Mitä muinaisihminen söi? Dokumentin piirtämä kuva yllättää monipuolisuudellaan

Kypsentämättömän lihan pureskelu ja nieleminen on työlästä, näyttää biologi ja neurotieteilijä Suzana Herculano-Houzel. Kuva: Yle

Mitä kivikauden metsästäjä-keräilijät söivät? Kysymys on nykyihmisellekin oleellinen, sillä maatalouden tuottamaa ravintoa on ollut ihmislajin olemassaoloon verrattuna vasta hyvin lyhyen aikaa. Perimämme on yhä sopeutunut siihen, mitä paleoliittisen kauden ihmiset söivät.

Ranskalainen dokumenttielokuva Esihistoriallinen ruokavalio uppoutuu muinaisihmisten ruokavalion selvittämiseen.

Usein kuullun selityksen mukaan tulen käyttö lihan kypsentämiseksi antoi sysäyksen ihmisen aivojen kasvulle ja kehitykselle.

Tuli toi ratkaisevalla teholla ruuanhankintaan, koska raakana syödystä lihasta sulaa vain 40 prosenttia, kypsennetystä lähes kaikki. Kun ruokaa riitti, ihmiset pysyivät terveempinä, ja useiden sukupolvien elo samanaikaisesti mahdollisti tiedon siirtymisen jälkipolville ja kulttuurin kehittymisen.

Tärkeintä ravintoa oli siis liha. Monet löydöt, kuten dokumentissa nähty luola Etelä-Ranskassa, tukevat perinteistä käsitystä.

Jääkaudella alue oli jonkinlaista aroa. 100 000 vuotta sitten Ranskan neandertalinihmiset herkuttelivat muun muassa porolla. Saaliseläimiä riitti, mutta kasvisravinnon sisältämää sokeria ja glukoosia oli niukasti.

Puuron- ja leivänsyöjäkulttuurin kasvattina poskettomalta tuntuu tutkijan väite siitä, että hiilihydraatit ovat ihmiselle tarpeettomia.

Eivät ne olekaan, mutta ihminen voi saada sokerinsa rasvan kautta. Siksi lihan ohella tärkeää oli luiden sisältämä, rasvainen luuydin. Tutkijat pystyvät päättelemään rikkinäisten luiden iskujäljistä, että niitä ei särjetty miten sattuu, vaan kyseessä oli yhteisössä sukupolvesta toiseen siirtyvä taito.

Liha ja luut eivät ole kuitenkaan koko totuus. Portugalissa meren rannikolla tehdyt löydöt todistavat aivan toisenlaista ruokakulttuuria.

Alueen luonto on kuin kirjava ruokakomero. Eläinproteiinia saatiin riistan ohella merenantimista.

Mutta vielä monipuolisempaa oli alueen kasvisruuan valikoima: Rannikon metsistä ja ruohikoilta saattoi kerätä rasvaisia pinjansiemeniä, sieniä, pähkinöitä ja erilaisten villikasvien siemeniä. Mahdollista on, että seudulla asuneet ihmiset taisivat myös lääkinnällisten kasvien ja antibiootteja erittävien homeiden käytön.

On siis niin, että ihminen voi syödä monella tavoin ”luonnollista” ravintoa. Esivanhempamme osasivat sopeutua monenlaisiin olosuhteisiin sen mukaan, mitä ympäröivä luonto tarjosi.

Dokumentti valottaa kiintoisalla tavalla tutkijoiden menetelmiä.

Esimerkiksi muinaisihmisten hampaat paljastavat paljon, koska niihin kertynyt hammaskivi sisältää koko ruokavalion dna-kirjon. Nykyisten lajien dna-pankkiin vertaamalla tutkijat saavat tarkan käsityksen siitä, mitä suuhun on laitettu.

He myös kokeilevat käytännössä, toimivatko hypoteesit. On otettava kivi käteen ja rikottava naudan luita. Leivottava villiviljoista leipää, ja maistettava sitä.

Leipään liittyy dokumentin lopussa kumottava juurtunut käsitys maatalouden synnystä. Voisiko olla niin, että leipä ei ollut maatalouden seuraus, vaan päinvastoin: Ajoiko arvostetun, hyvänmakuisen leivän himo metsästäjä-keräilijät viljan viljelyyn? Kaivaukset Jordaniassa viittaavat nimittäin siihen, että leipä keksittiin jo silloin, kun ihmiset vasta keräsivät villiviljojen siemeniä.

Yle TV1 tiistai klo 19.00 ja Areena