Tapaus heijastinpuu: Miten lehtijuttu vaikuttaa?

Utajärven koulun viereisessä puistossa sijaitsee vanhempaintoimikunnan puuhaama Heijastinpuu, josta ohikulkija voi ottaa käyttöönsä heijastimen. Kakkosluokkalainen Ville Koskinen löysi Toyota-heijastimen. Kuva: Pekka Fali

Yhtenä pimeänä tammikuisena iltana Maaseudun Tulevaisuuden Facebookiin kilahti viesti. Lähettäjä kysyi, voisimmeko lähettää heijastimia heijastinpuuhun Utajärvelle.

Tuntuu kurjalta sanoa ei, kun toinen pyytää jotain. Tietääkseni meillä ei ole heijastimia. Hetken mietin, onko jotain, mitä voisin tarjota tilalle. Sitten äkkäsin.

Tänä vuonna Sanomalehti­viikon teemana on vaikuttaminen. Tässä meillä olisi aihe, jonka avulla pää­semme tutkimaan lehtijutun vaikutus­mahdollisuuksia.

Katsotaan mitä tapahtuu, kun tieto heijastimien tarpeesta leviää.

Toimittajan veikkaus on, että yritykset alkavat lähettää Utajärvelle heijastimia pyytämättä. Pidetään peukkuja!

Heijastinpuu ei ole ihan uusi ilmiö. Niitä on perustettu ympäri maata Hangosta Rovaniemelle saakka muutamana viime vuotena.

Heijastimien ripustamisen ja käytön sesonkiaikaa ovat erityisesti syksyn pimeät kuukaudet. Vaikka valkea lumivaippa peittää pahimman pimeyden, heijastimen käyttöä on silti syytä jatkaa.

Utajärven koulun läheisyyteen perustettiin kaksi heijastinpuuta joulukuun alussa. Ajatus sai alkunsa koulun vanhempaintoimikunnan kokouksessa, jossa mietittiin, miten lapset saataisiin näkymään pimeällä ja innostumaan heijastimista.

Toimikunnan jäsen ja viiden lapsen äiti Riikka Koskinen sai tehtäväkseen heijastinpuiden perustamisen. Hankkeen sloganiksi valittiin: ”Älä oo pimiä, oo loistava!”

”Puista on tähän mennessä mennyt 500 heijastinta. Eilen kun menin täydennyskierrokselle, oli jäljellä enää yksi.”

Puut sijaitsevat koulun lähellä taktisesta syystä. Heijastimet on tarkoitettu niin koululaisten kuin muidenkin kuntalaisten käyttöön. Kaikkia utajärveläisiä rohkaistaan tuomaan ylimääräisiä heijastimia puihin.

Puiden ansiosta heijastimista on muodostunut muoti-ilmiö Utajärven kylänraitilla. Menekki on yllättynyt Koskisen.

”Kyllähän se kannustaa käyttämään, kun lapset saavat itse valita mieleisensä puun oksilta. Tämä on tällaista käytännön liikennekasvatusta.”

Heijastimia roikkuu lasten repuissa ja takeissa. Suosituin heijastinmalli on ollut paloauto, mutta myös kaikki muut mallit ovat päätyneet ahkeraan käyttöön.

Kasperi Seppäsen heijastin on paloauto. ”Koska niitä oli niin paljon.”

Helmi Haverinen on valinnut seepran, ketun ja paloauton, sillä ”ne on söpöjä ja mää tykkään elläimistä”.

Heijastimia puihin ovat lähettäneet muun muassa vakuutusyhtiöt, sähköyhtiöt, pankit, pelastuslaitos, metsäyhtiöt, autokoulut ja liitot. Suurin yksittäinen lähetys on ollut 80 kappaletta.

Utajärven ensimmäiset heijastinpuut jäävät tuskin viimeisiksi. Toimintaa on tarkoitus jatkaa tulevina vuosina, kunhan löydetään uusia lahjoittajia.

”Yllättävän hyvin yritykset ovat lähteneet mukaan”, Koskinen iloitsee.