Lukijoiden ihanat muistot suomenhevosista: "Kotiin tullessa hirnui oman tallin ovella ja kyyneleet valui silmistä"

Itsenäisyyspäivän ajelulla. Kuva: Terhi Kinnari

Itsenäisyyspäivän ajelulla. Kuva: Terhi Kinnari

Itsenäisyyspäivän ajelulla. Kuva: Marika Lehtinen

Minna Nyyssösen isoisä Vehmersalmella. Kuva: Minna Nyyssönen

Suomenhevosen kantakirja täyttää jo 110-vuotta, kun Suomen valtio juhlii vasta 100-vuotista taivaltaan. MT:n lukijoilla riittää rodulle arvostusta ja mieleen tulee monia tärkeitä muistoja.

"Meillä oli Leija, Lento ja Humina, suomenhevosia. Ainakin Leijalla ratsastin, ilman satulaa, ja tietysti maalaistalon lapsena ajoin Leijaa monissa töissä, haravakoneen, jyrän päällä ja etenkin reellä! Sotaelokuvissa kuten Tuntematon, kyyneleet tulevat silmiini katsoessani, miten viatonta luontokappaletta rääkättiin", Raili Vihavainen kertoo.

Tuula Karjalainen muistuttaa, että eihän tästä ole kuin puoli vuosisataa, niin syrjäkylillä ainoa kulkuneuvo oli hevonen.

"Kauppojen edessä hevosia varten puomit, johon ajoneuvo kiinni. Talvella ensimmäisenä auraus hevosella. Hevonen teki traktorin työt ja pääsi ja pääsee metsässä paremmin kuin koneet. Alaluokilla ollessani kulki vain Ruposen linja-auto ja Revon taksi, tämä oli kylän toinen auto. Hovissa oli, muut hevosilla. En ole töitä tehnyt hevosen kanssa, mutta ratsastin paljon. Kaikki kunnia hevosille."

"90-vuotias äitini kertoo, että 77 vuotta sitten lähtivät itsenäisyyspäivän aamuna Karjalasta viidellä suomenhevosella kahden viikon evakkomatkalle tulipalopakkasessa", Kirsi Hyytiäinen kertoo.

"Junat olivat täynnä, niin ilman hevosia eivät olisi selvinneet."

Lukijat lähettivät myös kuvia itsenäisyyspäivän rekiajeluista. Leena Kurttia kuvat muistuttivat lapsuuden Tapaninpäivän ajeluista vällyjen alla.

"Muistan lapsuudesta suomenhevoset Juupe ja Kiltti, hevoset oli lähes kaikissa talon töissä mukana. Muistan vieläkin joulut kun lähdettiin kyläreissulle reellä, jossa oli heiniä ja niiden päällä viltti", Raili Hiekkataipale muistelee.

"Niiden päällä oli mukavan lämmin istua ja sitten viltti ja hevosella kello, joka ihanasti kilkatti. Kuu ja tähdet valoina. Ne on hienoja muistoja."

Ritu Salonen arvostaa hevosrotua sen monipuolisuuden takia.

"Suomenhevonen. Sitkeä ja sisukas. Sotiemme ja jälleenrakennuksen viisas apu ja taakankantaja. Koirat olivat tuolloin myös uskollisia tehtävässään. Miten hienosti loppuun ajettu ihminen kohtelee hevostaan talvisella savotalla."

Monet lukijat muistelivat kodin hevosen paluuta sodasta.

"Meidän Joppi oli sodassakin. Kun tuli kotiin, hirnu oman tallin ovella ja kyyneleet valui silmistä. Yhdessä itkimme". Aili Tuomaala kertoo.

"Paappani hevonen palasi sodasta ja äitini kertoi, että se talutettiin tupaan eikä sen tarvinnut enää tehdä hommia", Kaarina Lehto kuvailee.

"Hieno ja tärkeä, vaalimisen arvoinen ystävä ja elämän mahdollistaja kovina aikoina niin maa- ja metsätaloudessa kuin sodissakin. Älkää unohtako suomenpystykorvaakaan, joka on rotuna 125-vuotias, kun Suomi täyttää 100 vuotta", Pekka Salomäki muistuttaa.

"Se on seurannut esi-isiämme hyötyeläimenä, vahtina, hälyttäjänä ja metsästysapuna satoja vuosia sitäkin ennen, ja muodostunut omaan tyypilliseen muotoonsa ja toimintatapaansa esi-isiemme vaellusten myötä. Suoraan luonnonkannasta talteen kerättynä rotuna sekin edustaa aitoa, elävää kulttuuriperintöämme."

Lue lisää:

Valokuvaaja telttaili kaksi kesää Lapissa hevoslauman keskellä, tuloksena ainutlaatuisia kuvia

Suomenhevonen on kulkenut suomalaisten rinnalla läpi vuosien - katso hieno kuvasarja

Esteitä päin: Hermionen myönteisyys teki pienestä tammasta hienon kisaratsun