Koulun savityöt tarjoavat tilaisuuden luvalliseen sotkemiseen – luonnonmateriaali opettaa nykyihmiselle nöyryyttä

Kun savityö näyttää valmiilta, pitää vielä malttaa odottaa saven kuivumista. Kuva: Lari Lievonen

Savityöt opettavat kuvataiteeseen liittyvien taitojen lisäksi pitkäjänteisyyttä, kertoo Ruokolahden koulun kuvataiteenopettaja, kuvataidekasvattaja Pauliina Rouhiainen. Hän opettaa kuvataidetta sekä peruskoulussa että kansalaisopistossa ja Ruokolahden Lasten ja nuorten kuvataidekoulussa.

”Aikuiset ovat usein ensimmäisenä kysymässä, milloin lasten saviteokset saa kotiin. Nykyaikana on tärkeää opetella myös nöyryyttä, sillä kaikki todellakaan valmistu heti”, Rouhiainen naurahtaa.

Kuten kaikkeen kuvataiteeseen, myös savitöihin liittyy prosessuaalisuus. Ideasta edetään luonnoksiin tavoitteellisesti, mutta jos idea muuttuu tai luonnosta ei haluakaan noudattaa, se ei haittaa. Tällöin voi syntyä jotakin vieläkin parempaa.

Tänä keväänä Ruokolahden alakoululaiset tekivät savesta esimerkiksi sinivuokoille sopivan maljakon. Pikkuruiset sinivuokot kun tuppaavat uppoamaan, jos ne laittaa tavalliseen vesilasiin.

Rouhiainen korostaa, että tunneilla opetellaan taitoja ja eri materiaaleja, mutta ihmiskäsin tehdyssä työssä saa ja pitää näkyä persoonallinen ilmaisu. Jos haluaa samanlaisen tuotteen, joka on jo olemassa, se on paras ostaa kaupasta.

”Luovan työn hienous on siinä, ettei sen tarvitse jäljitellä jo olemassa olevaa. Etenkin aikuisilla on usein tapana haluta tehdä jotain, jonka he ovat nähneet jossain. Pian ajattelutapa kuitenkin muuttuu, kun ihminen oivaltaa, että nyt hänellä on mahdollisuudet omannäköiseen tekemiseen”, Rouhiainen kuvailee.

Kun savityö näyttää valmiilta, pitää vielä malttaa saven kuivumista. Kuivumiseen kuluu huoneenlämmössä viikkoja, eikä kuivumista kannata hoputtaa esimerkiksi laittamalla työtä patterin viereen, jotta työ ei halkeile.

Savi on monella tapaa erityinen materiaali, Rouhiainen korostaa.

”Savi on materiaalina halpaa, mutta ilman uunin kovettavaa lämpöä ja saven sintraantumista savesta ei tule keramiikkaa, vaan se pehmenee uudelleen joutuessaan veden kanssa tekemisiin.”

Lisäksi savi tarjoaa virikettä monille aisteille. Kaikki lapset eivät välttämättä ole ennen tunteneet kostean saven tuoksua nenässään ja sen tuntua käsissään. Moniaistisuus on savitöissä kiehtovaa.

”Ylipäänsä käsillä tekeminen on hirvittävän tärkeää vastapainoa, sillä yhä isompi siivu elämästä kuluu erilaisten näyttöjen ääressä”, Rouhiainen sanoo.

Savitöissä saa myös sananmukaisesti laittaa kädet saveen.

”Lapset eivät välttämättä pääse muualla sotkemaan luvallisesti, sillä kaikki eivät pääse edes leipomaan kotona.”

Rouhiainen lisää, että savityöt opettavat materiaalinhallinnan lisäksi vastuuntuntoa, sillä jäljet pitää siivota, jotta myös seuraava pääsee aloittamaan puhtaalta pöydältä. Oppilaat oppivat nopeasti, että siivoaminen on osa kuvataiteen tunteja, sillä siivotessa aivot vielä painavat mieleen tunnin tapahtumia.

Ihmisen on tärkeää keskustella itsensä kanssa, ja omien kädenjälkien katsominen tarjoaa siihen mahdollisuuden. Rouhiaiselle on tärkeää, että oppilaat saavat kuvataiteen työnsä näkösälle.

”Ihminen hakeutuu oman työnsä äärelle, tulee huomatuksi ja antaa huomiota. Se on itseterapiaa ja matka omaan itseen.”

Rouhiainen myös muistuttaa, että savi säilöö aivan eri kuten valokuvat. Kun lapsuusajan savityön näkee aikuisena, siinä näkee omat, pienet kynnenjälkensä. Samalla aikuinen voi hyväntahtoisesti hymyillä vuosikymmenten takaiselle itselleen ja palauttaa muistoja mieleen.

Savi opettaa ihmiselle nöyryyttä loppuun asti. Rouhiainen muistuttaa, että koska savi on luonnontuote, sen käyttäytymistä ei aina voi ennustaa. Siksi osa savitöistä halkeaa uunin kuumuudessa. Ja jos savityö säilyisikin uunissa ehjänä, se voi rikkoontua myöhemmin.

”Sellaisetkin kokemukset ovat opettavaisia, sillä ihminen joutuu pohtimaan omaa kiintymystään esineeseen ja sitä, mikä ylipäänsä on ihmisen hallittavissa ja merkityksellistä”, Rouhiainen tiivistää.

• Oppiaine on entiseltä nimeltään kuvaamataito. Aineelle ehdotettiin nimeksi myös kuvaamataidetta, kuva- ja ympäristötaidetta sekä visuaalisia taiteita.
• Kuvataide on yleissivistävä oppiaine, joka syventää oppilaan omakohtaista suhdetta visuaaliseen kulttuuriin.
• Kuvataiteen on tarkoitus kehittää kykyä ymmärtää taiteen, ympäristön ja muun visuaalisen kulttuurin ilmiöitä.
• Oppiaineen on tarkoitus harjaannuttaa kokemukselliseen, moniaistiseen ja toiminnalliseen oppimiseen.
• Lähde: opintopolku.fi, Kielikello 4/1992