Arvio: Iki-ihana Rölli opettaa, että meistä ihan jokainen kuuluu Omituisten otusten kerhoon

Röllin (Iiro Ristola) ja Milli Menninkäisen (Susanna Melander) ystävyyttä katsotaan pahalla silmällä Röllimetsässä. 

Allu Tuppuraisen luoma Rölli on ihastuttanut lapsia ja aikuisia 1980-luvulta lähtien. Omassa töllissään asusteleva Rölli haluaa kovasti olla pahankurinen ja sotkuinen kuten lajitoverinsa, mutta rölliksi hänellä on harvinaisen lämmin sydän.

Tikkurilan teatteri Vantaalla on päättänyt 20-vuotisjuhlansa kunniaksi marssittaa estradille Röllin ystävineen. Esityspaikkana toimii hurmaava Kotiseututalo Påkaksen pihapiiri aivan Heurekan kupeessa.

Rölli ( Iiro Ristola) tutustuu Milli Menninkäiseen ( Susanna Melander), mikä saa toiset röllit raivon valtaan. Ystävyys aivan erilaisen otuksen kanssa ei käy laatuun. Kun omista kodeistaan karkotetut menninkäiset vielä tyhjentävät Röllin porkkanamaan, on Röllimetsä sodan partaalla.

Tikkurilan teatterin tulkinnassa kuullaan muutamia tuttuja Rölli-lauluja, jotka taatusti jäävät soimaan päähän. Ristola on tehnyt valtavan upeaa työtä omaksuessaan Röllin puhetavan ja liikehdinnän. Hetkittäin voisi kuvitella, että pihamaalla tamppaa itse Allu Tuppurainen.

Näytelmä on lämmin, ja huolella harjoiteltu. Esityksen äänimaisema on oivallinen, ja pihapiirin linnut vielä täydentävät kaiuttimista nousevia ääniä.

Röllin seikkailut muistuttavat siitä, kuinka suuria asioita lapsille suunnatuissa näytelmissä voidaan käsitellä. Lapsikin ymmärtää tasa-­arvon tärkeyden ja syrjimisen vääryyden. Harmi, että ne eivät tunnu olevan kaikille aikuisille selviä asioita.

Tarinan opetus on kirkas. Turha on röllien ja menninkäisten riidellä, sillä kaikki me olemme syntymäoikeutenamme saaneet elinikäisen jäsenyyden Omituisten otusten kerhoon.

Tikkurilan teatterin Rölli Kotiseututalo Påkaksen pihapiirissä Vantaalla 19.8. saakka.