Juppikaudella alkaneesta maakunta-allergiasta olisi tutkijan mukaan jo korkea aika päästä eroon – "Joidenkuiden on yhä vaikea tunnustaa, että kilpailu- ja markkinakulttuuri ei ole enää in"

Juho Rahkonen ei halua tyrkyttää perheensä elämäntapaa mutta painottaa, että suomalainen yhteiskunta mahdollistaa lähtökohtaisesti yksilölliset ratkaisut. "Meidän väljyys, se että on paljon tilaa, on mieletön etu." Seurana kodin läheisen lammen rannalla on perheen Bella-koira. Kuva: Sanne Katainen

Nurmijärvi-ilmiöstä on puhuttu viime vuosina väheksyen. Pääkaupunkiseudun kaupungistumisen kannattajat näkevät sen löyhänä yhteiskuntasuunnitteluna, joka lisää yksityisautoilua. Syvällä maaseudulla sille naureskellaan puolimaalaisena asumisena, jossa tuijotellaan naapurille pihaan.

Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Juho Rahkonen on ylpeästi nurmijärveläinen. "Muutto tänne oli vaimoni Ingan ja minun oma valinta. Minulle on tärkeää juurtua jonnekin, ja tänne olen kotiutunut."

Jyväskylässä kouluikänsä asunut ja Tampereella opiskellut tutkija sai töitä pääkaupungista vuonna 2007. Vaimo jatkoi opintojaan. Omakotitalotontin oston jälkeen rakennuslupa ja päiväkoti-ikäisten lasten hoito järjestyivät Nurmijärveltä ripeästi.

"Suomessa on tilaa yllin kyllin. Olisi hullua, ettei voisi rakentaa sellaista elämää kuin kukin haluaa. Miksi kaikkien pitäisi tehdä kaikkea samalla tavalla?" Rahkonen pohtii.

Väljyyttä on pidetty pääkaupunkiseudulla myös Espoon valttina. Tuoreet tilastot osoittavat Espoon kääntyneen muuttotappioalueeksi.

Rahkonen muistuttaa, että asuntojen hinnat ovat Espoossa muuhun pääkaupunkiseutuun nähden korkeat.

"Jos haluaa asioida Helsingin keskustassa esimerkiksi kulttuuripalveluissa, sieltäkin on matkaa. Se on liian kaukana kaupungista, muttei tarpeeksi kaukana ollakseen aitoa maaseutua. Se on ylikallis lähiö", hän kärjistää.

Rahkonen pohtii myös, löytyykö Espoon monista keskuksista riittäviä vetovoimatekijöitä, jollei ole varaa asumiseen meren lähellä.

"Tunteeko olonsa tervetulleeksi Espoossa? Harvempi varmaan henkilöityy sinne, vaikka alueen historia onkin vanhaa."

Jos tunnesiteitä, juuria, ei ole kasvanut, on matala kynnys lähteä silloin, kun asumisen hintoja on arvioitava tarkasti. Korona on vähentänyt töitä monelta.

• MT:n uusi kolumnisti on Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja ja koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden tohtori.
• Syntynyt Helsingissä vuonna 1978, asunut Jyväskylän ja Tampereen seuduilla.
• Asuu puolisonsa ja 17- ja 15-vuotiaiden nuorten kanssa omakotitalossa metsän keskellä Nurmijärvellä.
• Ahkera luontokuvaaja. Työsti kuvistaan tietokirjan Eläimiä suviyössä, joka ilmestyi Docendolta keväällä.
• Harrastaa myös ulkoilua koiran kanssa sekä mekaanisten rannekellojen keräilyä.
• Rahkosen ensimmäinen kolumni ilmestyy tässä lehdessä. Jatkossa se vuorottelee viikonvaihdesivulla perjantaisin.

"Talonpoikaisuus kuvastaa suomalaisuutta parhaimmillaan. Se on vastakohta kerskakulutukselle ja tuhlaamiselle", Juho Rahkonen tuumii. Kuva: Sanne Katainen

Koronan aikana montaa työpaikkaa on pyöritetty hajautetusti kodeista ja mökeiltä. Rahkonen myöntää, että etätyö on sopinut jopa hänen kaltaisilleen, siihen lähtökohtaisesti kriittisesti suhtautuville.

"Se on lyönyt itsensä läpi paljon nopeammin kuin keväällä osattiin ajatella. Kyllä etätyö on nyt tullut jäädäkseen, näin ennakoin."

Syynä on joustavuus. Mitä enemmän ihminen pystyy vaikuttamaan työnteon tapoihin, sitä enemmän tuottavuus kohentuu.

Joustavuutta Rahkonen kaipaa yhteiskuntaan yleisemminkin. Suomessa vallitsee edelleen vahvana malli uskoa vain yhteen oppiin kerralla.

Viime vuosikymmenet Suomea on keskitetty vapaan kilpailun ja tehokkuuden tavoittelun nimissä. Tutkijan mielestä tätä ei ole tarpeeksi kyseenalaistettu.

"Kokoomus ja vihreät ovat edelleen hyvin vahvasti keskittämisen puolueet. Siinä on selvä ristiriita, sillä juuri niitä äänestävien valkokaulustyöntekijöiden on ennestäänkin ollut helpompi siirtyä etätöihin."

Vastakkaista näkemystä edustavat etenkin perussuomalaiset, jotka ovat tutkimusjohtajan silmin "monissa asioissa jopa keskustalaisempia kuin keskustan kannattajat".

Pahasta maakunta-allergiasta kertoo, että sana maakunta ei sopinut sote-uudistukseen.

Nurmijärvestä jäi Suomen Luonnon kesätoimittajalle myönteinen muistijälki, kun hän teki jutun Aleksis Kiven teosten paikoista. Muutama vuosi myöhemmin tutkija Juho Rahkonen rakennutti vaimonsa kanssa kuntaan talon. Kuva: Sanne Katainen

Suomen nuori kaupunkikulttuuri näkyy ajatteluna, että on jotenkin hienompaa asua kaupungissa. "Keski-Euroopassa, Ruotsissa ja Baltiassa osataan arvostaa maaseudun ja perinteiden estetiikkaa. Meillä niitä pelätään", Rahkonen vertaa.

Samaan aikaan käsityöläisyyden arvostus on nousussa esimerkiksi pienpanimoiden ja lähiruuan muodossa.

"Viimeistään korona on aiheuttanut äkkikatkoksen 1980-luvulla juppikaudella alkaneeseen maakuntien vieroksumiseen. Joidenkuiden on silti yhä vaikea tunnustaa, että kilpailu- ja markkinakulttuuri ei ole enää in."

Renessanssia elää myös kiertotalous, joka ei sekään ole uusi keksintö, vaan aiemmin normaali, järkevä tapa elää.

"Vanhojen hyveiden kunnianpalautus on käynnissä. Talonpoikaisuus kuvastaa suomalaisuutta parhaimmillaan – rehtiä, jämptiä ja kohtuullisuutta arvostavaa humaaniutta. Se on vastakohta kerskakulutukselle ja tuhlaamiselle", ennustaa Rahkonen.

Keväällä ilmestyneeseen Eläimiä suviyössä -teokseen tiivistyy Rahkosen kokemuksia koko luontokuvausharrastuksen ajalta. Suuri osa kuvista on silti otettu edellisenä kesänä. Kuva: Sanne Katainen

Juho Rahkonen innostui valokuvaamisesta rippikouluikäisenä. Jo sitä ennen hän kulki paljon kodin ympäristössä metsä- ja linturetkillä sekä vanhempiensa että kaveriensa kanssa.

Jyväskylässä sijaitsevan kodin takaa alkoi iso metsä. Sinne Juho teki tutkimusmatkoja peruskartan kanssa.

"Elinpiiri laajeni ja löysin uusia paikkoja. Oli pienelle pojalle haaste, miten pitkälle uskallan mennä. Se oli seikkailua."

Rahkonen haki opiskelemaan myös biologiaa, muttei heti päässyt. Välivuosi Alkio-opiston tiedotuslinjalla avasi silmät yhteiskunnallisille aiheille ja kirjoittamiselle. Työn suunnaksi valikoitui ihmisten käytöksen ja markkinoiden tutkimus.

Luontoa kuvatessaan hän on edelleen lapsena aloittamallaan tutkimusmatkalla. "Luontoa voi kuvata milloin vain, missä tahansa. Varsinkin kesällä, kun on pitkä päivä, liikun kuvaamassa jo aamuyöllä."

Vastaavasti näin vuoden pimeimpinä viikkoina kuvaaminen on vähäistä.

Kaksi maisemaa nousee mieleen lempiympäristöinä: Lapin tunturit ja Suomenlahden kalliorannat.

Lapissa hän pyrkii käymään ainakin pari kertaa vuodessa. Perheenjäsenet eivät ole Rahkosen harrastuksesta innostuneet. Heille se näyttäytyy enemmän pitkäveteisenä odotteluna. Siispä hän liikkuu yleensä yksin tai jonkun kuvaajaystävänsä kanssa.

Keväällä ilmestynyt valokuvia ja luontotietoa yhdistävä kirja oli puolentoista vuoden rutistus. Idea siihen tuli kirjailijaystävältä Tuomas Marjamäeltä, joka toimi myös teoksen kustannustoimittajana.

"Hän usutti. En tiedä, olisinko muuten saanut aikaiseksi, vaikka lapsesta asti minulla oli ollut unelmana tehdä kirja."

Eläimiä suviyössä -teokseen tiivistyy Rahkosen mukaan kokemuksia koko valokuvausharrastuksen ajalta. Suuri osa kuvista on silti otettu ihan edellisenä kesänä.

"Kun pitäisi ainakin kehittyä kuvaajana ainakin periaatteessa, niin kelpuutin sitten lopulta mukaan vain uusimpia kuvia."

Kuvat ovat tutkijalle myös todiste siitä, mitä hän on itse havainnoinut ja itse kokenut.

"Olen 'uskon kuin näen' -tyypin ihminen. Tykkään kirjoittaa konkretiaa elävästä elämästä. Samaa on myös markkinatutkimus parhaimmillaan. Jos teen vaikka Lapista artikkelin, on hyvin tärkeää, että olen käynyt siellä itse. Silloin pystyn siitä kirjoittamaankin", kuvaa Juho Rahkonen, joka aloittaa MT:n kolumnistina tässä lehdessä.

Lue Juho Rahkosen kolumni:

Onko hallituksen harjoittama kuppilat kumoon -politiikka säikäyttänyt sinutkin? Lappi tarvitsee nyt matkailijoita