Historian professori: "Sisällissota yhä erinäköinen Etelä-Pohjanmaan ja Tampereen näkökulmasta"

Sisällissota muistetaan yhä hieman eri tavoin eri puolilla Suomea. Näkemykset sodasta pohjautuvat ihmisten erilaisiin kokemuksiin. Valkokaartilaisia Hyvinkäällä vuonna 1918. Kuva: LEHTIKUVA / Handout / Hyvinkään kaupunginmuseo

Sisällissodan muistaminen ja sen muistelu riippuu yhä osittain siitä, missä ihminen asuu tai mistä on kotoisin. Esimerkiksi Pohjanmaalla sota on yleisessä puheenparressa edelleen vapaussota, sanoo Suomen historian professori Pertti Haapala.

"Kuten yksi Pohjanmaalta kotoisin ollut opiskelijani sanoi: Kyllä minä tiedän, mikä on tieteellisesti oikein, mutta meille se on vapaussota."

Tätä näkemystä tukee Haapalan mukaan vahva perinne. Kun miehet Pohjanmaalla määrättiin valkoisten asevelvollisuusarmeijaan, sitä perusteltiin halulla ajaa venäläiset pois maasta. Tästä kumpuaa tapa ja perinne puhua sodasta vapaussotana. Tosiasiassa venäläisten riisuminen aseista Pohjanmaalla sujui kuitenkin pääosin rauhallisesti.

"Koska sodasta jäi mielestäni kaikille huono omatunto, oli mukava uskoa hyvään selitykseen", Haapala sanoo.

Toisella puolella puhutaan Haapalan mukaan puolestaan kapinasta tai ajatellaan paikallisia oloja eikä niitä oikeastaan yhdistetä valtakunnan tapahtumiin. Samalla irtisanoudutaan myös osasta totuutta, Haapala lisää.

Haapala muistuttaa, että näkemys sodasta pohjautuu ihmisten kokemuksiin. Ihmiset eivät huijaa itseään tai muita, vaan heillä on erilaisia kokemuksia. Jos oltiin sodassa eri puolilla, on varmasti erilaisia kokemuksia.

Suomen historian dosentti ja tutkija Marko Tikka katsoo myös, ettei sisällissotaa muistella samalla tavalla maan eri puolilla.

"Sota on ihan erinäköinen, ja tavallaan ihan perustellusta syystä, vaikkapa Etelä-Pohjanmaan näkökulmasta tai Tampereen näkökulmasta."

Vaikka näkökulma Tampereella on Tikan mukaan sadan vuoden aikana väljähtynyt, tietynlainen muistamisen tapa ja kulttuuri elävät yhä voimakkaana.

Nykyään sisällissodasta ei Pertti Haapalan mukaan juuri keskustella entisellä valkoisten alueella. Hän sanoo huomanneensa, että esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomessa sota ei ole puheenaihe samalla tavalla kuin Tampereella, jossa punaista muistoa on aktiivisimmin vaalittu ja pidetty yllä.

Marko Tikka sanoo, että suuren yleisön näkemykset eivät aina käy yksiin historiantutkijan kanssa, mutta "konfliktit" esimerkiksi esitelmätilaisuuksissa ovat hänen mukaansa selvästi vähentyneet parinkymmenen vuoden aikana.

"Ihmiset ymmärtävät, että sisällissota on historiaa, että siihen on erilaisia tulkintoja ja että historiantutkijalla voi olla perustellusti omanlaisensa tulkinta, joka ei vastaa kahvipöytäkeskustelun tapaa tulkita historiaa."