KANSAN SUUSTA Suuruksesta ehtoolliseen
Säännöllistä ateriarytmiä suosittelevat niin hammaslääkärien järjestöt kuin painonhallintayhdistyksetkin. Tässäkin voimme oppia niukkuudessa eläneiltä esivanhemmiltamme.
Ennen vanhaan talvisaikaan syötiin yleensä kolme ateriaa: aamiainen, puolinen ja ilta-ateria. Kesällä päivän pidetessä tarvittiin neljä tai viisi ateriaa.
Suurukseksi kutsuttiin ennen aamupalaa nautittua kevyttä syötävää. Sana viitannee viljatuotteisiin. Tämän päivän ruuanlaittaja tuntee suurustamisen ja suurimot.
Murkinaksi sanottiin aamiaista tai aamiaisen ja puolisen välissä syötävää ateriaa. Murkinalla voisi korvata anglosaksisen brunssin. Murkina kuului ateriarytmiin kevät-Matista (24.2.) syys-Mattiin (21.9.) ja sanaa käytettiin etenkin Kaakkois-Suomessa. Kymenlaakson Sippolassa tiedettiin, että murkinan aikoihin loppuu aamuinen sade.
Puolinen oli päivän tärkein ateria ja se syötiin työpäivän puolivälin tienoilla, noin kello 12–14. Puolista on kutsuttu myös murkinaksi, puolipäiväksi, lounaaksi ja päivälliseksi.
Lounas on sanana vanha, mutta ateriana nuori. Nimityksellä voi olla yhteyttä siihen, että keskipäivän aterian aikoihin aurinko paistaa kutakuinkin lounaasta.
Länsimurteinen ehtoollinen on hävinnyt itäiselle illalliselle kenties sen vuoksi, ettei iltapalaa ja kirkon sakramenttia sekoittaisi toisiinsa.
Topi Linjama
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
