Kuusimetsässä alkaa tapahtua, kun Viila (edessä) ja Taltta tupsahtavat näyttämölle.
Video: Lahjahirvi, lähimetsä ja lumi – niistä syntyi idea: Kuusimetsän kadonnut aarre vetää katsojia verkossa
Mitä kivaa voisin järjestää lapsille, kun kirjaston satutunnit ja lukukoiratuokiot sekä muutkin tapahtumat ovat koronan vuoksi tauolla, Päivi Samppala mietti alkuvuodesta.
Nukketeatterinäytelmä taltioitiin kotikuusikossa, jota oman väen kesken kutsutaan Satumetsäksi. ”Elementtinä lumi oli aivan ihana. Aito luonto antaa esitykselle oman säväyksensä”, Päivi Samppala sanoo. Kuva: Olivia SamppalaIdeointi kannatti: syntyi kotometsään sijoittuva nukketeatteriesitys, josta tehty tallenne viehättää katsojia netissä.
Päivi Samppala iloitsee Kuusimetsän kadonnut aarre -nukketeatterinäytelmän saamasta suosiosta.
”Katsojakertoja on jo yli 4 500. Se on paljon keskikokoisen kirjaston mittapuulla. Yhden katsojakerran takana voi olla isojakin ryhmiä”, Samppala sanoo.
Hän työskentelee kirjastovirkailijana ja lastenkirjastotyön vastaavana Jalasjärven kirjastossa, joka on osa Kurikan kirjastot -kimppaa. Kurikan pääkirjasto ja Jurvan kirjasto kuuluvat samaan kimppaan.
”Kaikki alkoi joululahjasta. Sain lahjaksi pehmohirven”, Samppala kertaa Kuusimetsän kadonneen aarteen syntyhistoriaa.
Höpsöksi nimetyn hirven lisäksi Samppalaa inspiroi valtava lumisade.
”Nukketeatteri ulkona lumisessa lähimetsässä! Siinä se oli – ainutlaatuinen ideani.”
Näytelmän käsikirjoitus syntyi nopeasti, mutta sen jälkeen oli monta asiaa mietittävänä. Esimerkiksi tarinan vieminen maastoon ja näytelmän yksin esittäminen.
Ja tietenkin nuket!
”Ne piti hankkia ja tuunata niiden jalat ja hiukset sekä ommella asuja.”
Höpsö-hirven mäenlaskuun tarvittu kelkka järjestyi kätevästi: sen teki Päivi Samppalan aviomies Olavi Samppala rakennusmestarin ammattitaidollaan.
Kaikki alkoi joululahjaksi saadusta hirvestä. Näytelmässä nähdään Höpsö-hirven mäenlaskukin. Olavi Samppala rakensi kelkan. Kuva: Päivi SamppalaPäivi Samppala on kokenut nukketeatterin tekijä. Ensikosketus taiteenlajiin tuli yhteiskoulussa, kun äidinkielen opettaja Sirpa Pohjola innosti nukeilla näyttelemiseen.
Osaaminen on syventynyt koulutuspäivillä ja kursseilla - esimerkiksi Tampereen kansainvälisillä nukketeatterifestivaaleilla – sekä tietenkin esiintymisissä.
”Työkaverini, kirjastovirkailija Minna Piirron kanssa olen esiintynyt paljon.”
Aluehallintoviraston hankkeena tehty Risto Räppääjä ja yöhaukka -nukketeatterisovitus vei Samppalan ja Piirron tien päälle vuosina 2018–2019.
”Pakkasimme sermin ja nuket autoon ja teimme kunnon kiertueen. Esiintymispaikkoina oli kirjastoja, kouluja, päiväkoteja ja seuraintaloja. Vanhusten Iloniemi-kotiinkin meidät kutsuttiin, ja mielellämme menimme.”
Risto Räppääjä ja yöhaukka sovitettiin nukketeatteriksi kirjailijoiden Sinikka ja Tiina Nopolan luvalla.
Kotometsän fauna on laaja: eläimistöön kuuluvat myös karhu ja kettu. Kuva: Olivia SamppalaKuusimetsän kadonnutta aarretta ideoidessaan ja toteuttaessaan Samppala huomasi jälleen vanhan totuuden.
”Helpompi on kaksistaan esittää kuin yksin – se on kyllä taivahan tosi.”
Omaan lähimetsään rakennettu ja siellä taltioitu nukketeatteriesitys vaati paljon suunnittelua, kohtausten harjoittelua ja kuvauspaikkojen rakentamista.
”Lapio käteen ja kohti lumikinoksia!”
Ensin Samppala harjoitteli sisätiloissa. Sitten hän kantoi nuket ja muun tarpeiston paikoille, joissa esitys taltioitaisiin.
”Harjoituksissa tarinaa joutuu yleensä muuttamaan. Niin kävi nytkin.”
Yleensä nukketeatterissa on yksi sermi, jossa lavasteita vaihdellaan.
”Tämä näyttämö oli aivan erilainen kuin aikaisemmat. Nyt serminä oli koko metsä ja luonto.”
Minna Piirto ja Päivi Samppala tekivät nukketeatterikiertueen 2018–2019. Esitys oli Risto Räppääjä ja yöhaukka. Tämä kuva on otettu Isossakyrössä Kylkkälän koulussa, jossa esitystä seurasi 200 katsojaa. Kuva: Mika Pukkinen / PohjankyröNäytelmän kuvasi Päivi Samppalan tytär Pirjetta Samppala.
”Kuvauspaikkoja oli neljä. Vaativin oli ojanpenkka. Siinä meinasin valua koko ajan alaspäin.”
Kuvausta edeltävänä yönä satoi lisää: lumi kuorrutti metsän kauniisti.
”Elementtinä lumi oli aivan ihana. Aito luonto antaa esitykselle oman säväyksensä.”
Kuvauspäivänä lumikerros ei enää vahvistunut, mutta pohjatuuli puhalteli.
”Lue teksti ja yritä muistaa repliikit. Laita nuket elämään yhtä aikaa tekstin kanssa. Puhu kuuluvasti ja yritä pitää itsesi tasapainossa”, Samppala listaa tärkeitä asioita.
Kuvaukset kotikuusikossa onnistuivat. Paavali Aho editoi esityksen, joka on myös tekstitetty niin kuin nykyiset saavutettavuussäännöt sanelevat.
Sosiaalinen media on hyvä kanava nukketeatteriesitysten jakoon, Samppala sanoo.
”Varsinkin nyt, kun koronaa torjutaan ja fyysiset tapaamiset on karsittu.”
Yleisön kohtaamisia Samppala kaipaa. Niidenkin aika tulee.
”Paikan päällä esiintymiset ovat hienoja. Yleisön reagoinnin kuulee heti.”
Lapsiyleisö on lahjomatonta, ja tunteet näytetään. Kuusimetsän kadonneessa aarteessa tapahtumiin tulee uusia kierroksia, kun näyttämölle ilmaantuu kaksikko Viila ja Taltta.
”Jännittävät juonen käänteet ovat lasten mieleen.”
Kuusimetsän kadonnut aarre
- Nukketeatteriesitys, joka on Jalasjärven kirjaston Facebook-sivuilla.
- Päivi Samppala esittää näytelmän, jonka hän on myös käsikirjoittanut ja lavastanut.
- Kuvaus: Pirjetta Samppala
- Editointi: Paavali Aho
- Esityksen kesto: kahdeksan minuuttia
- Päivi Samppalan aiemmista töistä myös Jännitystä pääsiäisenä -esitys on taltioitu. Sekin on Jalasjärven kirjaston Facebook-sivuilla.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
