Käärijää ja Natoa etsitään Kielitoimiston sanakirjasta, mutta hakija saattaa yllättyä lopputuloksesta

Paperisten sanakirjojen myynti on enää murto-osa vuosituhannen alun määristä. Ajantasaisin suomen kielen sanakirja, Kielitoimiston sanakirja, on ollut vuodesta 2014 alkaen ilmaiseksi käytettävissä verkossa.  Kuva: Jaana Kankaanpää

Suomalaisia askarruttaa vuodesta toiseen esimerkiksi, miten sana ”psyyke” taivutetaan, mitä ”banaali” tarkoittaa ja kirjoitetaanko ”jompikumpi” yhteen vai erikseen.

Asian tarkistaminen oli kuitenkin vielä muutama vuosikymmen sitten hankalaa, jos kirjahyllyssä ei sattunut olemaan sanakirjaa, jossa suomenkielisiä sanoja selitettiin suomeksi.

Ensimmäinen kattava suomen kielen sanakirja oli 1950–1960-luvuilla julkaistu Nykysuomen sanakirja, mutta seuraavaa laajaa sanakirjaa saatiinkin odottaa 1990-luvulle, jolloin päivänvalon näki Suomen kielen perussanakirja.

Ensimmäinen Kielitoimiston sanakirjan nimellä julkaistu sanakirja puolestaan julkaistiin vuonna 2004.

Nykyään ajantasaisen suomen kielen sanakirjan selaaminen tapahtuu paperisten sivujen sijaan verkossa, sillä Kotimaisten kielten keskuksen julkaisema Kielitoimiston sanakirja on ilmestynyt ilmaisena verkkoversiona vuodesta 2014 alkaen.

Sanakirjan siirtyminen verkkoon on muuttanut sanakirjan toimitustyön arkea, kertoo Kielitoimiston sanakirjan toimittaja Leena Joki.

”Saamme nykyään käyttäjäpalautetta huomattavasti enemmän kuin ennen, ja iso osa työajasta meneekin palautteisiin vastaamiseen.”

Huomattava osa sanakirjan sisältöä koskevista palautteista liittyy Joen mukaan erilaisiin sanaideoihin, joita käyttäjät toivovat mukaan sanakirjaan.

Kaikki ehdotukset kerätään talteen, mutta päästäkseen sanakirjaan sanan täytyy olla riittävän vakiintunut ja yleisessä käytössä.

Sanakirjan uudistuksia tehdään aina vanhan sisällön päälle. Käyttäjäpalautteen avulla sanakirjan toimittajat pysyvät aiempaa paremmin perillä siitä, mitkä sanat ovat vanhentuneita tai joiden merkitys on esimerkiksi muuttunut arkisesta yleiskieliseksi.

Kuuden hengen toimituskunnalla ei nimittäin ole aikaa tai mahdollisuutta käydä kaikkien yli 100 000 hakusanan sisältöä jatkuvasti ja järjestelmällisesti läpi.

”Osa vanhentuneisuuksista juontaa siis juurensa ikivanhaan Nykysuomen sanakirjaan”, Joki kertoo.

Joki on ollut mukana Kielitoimiston sanakirjan toimitustiimissä vuodesta 2005, eli hän on nähnyt jo monta sanakirjan päivitysprosessia.

Sanakirjan toimitustyötä tehdään jatkuvasti, vaikka päivitykset julkaistaankin vuoden tai kahden välein samaan tapaan kuin paperisista kirjoista aiemmin julkaistiin päivitettyjä painoksia.

Lisäksi jokainen päivitysprosessi sisältää muokkaus- ja tarkistuskierroksia niin sisällön kuin teknisen toteutuksenkin kannalta.

Kielitoimiston sanakirja on päivitetty viimeksi vuonna 2022, jolloin noin tuhatta sana-artikkelia ajantasaistettiin ja sanakirjaan tuli noin 400 uutta hakusanaa. Sanakirjasta kuitenkin poistetaan sanoja niukasti, ja viime päivityksessä sanakirjasta lähti alle kymmenen sanaa.

Yksi lähtöpassit saaneista sanoista oli ”breikkitanssi”, koska breakdance ja breikki ovat syrjäyttäneet sen kokonaan.

Viime vuonna sanakirjamääritelmän saivat esimerkiksi sellaiset sanat kuin ”inklusiivisuus”, ”raskautua” ja ”hähmäinen”. Sanakirjan toimittajat sanastavat eli keräävät ja merkitsevät käyttöyhteystietoineen talteen sanoja erityisesti sanoma- ja aikakauslehdistä, radiosta, televisiosta ja verkosta.

Toimitettu sanakirja puolustaa paikkaansa alati digitalisoituvassa maailmassa. Joki muistuttaa, että sanakirja syntyy aina käyttäjien tarpeesta, ja tässä tapauksessa tarve on suomen kielen käyttäjien kiinnostus sanoihin ja niiden merkityksiin.

”Äidinkielemme monipuolisuus on tärkeää säilyttää myös sanakirjojen muodossa. Suomi on sivistyskieli, ja toivottavasti se myös pysyy sellaisena.”

Paperisanakirjojen aikaan oli mahdotonta tietää, mitä sanoja käyttäjät etsivät, mutta verkkosanakirjan aikaan haut tiedetään hyvinkin tarkkaan. Nykyään hakuja tehdään parhaimmillaan lähes 400 000 kuussa.

Hakujen kärkeen nousee milloin mitäkin ajankohtaisia ilmiöitä, mutta eri asia onkin sitten se, tuottaisiko esimerkiksi Google-haku tai vapaa tietosanakirja Wikipedia todennäköisemmin sellaisen tuloksen, jota tiedonhakija etsii.

Kielitoimiston sanakirja sisältää nimittäin vain harvoja erisnimiä, eli esimerkiksi henkilöiden, paikkojen tai organisaatioiden nimiä.

Viime vuoden alusta alkaen Kielitoimiston sanakirjasta on haettu paljon sanaa ”nato”, joka suomen kielessä tarkoittaa aviomiehen sisarta. Tiedonhakija kuitenkin etsii todennäköisesti tietoa Pohjois-Atlantin puolustusliitosta Natosta.

Tänä vuonna Kielitoimiston sanakirjasta on haettu paljon myös sanaa ”käärijä”. Yritys on sinänsä hyvä, mutta haku ei tuota lainkaan tuloksia. Joki ei usko, että myöskään sellainen sana kuin ”käärijänvihreä” löytää tiensä sanakirjaan.

”Käärijä-ilmiö on ohimenevä, eikä siitä juontuva värin nimi varmaankaan jää yleiseen kielenkäyttöön.”

Verkossa julkaistulla sanakirjalla on tiettyjä etuja paperille painettuun teokseen verrattuna, Joki kertoo. Ensinnäkin ilmaisen verkkosanakirjan käyttö onnistuu millä tahansa laitteella, jossa on verkkoselain.

Verkkosanakirja mahdollistaa myös toimintoja, jotka ovat hyödyllisiä sanapelien pelaajille tai ristikoiden täyttäjille: jos esimerkiksi etsii kuusikirjaimista sanaa, joka alkaa P:llä ja päättyy S:ään, sitä voi etsiä hakusanalla p????s, jolloin sanakirja tarjoaa hakusanoiksi muun muassa paatosta, paljasta ja pamausta.

Paperisanakirjallakin on totta kai puolesta, Joki muistuttaa. Paperinen sanakirja helpottaa erityisesti kokonaisuuksien hahmottamista, sillä esimerkiksi erilaiset geo-alkuiset sanat selityksineen näkyvät yhtä aikaa, kun taas verkkosanakirjassa näkyvillä on yksi sana-artikkeli kerrallaan.

”Onhan paperi monien mielestä myös sympaattisempi käyttöliittymä kuin verkkoselain”, Joki lisää.