Miksi lapseni käyttäytyy huonosti, vaikka tein kaiken oikein? Tätä kysyy moni vanhempi unohdettuaan tärkeän kasvatusneuvon

Vanhemmuuden kipupisteenä on antaa lapselle rajattomasti rakkautta mutta samalla pitää selkeät rajat. Kuva: Pexels

Lukemisto|Ihmissuhteet

26.3.202306:00

Kolumni

Salla Autere

Olen viime viikkoina tavannut työssäni paljon teini-ikäisiä sekä heidän vanhempiaan. Päivittäin kuljen myös Oulun suurimman kauppakeskuksen läpi, joka vilisee vapaa-aikaa viettäviä nuoria. Joka suunnasta tulee samaa viestiä: nuoret eivät voi hyvin. Ei ainakaan kaupungeissa.

Kauppakeskuksen käytävillä myydään huumausaineita, tapellaan, ryypätään ja riehutaan. Koulussa opettajat ovat uupuneita, sillä mitkään keinot eivät tunnu saavan luokkaa rauhoittumaan.

Muutama vuosi sitten uutisoitiin, että alkoholin käyttö oli nuorten keskuudessa laskenut valtavasti, mutta nyt mittarit ovat taas koholla: tämän päivän teineille alkoholista on tullut kuumaa kamaa. Häiriökäyttäytyminen, mielenterveysongelmat, masennus, ahdistus ja ylivilkkaushäiriöt kasvattavat lukemiaan koko ajan.

Tämän vuoden Yhteisvastuu-keräyksen teemana on nuorten kokema väkivalta, sillä senkin määrä on karkaamassa käsistä. Vuoden 2021 Kouluterveyskyselyssä 38 847 nuorta kertoi kokeneensa koulukiusaamista kerran viikossa tai useammin. Tämä tarkoittaa, että joka minuutti neljä nuorta kokee vakavaa koulukiusaamista Suomessa.

Jotain on siis muuttunut.

Ja uskallan rohkeasti väittää, että muutos on tapahtunut nuorten vanhemmissa. Rajojen asettaminen, säännöt, kotiintuloajat ja käytöstavat ovat nykyään toissijaisia, kun kasvatuksen päämääräksi on tullut onnellisuus.

Valitettavasti onnellisuus ja vapaus eivät tee onnellista ihmistä, vaan hyvinvointiin tarvitaan myös haasteita ja pettymyksiä. Ihminen, joka ei ole joutunut käsittelemään mitään hankalaa lapsuudessaan, ei tule kestämään nuoruuden tai aikuisuuden haasteita ilman mielenjärkkymistä.

Onkin sanottu, että vanhemman tehtävä on luoda lapselleen pettymyksiä, jotta lapsi oppii niitä käsittelemään.

Sellainen lapsi, joka on aina saanut kaiken haluamansa, joka on saanut olla itsekäs, määrätä perheen säännöt, juoksuttanut vanhempiaan oman tahtonsa mukaan, jonka huonoa käytöstä on pehmitelty ”pojat nyt on poikia” -fraasilla tulee olemaan tiukilla, kun elämä heittääkin eteen koulupaikasta kilpailun, taloudellisia hankaluuksia tai ihmissuhdekiemuroita. Silloin reaktio tulee olemaan häiriökäyttäytyminen: huutaminen ja riehuminen, päihteillä pettymysten turruttaminen.

Nykynuoren vanhemman on myös vaikea hyväksyä sitä, että oma lapsi ei osaakaan käyttäytyä. ”Meidän lapsi on aina saanut kaiken, olemme tehneet kaiken hänen eteensä, en ymmärrä, että miksi hän käyttäytyy nyt näin”, on aika tyypillinen toteamus vanhemman suusta.

Jos on sanonnan mukaisesti syntynyt kultalusikka suussaan, niin nykynuori lisää siihen perään: mutta kun se lusikka on vääränmerkkinen. Ja siinä vaiheessa moni vanhempi lähtee etsimään sitä oikeanmerkkistä lusikkaa vaikka maailman ääristä: mitäpä sitä ei lapsensa eteen tekisi. Niinpä, siinä se ristiriita on, joka kaiken tämän nykynuorten huonovointisuuden aiheuttaa: miten tarjota rajattomasti rakkautta, mutta siinä ohessa rajat kaikkeen muuhun?

Tämän vuoden Yhteisvastuu-keräys pyrkii auttamaan näissä ongelmissa. Ja se keskittyy erityisesti siihen, että väkivaltaa saataisiin estettyä nuorten parissa. Jos nuorilla on paikkoja ja ihmisiä kenelle puhua, niin ehkä nyrkkien puhetta ei enää tarvita.

Yhteisvastuu.fi-sivulta voit lukea lisää siitä, miten me jokainen voimme auttaa nuoria voimaan paremmin.

Nuorissa on silti maailmamme tulevaisuus.