Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Hevosmaalaukset kuljettavat tunteiden taipaleelle – ”Olen alusta asti halunnut sanoittaa taulujani”

    Stiina Hovin hevostaulut syntyvät siveltimien lisäksi osittain keraamikon työvälineillä, joilla taiteilija luo värikylläisiin teoksiinsa vimmaa ja voimaa.
    Älä sano: tiedän miltä tuntuu, jos et itse ole kulkenut tulen läpi / tuntenut sen korventavan välillä vähemmän, mutta enimmäkseen enemmän. / Älä sano, jos koetat vain helpottaa omaa oloasi, koska et kestä toisen kipua. / Tulen läpi kulkeneet tietävät miten monisyistä kaikki on. (Stiina Hovi: Tulen läpi, akryyli kankaalle, 2023)
    Älä sano: tiedän miltä tuntuu, jos et itse ole kulkenut tulen läpi / tuntenut sen korventavan välillä vähemmän, mutta enimmäkseen enemmän. / Älä sano, jos koetat vain helpottaa omaa oloasi, koska et kestä toisen kipua. / Tulen läpi kulkeneet tietävät miten monisyistä kaikki on. (Stiina Hovi: Tulen läpi, akryyli kankaalle, 2023) Kuva: Stiina Hovi

    Stiina Hovi on jo vuosia maalannut Tulikavio-taiteilijanimellä hevostauluja. Nyt ilmestyneessä omakustannekirjassa hänen taulunsa kuljettavat lukijaa tunteiden taipaleelle maalausten ja niiden oheen kirjoitettujen aforisminkaltaisten runojen voimalla.

    Tunteiden taipaleella -kirjaan Hovi on koonnut 45 teostaan viime vuosilta. Niiden hän toivoo toimivan lukijoita voimauttavina kokemuksina.

    ”Alusta asti olen halunnut jotenkin sanoittaa taulujani. Tuntuu, että maalaukset ovat kokonaisempia, kun niissä on runo mukana. Kirja on tehty sillä tavalla, että sen voi avata mistä kohdasta vain ja peilata, osuuko kuvan ja tekstin sanoma tähän päivään ja hetkeen”, Hovi kertoo.

    Stiina Hovi haluaa tuoda taiteensa sinne, missä ihmiset liikkuvat. ”Ei taidetta pidä sulkea vain gallerioihin.”
    Stiina Hovi haluaa tuoda taiteensa sinne, missä ihmiset liikkuvat. ”Ei taidetta pidä sulkea vain gallerioihin.” Kuva: Jaana Kankaanpää

    Vuosikymmeniä hevosia harrastanut taiteilija tuntee hevosen ilmeet ja eleet sekä sen fyysisen voiman. Hänen maalauksissaan ilmeikkäät hevoset kuvastavat tunteita, joista taulujen oheen kirjoitetut runot kertovat.

    Hovi kertoo yhdistävänsä itse kehittämässään maalaustavassa siveltimiin keraamikon työvälineitä, jotta teoksiin välittyy voima ja vimma.

    Stiina Hovi on kerännyt tauluistaan ja niihin kirjoitetuista runoistaan Tulikavio – Tunteiden taipaleella -taiderunokirjan.
    Stiina Hovi on kerännyt tauluistaan ja niihin kirjoitetuista runoistaan Tulikavio – Tunteiden taipaleella -taiderunokirjan. Kuva: Stiina Hovi

    Taiteen eristämistä pelkästään gallerioiden uumeniin Hovi kritisoi. Hän toteaa, että teosten pitää olla saavutettavissa siellä, missä ihmiset liikkuvat.

    Hovi on ollut teoksineen esillä monissa suurissa hevosalan tapahtumissa ja näyttelyitä on järjestetty paikoissa, joissa ihmiset liikkuvat.

    ”Galleriaan verrattuna kahvilassa, ravintolassa tai marjatilalla onkin yhtäkkiä satakertainen määrä ihmisiä, jotka näkevät taulut. Taiteesta ei tarvitse ymmärtää mitään, vaan kysymys on puhtaasti siitä, tykkäätkö vai etkö tykkää.”

    ”Taiteesta ei tarvitse ymmärtää mitään, vaan kysymys on puhtaasti siitä, tykkäätkö vai etkö tykkää.”

    Tapahtumissa ollessaan taiteilija on kokenut koskettavia hetkiä, kun ohikulkija on pysähtynyt hänen taulujensa äärelle ja liikuttunut. Hovi kertoo kokevansa kunnianosoituksena tilanteen, jossa ihminen taulun ja runon äärellä kertoo tunteistaan ja kokemuksistaan, jotka teoksen näkeminen nostaa pintaan.

    Elämä hehkui ruusunpunaa, hattaraa ja askelten keveyttä. / Tuli kuitenkin aika, jolloin pimeä levitti peittonsa, ­/ hukutti mustaan ja makea haalistui muistoksi. / Vaikka kaikki hyvä tuntuu nyt menneisyydeltä, / on hetkiä, jolloin valo on yhä läsnä. / Ne voivat tulla yllättäen, kuin ohi pyyhkäisevä olento. / Sillä siiven hipaisu on siunaus, olipa se korpin tai enkelin. (Stiina Hovi: Korppeja ja enkeleitä, akryyli kankaalle, 2023)
    Elämä hehkui ruusunpunaa, hattaraa ja askelten keveyttä. / Tuli kuitenkin aika, jolloin pimeä levitti peittonsa, ­/ hukutti mustaan ja makea haalistui muistoksi. / Vaikka kaikki hyvä tuntuu nyt menneisyydeltä, / on hetkiä, jolloin valo on yhä läsnä. / Ne voivat tulla yllättäen, kuin ohi pyyhkäisevä olento. / Sillä siiven hipaisu on siunaus, olipa se korpin tai enkelin. (Stiina Hovi: Korppeja ja enkeleitä, akryyli kankaalle, 2023) Kuva: Stiina Hovi

    Joskus Hovin teoksia on lähtenyt myös sellaisten ihmisten matkaan, jotka eivät sinänsä ole hevosista innostuneita. Jotkin tauluistaan hän on tehnyt ystävilleen lahjaksi ja voimaksi vaikeisiin vaiheisiin ja tilanteisiin.

    Sellainen on esimerkiksi Tulikavion tunteiden taipaleella -kirjassa oleva maalaus Korppeja ja enkeleitä, joka on syntynyt voimatauluksi ystävälle. Tummanpuhuvaan teokseen syntyi Hovin mukaan lähes itsestään valoa toiseen reunaan ja teoksen runo kannustaa uskomaan siihen, että valo on yhä läsnä.

    ”Taulu kosketti aika montaa muutakin. Ilmiöt ja tunteethan ovat universaaleja, meillä kaikilla on samat tunteet, eikä kukaan täältä ehjin nahoin selviä. Ilo ja keveys ovat samassa tunteiden paketissa tummempien tuntemusten kanssa.”

    Stiina Hovi työskentelee Kantri-lehden graafikkona. Kantri on Maaseudun Tulevaisuuden kuukausiliite.

    Hovi, Stiina 2024: Tulikavio − Tunteiden taipaleella. Omakustanne. 86 sivua.

    Juttua korjattu 27.11.2024. klo 9:48. Lisätty tieto Hovin ammatista.

    Vehreää lempeyttä, joka ei vaadi mitään. / Sellaista tarvitset juuri nyt, kun maailman häly ja ahdistus vyöryvät valtoimenaan. / Siellä toisaalla, missä et onneksi ole. (Stiina Hovi: Suojassa, akryyli kankaalle, 2021)
    Vehreää lempeyttä, joka ei vaadi mitään. / Sellaista tarvitset juuri nyt, kun maailman häly ja ahdistus vyöryvät valtoimenaan. / Siellä toisaalla, missä et onneksi ole. (Stiina Hovi: Suojassa, akryyli kankaalle, 2021) Kuva: Stiina Hovi