Hurriganes teki My Only One -kappaleesta todellisen hitin, mutta laulun sävelsi hieman tuntemattomampi suomalainen muusikko

Jim & The Beatmakersillä riitti mukavasti keikkaa 1960-luvulla. Nuorissa ihailijoissaan yhtye herätti jopa hysteriaa. Kuva: Kuvakaappaus / Yle

My Only One tuo varmasti monelle mieleen Hurriganesin ja basisti Cisse Häkkisen ikimuistoisen laulusuorituksen. Pääosinhan vokalistina toimi bändin voimahahmo, rumpali Remu Aaltonen.

Kyseessä ei ole kuitenkaan alun perin Ganes-biisi, vaan sen levytti ensimmäisenä suomalainen Jim & The Beatmakers -yhtye jo vuonna 1964. Kappaleen sävelsi ja sanoitti yhtyeen laulaja Raul ”Ralle” Wikström (1946–), taiteilijanimeltään Jim.

My Only One menestyi listoilla hyvin, ja Jim & The Beatmakersillä riitti mukavasti keikkaa. Nuorissa ihailijoissaan yhtye herätti jopa suoranaista hysteriaa.

Laulun taustalta löytyi Wikströmin omakohtainen kokemus, jonka hän purki musiikkiin.

”Mulla oli silloin tyttöystävä, joka jätti minut aika tylysti. Vielä ikävämpää oli, että kaikki kaverini tiesivät, mitä oli tapahtunut”, muisteli Wikström myöhemmin.

Hän päätti tehdä asialle jotain, mikä herättäisi myönteistä huomiota. Lopputuloksena syntyi My Only One.

Hänen kynästään syntynyt popklassikko on seurannut aina mukana, vaikka Ralle on tehnyt urallaan paljon muutakin.

”Mehän vedettiin se aikanaan yhdellä otolla nauhalle. Se on hyvin simppeli sävellys. Sanat ovat niin yksinkertaiset, että kaikki varmaan osaavat samaistua tarinaan.”

Koska tämä ei ole tarina biisistä, vaan tekijästä, kerrataan Raul Wikströmin muusikon uraa hieman tarkemmin.

Ruotsinkielinen Wikström syntyi musikaaliseen sukuun. Hänen tätinsä soittivat haitareilla aikakauden iskelmiä, ja setä taas lauloi oopperalaulaja Jussi Björlingin kappaleita.

Ralle itse takoi jo varhaisteininä tuliteriä Premier-rumpuja perheensä kesäpaikan autotallissa Espoon Suvisaaristossa.

The Beatles -herätyksen saanut nuorukainen olikin kohta yhtyeessä nimeltä Fighters. Rummut vaihtuivat kuitenkin lauluun, kun rumpusetin taakse siirtyi koulukaveri Ronnie Österberg, joka muistetaan erityisesti progejätti Wigwamista.

Bändin toiminta päättyi Linnanmäen konserttiin vuonna 1964. Samoihin aikoihin Ralle perusti uuden bändinsä, jo mainitun Jim & The Beatmakersin.

Yhtyeen tavaramerkkinä olivat pitkät hiukset, Beatles-bootsit ja ruutupaidat nahkaliiveineen.

Ralle päätti hajottaa yhtyeen keväällä 1965, sillä hänellä oli jo seuraavat bändikuviot valmiina. Hänen ja laulaja Pepe Willbergin yhteistyön tuloksena syntyi legendaarinen Jormas, joka sai nimensä manageri Jorma Weneskosken mukaan.

Jormas menestyi Suomessa ja myös Ruotsissa, jossa fanit liikkuivat yhtyeen perässä bussilasteittain keikkapaikalta toiseen.

Pepe tulkitsi tenoriäänellään bändin suurimman hitin Saat miehen kyyneliin ja Ralle komealla baritonillaan esimerkiksi The Righteous Brothersin lainan You've Lost That Lovin' Feelin’. Wikströmin aktiivinen bändiura loppui jo vuonna 1966 varusmiespalvelukseen.

Sittemmin hän on ollut vakiokasvo lukuisissa Back to the Sixties -tilaisuuksissa.

Kirjoittaja työskentelee Osuustoiminta-lehden toimituspäällikkönä.