Ensikodista askelet omaan elämään: "Olen nyt vastuussa kaikesta, mitä vauva tekee"
Lapsi on tuonut 18-vuotiaana äidiksi tulleelle Jennalle kaivatun tunteen oman elämän hallinnasta. Ensimmäinen äitienpäivä sujuu neljän polven kesken.
18-vuotias Jenna on yksi ensikodin nuorista äideistä. Ensikodissa asuvien vanhempien keski-ikä on 28, eli äidit ovat lähellä sitä ikää, jolloin suomalaisnaiset saavat esikoisensa. Kuva: Petteri KivimäkiJenna on yllättynyt, kuinka nopeasti vauva kehittyy.
”Hän osaa jo vaikka mitä. On kiinnostunut leluista ja seuraa koko ajan, mihin minä menen”, nuori äiti kertoo videopuhelussa.
Haastattelun tuoman pienen jännityksen keskelle pilkahtaa hymy.
Tomas on nyt lähes neljän kuukauden ikäinen. Äiti ja poika asuvat kotipaikkakuntansa ensikodissa.
Raskaus ei ollut varsinaisesti suunniteltu. Opinnotkin olivat toisen asteen oppilaitoksessa kesken. 18-vuotiaalle Jennalle itselleen oli silti selvä, että hän haluaa lapsen. Oma perhe ja ystävät eivät tunteneet ihan samoin.
”Nyt he ovat ihan innoissaan, vaikka aluksi he oli ... No, kaikki sanoi, että olet aika nuori tähän.”
Tieto pääsystä ensikotiin oli Jennalle mieluinen vaihtoehto. Sitä ehdottivat neuvola ja sosiaalityöntekijät. ”Tulin tänne jo raskaana ollessa, mikä oli hyvä juttu.”
Päivät täyttyvät vauvan kanssa rutiinien hoidosta.
”Kyllä aika menee ihan vauvan kanssa. Pitää ottaa toinen hyvin huomioon. Olen vastuussa kaikesta, mitä hän tekee.”
Jennan oma elämä ei ole sujunut ilman raskaita kokemuksia. Opintojen kanssa on ollut vaikeaa, kun hän ei oikein ole tiennyt, mitä elämältä haluaa. Hän muutti ensikotiin suoraan nuorisokodista. Tuntuuko vastuu lapsesta raskaalta?
”Ei ainakaan vielä, kun hän on vauva.”
Jälleen häivähtää ujo hymy muutoin vakavan nuoren naisen kasvoille.
Lapsi on tuonut Jennan elämään kaksi uutta tavoitetta. Ensimmäinen eli oma koti on jo tiedossa. Se löytyi Jennan oman etsinnän tuloksena kotikaupungista.
Hän kävi siellä ensimmäisen kerran vapun korvalla katsomassa paikkoja.
Ensikodista siirrytään kotiin portaittain totutellen. Jenna on keskustellut ensikodin ohjaajien ja sosiaalityöntekijän kanssa, että tavoite on muutto kokonaan omilleen elokuussa.
Toinen tavoite on opiskelu. Mitä se olisi? Sitä Jenna ei oikein ole jaksanut vielä selvittää.
Lapsi on nyt tärkein. Entisiin opintoihin hän ei kuitenkaan halua. Se ei ollut itselle sopiva juttu.
Jos et olisi päässyt ensikotiin, miten luulet, että asiat olisivat hoituneet?
”Kyllä tämä on helpottanut aika paljon arkea. Mutta enköhän mä olisi yksinkin pärjännyt”, hän sanoo hetken mietittyään.
Miltä tuntuu ensimmäinen äitienpäivä?
”En mä ole kovasti miettinyt. Ollaan menossa oman äidin luo. Minun mummiani on myös yleensä tavattu äitienpäivänä.”
Lapsenlapsi on Jennan äidille ensimmäinen. Ehkä paikalla nähdään poikkeustilasta huolimatta jopa neljä polvea.
”Onneksi isomummi on vielä alle 70”, Jenna tuumaa.
Jennan nimi on muutettu.
Lue myös:
Kunniamerkillä palkitun äidin kasvatusohje: Lasten pitää saada leikkiä ja olla vaan
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
