Simonkadulla Näkyykö merta metsoilta?
Välillä pitää uskaltaa ulos Simonkadun bunkkerista. Viikko sitten pyörähdettiin aurinkoisessa Uudessakaupungissa haistelemassa ammoniakkia.
Kohde ei kuitenkaan ollut Yaran apulantatehdas vaan viereinen Urpoisten saari, jossa lannoitetuotantoa pyörittää parituhatta merimetsoa.
Siinä sitä oli suojeltua luontoa kauneimmillaan. Paskanhajuun tukehtuvat paikalliset olivat värvänneet mukaan maakunnan kovimmat poliittiset voimat.
Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) sai kirjaimellisesti istahtaa siihen itseensä ja tutustua hallinnonalansa kenties näkyvimpään saavutukseen.
Pahimpia jännitteitä reissulla lievitti Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok.) Kanervan kokemuksesta on kiistassa hyötyä. Vihreiden miesten ja mustien lintujen aluevaltaukset kun muistuttavat kovasti toisiaan.
Siltarummuista bumerangeihin
Aikoinaan puhuttiin siltarumpupolitiikasta, kun ministerit kiersivät maakunnissa hoitamassa ihmisten asioita kuntoon.
Nyt tilalla on bumerangipolitiikka, jossa poliitikot kiertävät kertomassa, kuinka tälle asialle ei voi mitään, se nyt vaan on näin, ja tuohon ei ainakaan ole rahaa.
Tiilikaisenkin kohtalona oli kertoa maakunnassa, että merimetsoja ei saa metsästää, susille ei voi mitään eikä ruoppaukseen riitä rahaa.
No, asioita selvitetään ja aina voi hakea elykeskuksesta poikkeuslupaa.
Tälläkin kierroksella kuului poliitikkoparvesta nupinaa, että kansa on kiinnostunut vain merimetsojen jätöksistä, vaikka koko maa on menossa konkurssiin.
Simonkadulla tuumitaan, että jos kansanedustajat eivät pysty hoitamaan edes pikkuasioita, miten he sitten luulevat pelastavansa Suomen talouden.
Uraania sen olla pitää
Sanotaan, että yrittäjänä onnistuminen on tehty Suomessa mahdottomaksi. Se ei kuitenkaan koske nikkelikaivoksia tai ydinvoimaloita, joiden kohdalla epäonnistuminen näyttää mahdottomalta.
Veronmaksajien piikkiin kaivettu maailman suurin monttu Talvivaarassa on nyt meidän kaikkien yhteinen yritys. Nikkelimonttu muistuttaa kovasti keskimääräistä maatilaa. Puhdasta tavaraa tuotetaan, mutta viivan alle jää pelkkää miinusta.
Russovoiman ydinvoimalahanke on sentään terveellä pohjalla. Voimalan rakentamiseen on paljon yleisiä syitä. Maailmanrauhan kannalta on tärkeää, että itänaapurin ydinaseyhtiö saa valuuttaa rauhantahtoisiin projekteihinsa.
Ydinvoima on varmaa bisnestä siitä huolimatta, että rakentamiskustannukset ovat räjähtäneet käsiin ja sähkö tarve vähenee tulevaisuudessa.
Kysynnän takaavat ikääntyvät vuorineuvokset, jotka tarvitsevat pyöriäkseen sähkövirtaa hamaan tappiin.
Se ei haittaa, että kaikki laskutaitoiset rahoittajat ovat ajat sitten vetäytyneet hankkeesta. Risupaketteihin ja biohömppään on turha luottaa.
Venäläistä uraania sen olla pitää!
Lupauksista tekoihin
Tiistaina ministeri Tiilikainen uskalsi vielä pistäytyä suden luolassa MTK:n johtokunnan vieraana Simonkadulla. Ensiesiintyminen oli ministerille helppo, sillä tuottajajärjestössä on tapana ensin alkuun kehua uusi ministeri päästä varpaisiin. Seuraavaksi onkin luvassa pelkkiä haukkuja.
Tiilikaisen edeltäjä Petteri Orpo (kok.) oli lupaava ministeri. Osa lupauksista jopa toteutui. Hänen edeltäjänsä Jari Koskinen (kok.) ei koskaan luvannut mitään. Hän teki enemmän kuin lupasi. Tiilikainen näyttää asettuvan jonnekin edeltäjiensä välimaastoon.
Maatalousministerin pesti on tunnetusti epäkiitollinen homma. Yhdistetyn maatalous- ja ympäristöministerin homma on vielä tuplasti epäkiitollisempi. Kun toista porukkaa kumarrat, toinen käy kimppuun kuin hyttysparvi. Lantapihojen asfaltointipakko on saanut maakunnissa melkoisen närkästyksen aikaan.
Ainakin tässä asiassa Tiilikainen näyttää pitävän lupauksensa. Ympäristöministeri myönsi suoralta käsin, ettei asfaltointipakolla ole mitään tekemistä ympäristönsuojelun kanssa.
Asenteessa on aikamoinen ero edelliseen ympäristöministeriin Ville Niinistöön (vihr.) verrattuna.
NIKLAS HOLMBERG
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
