Näiltä kavereilta ei sylki herkästi lennä – moni on valmis maksamaan eksoottisesta lenkkiseurasta

Ali-Ollin Alpakkatilalla tunnin kävelylenkki metsässä ja pellonreunassa maksaa 40 euroa. Alpakkaa taluttaa Inka Tarhonen. Kuva: Sanne Katainen

Alpakat kulkevat nätisti jonossa. Kuva: Sanne Katainen

Jessika Tarhosen on tarkoitus alkaa pyörittää sukutilan alpakkabisnestä. Oikealla hänen äitinsä Heidi Malkamäki. Kuva: Sanne Katainen

Alpakkatilalla varttunut Viola Malkamäki poseeraa eläinten kanssa tottunein ottein. Kuva: Sanne Katainen

Tummat, vetistävät silmät pälyilevät metsänreunaan ja suusta kuuluu vaimeaa vikinää. ”Joko mennään? Kuka seuraa ja ketä?”

Käy selväksi, että Tuure haluaisi viedä, mutta pitelen sitä tiukasti talutushihnasta ja pyrin kulkemaan rinnalla. Silmiin on niiden suuruudesta huolimatta vaikea saada katsekontaktia.

Alpakka ei taida tykätä, jos tungen naamavärkkini turhan lähelle. Tutustutaan hitaammin. Juttelen niitä näitä ja Tuure ynähtelee takaisin.

Mutta nyt mennään, eikä meinata! Kuljemme siistissä letkassa. Minä, juttelevainen seuralaiseni ja muut taluttajat alpakkatoveriensa kanssa.

Ali-Ollin Alpakkatila Nurmijärven Klaukkalassa järjestää metsälenkkejä ja agilityä alpakoiden kanssa.

Alpakkaa pääsee kävelyttämään 40 euron tuntihintaan ja agilityharjoitus perehdytyksineen maksaa 60 euroa kahdelta tunnilta. Ohjelmaa järjestetään myös tilauksesta ryhmille.

Tilan emäntä, heinää viljelevä Heidi Malkamäki kertoo, että kysyntää alpakkaohjelmille on ympäri vuoden enemmän kuin ehditään järjestää.

Kohderyhmänä olivat aiemmin lapset, mutta nyt kävelyille ja agilitykursseille tulvii 20–30-vuotiaita nuoria aikuisia.

Helsingin ytimestä pääsee bussilla suoraan tilalle puolessa tunnissa.

Ensimmäiset alpakat tulivat Suomeen 2000-luvun alussa. Samoihin aikoihin sukutilan vetovastuun ottanut Malkamäki hurahti eläimiin heti ja tilasi vuonna 2004 ensimmäiset viisi emää ja yhden orhin Chilestä.

Nyt Ali-Ollin tilalla käyskentelee 27 alpakkaa. Kesällä laumaan pitäisi putkahtaa neljä vasaa. Niitä myydään, kuten villaakin. Malkamäen mukaan alpakoiden hinnoittelu lähtee yleensä 1 500 eurosta. Suomen alpakka- ja laamayhdistyksen rekisterissä on tuhatkunta eläintä.

”Toivo, Ukko, Kiki, Uula ja Kaspian”, malkamäki luettelee esitellessään aidan yli kaulat notkuen kuikuilevia kiharapäitä. Monella on melkoinen alipurenta, jota pitää kuulemma joskus hoitaa lyhentämällä hampaita.

Emät käyskentelevät viereisessä aitauksessa. Eläimistä löytyy upeita väriyhdistelmiä. Eräälläkin pikimustalla emällä on valkoinen naama. Maskinsa puolesta se sopisi vaikka hevibändin maskotiksi.

Jokaisella alpakalla on omanlaisensa luonne. Omapäisimpiä ei viitsitä pakottaa kulkemaan ohjaksissa.

Kiltteydestään ja säyseydestään huolimatta alpakoilla ei ole tarvetta miellyttää ketään. Siinä mielessä ne ovat kuin kissoja. Malkamäen mukaan alpakat ovat myös helppohoitoisia ja monikäyttöisiä. Niiden villa on laadultaan erinomaista. Alpakkatilan puodissa myydään omista alpakoista kerittyä lankaa. Alpakanvillaa jalostava Ruukin kehräämö sijaitsee Teijossa.

Alpakkaletka on edennyt pellonreunasta metsään. Maassa on joissakin kohdissa vielä hieman ritisevää jäätä, jolle astumista alpakat aavistuksen aristelevat.

Tuurella on yhä asiaa. Malkamäki arvelee, että se kuvittelee olevansa retkiseurueen johtaja.

Kysyn, voiko Tuure ottaa ja hermostua niin, että sylki lentää. Malkamäen mukaan niin käy harvoin. Joskus alpakat sylkevät taaksepäin, jos niiden ruokailua häiritsee. Hyvä, ei siis räkäklimppejä odotettavissa. Eikä Tuure oikeastaan vaikuta siltä, että sitä sylettäisi mikään. Se katselee ylväästi vuoron perään oikealle ja vasemmalle ja hymisee mennessään. Oikein mukavaa lenkkiseuraa. Pari kertaa meille taitaa syntyä jopa katsekontakti. ”Noh, mihin suuntaan?”

Vanhin tilan alpakoista on 18-vuotias. Ne elävät keskimäärin 15–20-vuotiaiksi.

Alpakkaorhit kootaan hetkeksi sisätiloihin. Pian alkaa kuulua mylvintää ja kaikenkarvaista kahinoinnin ääntä. Ovi avataan ja ulos tulee märäksi syljetty Toivo-parka. Sotkuturkki ei tänään enää pääse edustuskuviin saatikka metsäkävelylle. Aikoinaan vasana pulloruokittu Toivo on Malkamäen mukaan ihmisläheinen nössykkä, joka tykkää halailusta ja pussailusta.

Tilalla auttelevat Malkamäen tytöt Inka ja Jessika Tarhonen. On tarkoitus, että maaseutuyrittäjäksi kouluttautunut Jessika alkaa vetää lähivuosina tilan alpakkabisnestä.

”Alpakoita on ollut meillä niin kauan kuin muistan. Ne tuovat iloa ihmisille”, hän tuumaa ja käsittelee eläimiä kokenein ottein.

Ali-Ollin Alpakkatila on avoinna ympäri vuoden sunnuntaisin klo 10–14. Kesällä 26.6.–27.7. ke–su klo 10–16.