Syksyn kajo oli palkitun postimerkin maiseman aihe. Kuva: Jukka Risikko
Palkitun maisemakuvaajan vinkit kevätretkille: ”Seuraa luontoa ja tutki tuttuja kohteita uusista näkökulmista”
Jukka Risikko luottaa niin maisema- kuin eläinkuvissa aitouteen. Kännykän kamera riittää pitkälle, kunhan oppii säätämään sen asetuksia itse.
Jukka Risikko kuvasi viime vuoden kauneimmaksi valitun postimerkin maiseman. Hänet kuvattiin kotiseudullaan Lapualla MT:n haastatteluun maaliskuun alussa. Kuva: Johannes TervoLapualainen Jukka Risikko hurahti luontokuvaamiseen viime vuosikymmenen puolivälissä. Lapualainen on tunnettu siitä, että suurin osa hänen some-tileillä julkaisemista kuvistaan on otettu kotiseudulla.
”Jonkinlainen kantava ajatus työssäni on, että kuvista välittyisi kunnioitukseni ympäristöä kohtaan ja että arvostus lähiluontoon lisääntyisi”, hän toteaa.
Risikolla on intohimo yhtälailla maiseman kuin eläinten kuvaamiseen.
”Se vähän vaihtelee sen mukaan, mitä luonnossa on tarjolla. Maisemallisesti esimerkiksi juuri päättynyt huhtikuu ei ole ihan paras kuukausi täällä meilläpäin.”
Kun eläimet ovat keväällä ja alkukeväällä aktiivisimmillaan, niitä on kiinnostavin ja helpoinkin kuvata silloin. Kun vuodenaikojen rytmi taas heijastuu eläimiin syksyllä, Risikkokin keskittyy enemmän maisemiin.
Moni luontokuvaaja valitsee keskittymisen jompaankumpaan. Risikko on kuitenkin toistaiseksi halunnut kuvata kumpaakin.
”Maisemia kuvatessa saa nauttia ja rauhoittua. Eläinten kanssa vaaditaan äärimmäistä keskittymistä. Molemmissa pyrin kuuntelemaan sisäistä ääntäni siitä, mitä pidän luonnossa kauniina.”
Hyödynnän olosuhteita. Olen tosi vaativa valon suhteen. Kaikki lähtee siitä, että valo olisi hyvä ja olen satsannut välineisiin.
Kevät on monelle luonnon tarkkailun ja luontoretkien aikaa. Nykyajan kännyköissä on hyvälaatuiset kamerat ja ne kulkevat helposti mukana.
Jos innostuu eläinten kuvaamiseen, tarvitaan myös välineistöä kuten ison polttovälin objektiiveja ja piilokoju. Risikon kuten monen luontokuvaajan johtoajatuksena on kunnioittaa kohdetta niin, ettei häiritse eläinten elämää.
Eläinten kuvaamiseen liittyy luontainen jännityselementti siitä, löytyykö jokin eläin ja onnistuuko sen kuvaamisessa. ”Siinä tulee epäonnistumisen hetkiä mutta myös onnistumisia. Tunne-elementti on siinä vielä isompi kuin maisemissa.”
Esimerkiksi pyrstötiaiset ovat äärimmäisen vikkeliä. Siksi niiden äänen kuultuaan pitää toimia nopeasti, sillä onnistumisen hetki kiitää nopeasti ohi.
Jukka Risikko muistaa, kuinka syksyllä 2016 hän linnun kuultuaan tavoitti siihen ennen auringonlaskua lyhyen katsekontaktin. ”Omasta mielestäni se oli teknisestikin rajoitetussa valossa onnistunut.”
Pöllöjä hän on seurannut paljon. Perhetuttavan mökin pihapiirissä pesi helmipöllö, jota hän pystyi linnun rauhaa häiritsemättä kuvaamaan.
Toisaalta luonnonilmiöidenkin kanssa pitää olla tarvittaessa ripeä. Proviisorina työskentelevä Risikko huomasi niin ikään syksyllä 2016 iltavuorosta kotiutuessaan Lapuan keskustaajaman välissä revontulia.
”Pyysin ymmärrystä perheeltä ja menin suoraan peltoaukealle. Ei tiennyt, mihin suuntaan olisi kääntänyt kameraa. Etelätaivaaltakin sain ihan mielettömän hienoja kuvia”, hän muistelee.
Kuvien käsittelyn suhteen Jukka Risikko pysyttelee mahdollisimman aidossa. Esimerkiksi HDR-kuvaus eli useamman valotuksen yhdistäminen on ilmaisutyyli, jota hän ei koe omakseen.
Jukka Risikko pyrkii tallentamaan oman kokemuksensa kustakin tilanteesta. Hän ei halua kuvilla liioitella eikä varsinkaan lisätä tai poistaa niistä mitään.
”Hyödynnän olosuhteita. Olen tosi vaativa valon suhteen. Kaikki lähtee siitä, että valo olisi hyvä ja olen satsannut välineisiin.”
Välineistössä kaiken ei tarvitse olla uusinta. Kännykän kameratkin ovat nykyisin todella hyviä, kunhan opettelee valaistuksen asetusten muuttamista.
Kun olosuhteet ovat sopivat, usein riittää, että tarkistaa koneella kuvan sävyjen vastaavan tilannetta ja että kontrastit kuten varjojen tummuus ovat kohdallaan.
”Eläimiä kuvatessa tilanteet vaihtelevat nopeasti, joten joskus joutuu tekemään valotuksen osalta hiukan enemmän kuin maisemassa. Niissäkin rajaamisen muuttaminen on yleisintä.”
Vähemmän on Jukka Risikolle luontoa kuvatessa usein enemmän: ”Liioittelu alkaa näkyä falskiutena.”
Vinkkejä kuvaamiseen
Paras kamera on se, joka kulkee luonnossa mukana: nykypuhelimilla onnistuvat maisema- sekä lähikuvaus hyvin.
Seuraa luontoa ja tutki tuttuja kohteita uusista näkökulmista, huomioi myös sää.
Ota omasta kamerasta enemmän irti: automaattiasetukset eivät aina toimi luontokuvauksessa parhaalla tavalla. Opettele säätämään asetuksia käsin.
Maisemakuvissa panosta sommitteluun ja kuvakulmiin. Kokeile kuvata matalalta tai vaikka puun oksiston lomasta. Varmista, että horisontti on suorassa.
Älä häiritse eläimiä. Hanki siis välineistöä. Lintujen kuvaamista on hyvä harjoitella lintulaudalla vaikkapa sisätiloista tai piilokojusta.
Opettele ensin perusasioita eläinten käytöksestä ja niiden elinympäristöistä. Maltti on valttia.
Valon laatu vaihtelee: lähellä auringonnousua tai -laskua valo tulee matalalta ja on pehmeämpää. Keskipäivän kova valo latistaa värejä ja luo voimakkaita kontrasteja.
Myös valon suunnalla on merkitystä. Kokeile erilaisia kuvaussuuntia samassa tilanteessa.
Tekemällä oppii: kokeilemalla löytyy myös oma tyyli, eikä yhtä oikeaa tapaa ole.
Lue myös:
Kuva: Johannes TervoJukka Risikko valitsee aiheensa vuoden rytmin mukaan. Talvella hän kuvaa enemmän maisemia, keväällä ja alkukesällä eläimiä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
