Elokuva-arvio: Lauri Randlan omakohtainen Näkemiin Neuvostoliitto -elokuva kertoo koskettavasti inkerinsuomalaisten elämästä idän ja lännen rajalla

Johanneksen (Niklas Kouzmitchev) isoäiti pyrkii koulimaan pojasta tottelevaista neuvostokansalaista. Kuva: Elen Lotman

Maailmanhistorian suuret tapahtumat rakentavat eriskummalliset kulissit pienen Johanneksen ( Niklas Kouzmitchev) elämälle. Poika asuu isovanhempiensa kanssa Neuvostoliitossa salaisessa kaupungissa, jota ei näy edes kartoissa ja jonka rantavesiin ei kannata pulahtaa.

Perheen tie mutkittelee pian Neuvosto-Viroon. Johanneksen äiti ( Nika Savolainen) tuo pojalle uskomattomia leluja ja herkkuja lännestä. Vaikka elämä on rajattua, lentää lasten mielikuvitus leikkien varjolla toisiin maailmoihin. Samalla Johannes kokee ensimmäisen ihastumisensakin.

Lauri Randlan ohjaama ja käsikirjoittama Näkemiin Neuvostoliitto -elokuva on omakohtainen kertomus inkerinsuomalaisen perheen elämästä idän ja lännen rajalla suurvallan perustusten vavistessa. Elokuvassa inkerinsuomi, venäjä, viro sekä suomi soljuvat lomittain ja luovat vanhojen neuvostoiskelmien kanssa ainutlaatuisen tunnelman valkokankaalle.

Nostalgiset laulut ja lelut virittävät katsojan menneiden vuosikymmenten tunnelmiin, mutta samalla elokuva todistaa, että maailman mullistustenkin keskellä lapset rakentavat oman maailmansa iloineen ja suruineen. Uutisten tapahtumat saattavat näkyä leikeissä, mutta pohjimmiltaan kyse on aina ystävyydestä ja rakkaudesta.

Elokuva herkistää, mutta toisaalta neuvostovallan järjettömyydet ja pienten ihmisten vilpittömät sanailut aiheuttavat myös spontaaneja naurunpyrskähdyksiä. Elokuva on myös varsin ajankohtainen, tulihan huhtikuussa kuluneeksi kolmekymmentä vuotta siitä kun presidentti Mauno Koivisto toivotti inkerinsuomalaiset tervetulleiksi Suomeen paluumuuttajina.

Näkemiin Neuvostoliitto. Ohjaus: Lauri Randla. 86 min. Ensi-ilta 10.7.