt joukko ihmisiä tarkkailemaan laudoilla istuvia nelijalkaisia. Joku ottaa kuvan, toinen kysyy onko täällä jonkin tapahtuma menossa.

Tavallaan. Eläinkouluttaja Vuokko Väyrynen pitää koirien sup-kurssia.

Koko elämänsä rannikolla asunut Väyrynen innostui sup-lautailusta muutama vuosi sitten. Koirat olivat jo aiemmin kulkeneet hänen mukanaan veneretkillä, joten yhteiselle laudalle hyppääminen tuntui houkuttelevalta idealta.

"Tykkään mennä laudalla retkille. On kätevää kun koira pääsee samalla mukaan, voimme mennä yhdessä vaikka johonkin saareen. Siinä on koirallekin uusia virikkeitä", Väyrynen sanoo.

Ihan suin päin ei koiraa kannata vesille sup-laudan kanssa kuitenkaan työntää. Ensin tehdään harjoituksia kuivalla maalla pelastusliivit päällä.

Samalla tavalla kuin Väyrysen omat koirat ovat harjoitelleet suppailua, asettuvat sup-kurssin koirat omistajineen nyt asemiin. Ensin kävellään laudan yli, sitten seisoskellaan ja makoillaan sen päällä.

"Laudasta tulee koiralle tuttu ja kiva paikka olla."

Kaikkein haastavin osuus koiralle sekä omistajalle on melan ottaminen mukaan kuvioihin. Osa koirista voi pelätä pään yläpuolella liikkuvaa melaa, ja etenkin ison koiran kassa suppaileva ihminen joutuu puolestaan varomaan, ettei kalauta koiraa.

Veteen voidaan siirtyä kunhan koira on sinut laudan ja melan kanssa.

Kaikille koirille suppailu ei sovi. Jos lemmikki pelkää vettä tai ei yksinkertaisesti viihdy kiikkerällä laudalla, on parasta keksiä jotain muuta yhteistä tekemistä. Rohkeinkin venekoira tarvitsee rauhallisen tutustumisen sup-lautaan.

Koirien kursseja on vielä tarjolla vain vähän, mutta sup-lautojen yleistyessä on laineilla nähty jo nelijalkaisia melontaseuralaisia. Facebookin välityksellä toimiva koirayhteisö Kallio K9 päätti toteuttaa kurssin yhdessä Vuokko Väyrysen ja sup-lautoja vuokraavan Hakuna Matatan kanssa, jotta koiranomistajat eivät istuttaisi pelosta täriseviä koiria laudalle.

"Suppailusta nauttivan koiran tunnistaa asennosta. Koira on suhteellisen rennon näköinen eikä se näytä stressin merkkejä. Paniikissa oleva koira on sellaisessa tilassa, että se ei reagoi ympäristöön", Väyrynen kertoo.

Koirasuppauskurssi alkaa olla puolivälissä. Kaikki koirat ovat uskaltautuneet vesille, kohta mennään uudelleen. Kokenuttakaan sup-koiraa ei kannata pitää laudalla puolta tuntia pidempään, vasta-alkajille parikin minuuttia riittää.

Ennen kurssin alkua osallistujien suurin pelko oli märkä kotimatka laudalta putoamisen jälkeen. Pientä horjumista on havaittavissa, mutta keikahtaminen ei ole lähelläkään.

"En ole koskaan pudonnut veteen. Kerran isompi koirani tosin hyppäsi pois laudalta. Kyllä se oli vähän heilumista, mutta yllättävän hyvin siinä saa pidettyä tasapainon", Väyrynen paljastaa.

Jos koira päättää lähteä pulikoimaan, voi sen avittaa takaisin laudalle pelastusliivien kahvasta.

On jälleen aika käydä pienellä melontalenkillä. Suvi Hakkarainen ja Rio asettuvat laudalle kuin pitkäänkin lajia harrastanut pari.

"Rio ei edes huomannut että me liikumme", Hakkarainen sanoo ja työntää laudan uudelleen ulapalle.