Ingemon Fröbergin perheeseen kuuluu puolio Henrik sekä aikuiset lapset Linda ja Fredrik. Ingemo ja Henrik viljelevät vanhaa sukutilaa Kirkkonummella. Kuva: Sanne Katainen
Maatilanemäntä Ingemo Fröbergillä ruuanlaitossa kaksi periaatetta – näin hänen reseptinsä muuttuivat keittokirjaksi
Kun Fröbergin Linda-tytär muutti pois kotoa, tämä soitti usein äidilleen kysyäkseen, miten mikäkin ruoka tehdään. Niinpä Ingemo päätti koota reseptinsä keittokirjaksi.Kirkkonummi
Yksi Ingemo Fröbergin periaatteista ruuan suhteen on yksinkertaisuus – ei ylimääräisiä krumeluureja. Kuva: Sanne KatainenKirkkonummen Eestinkylän marttatalossa Solåsassa on odottava tunnelma. Martat kaatavat kuohuviiniä laseihin, kynttilät on sytytetty, tulppaanit aseteltu maljakoihin. Pian skoolataan oman kylän emännälle, Ingemo Fröbergille, jonka keittokirjan julkaisutilaisuus on juuri alkamassa.
Ingemo Fröberg on kohta kuusikymppinen kirkkonummelainen maatilan emäntä ja tilapuodin pitäjä, jota hieman häkellyttää, että hänen ruokansa ovat nyt keskipisteenä.
”Olihan se ihan huikeaa, kun pari päivää ennen joulua sain kirjan käteeni. Aluksi tosin pelästyin monta kertaa ennen kuin totuin omaan naamaani kirjan kannessa”, hän naurahtaa.
Keittokirjan tekeminen oli hidas projekti. Se vei kaikkiaan yli kaksi vuotta. Kuvauspäiviä oli kuusitoista. Lisäksi reseptejä piti työstää ja hioa sekä miettiä ja viimeistellä tekstiä.
Mutta kun sähköpostiin kilahti ensimmäinen versio kirjasta, jossa oli yhdistettynä kuvat ja teksti, oli Fröberg varma, että kirjasta tulisi jotain.
”Taitetun version näkeminen oli huikea kokemus. Sitä ennen oli vain Daniela Anderssonin kuvat ja minun tylsät tekstini.”
Ingemo Fröberg viljelee puolisonsa Henrikin kanssa sukutilaa Kirkkonummen Eestinkylässä ja pyörittää Maatilapuotia ja leipomoa. Kun puoti täytti kaksikymmentä vuotta, Ingemo keräsi keittiömestariserkkunsa kanssa ohjeita, joissa oli käytetty Maatilapuodissa myytäviä raaka-aineita.
”Se ohjevihko myytiin loppuun. Kun tytär muutti pois kotoa, hän soitti usein ja kysyi minulta ’äiti, miten tämä ruoka tehdään? Anna resepti’”, Ingemo kertoo.
Hän keksi alkaa antaa joka joulu tyttärelleen ja pojalleen lahjaksi muutaman reseptin omasta arkistostaan. Niistä oli syntynyt paksu nivaska nimeltä Mammas mat, suomeksi Äidin ruokaa.
”Linda on käyttänyt vihkoa ahkerasti, Fredrik tuskin avannut. Pojan mielestä ruuanlaiton pitää olla niin helppoa, ettei siihen reseptejä tarvita”, Ingemo naurahtaa.
Maatilapuodissa Ingemo huomasi, että monet asiakkaat tarvitsevat opastusta ruuanlaittoon.
”Jopa ihan perusraaka-aineet ovat outoja, kun ne eivät tule valmiina pakastepussista. Aikuisetkin ihmettelevät, mitä paistista saisi tehdyksi.”
Kun Maatilapuoti täytti 30 vuotta, Ingemo päätti, että on korkea aika koota Mammas mat -resepteistä keittokirja.
Ingemo Fröberg
59-vuotias maatilan emäntä ja Kirkkonummen Maatilapuodin pitäjä.
Perheeseen kuuluu puoliso ja kaksi aikuista lasta.
Viljelee 13. sukupolvena Fräsarsin sukutilaa eteläisellä Kirkkonummella. Viljelyksessä sata hehtaaria nurmea, viljaa, perunaa, hernettä ja viime vuonna ensimmäistä kertaa kukkapelto.
Koulutukseltaan agrologi ja ruoka-artesaani.
Harrastaa työntekoa: ”Teen ruokaa. Jos on aikaa, niin teen ehkä vähän enemmän ruokaa.”
Pitää myös matkustamisesta.
Ingemo Fröbergin ja Daniela Anderssonin kirja Tämä on minun ruokaani ilmestyi joulukuussa 2023. Ruotsinkielisen kirjan kustantaja on Kyrkslätt Estby Marthaförening. Suomenkielinen teos on omakustanne.
Pienestä pitäen Ingemo on seissyt keittiössä laittamassa ruokaa. Kun hän oli 12-vuotias, äiti jätti pöydälle jauhelihapaketin ja viereen lapun ”tee tästä jotain”.
”Kun olin 16-vuotias, meitä oli neljä samanikäistä tyttöä tekemässä ruokaa rippikoululeiriläisille. Ilmeisesti onnistuimme hyvin, sillä seuraavana kesänä meitä pyydettiin uudelleen.”
Kun Ingemolta kysyy, mistä inspiraatio ruuanlaittoon kumpuaa, hän vastaa nauraen: ”Nälästä!”
Ingemolle ruuanlaitto on aina ollut mieluista. Hänellä on kaksi periaatetta: tekemisen pitää olla hauskaa ja luovaa ja ruoka ei saa loppua kesken. On kolmaskin: ruoka ei saa olla monimutkaista.
Kuvausruokia tehdessään Ingemo kirjoitti muistiin, kuinka paljon ruokaan tuli mitäkin ainetta. Mutta kun hän lykkäsi puhtaaksikirjoittamista, omia merkintöjä oli joskus vaikea tulkita. Ohjeiden kirjoittaminen selkeiksi lauseiksi oli sekin haastavaa, kun aiemmin oli vain tehnyt ruokaa, ei reseptejä.
Ingemolla oli arkistoissaan myös isoäidin äidin ja muidenkin sukulaisten vanhoja keittokirjoja. Likaisimmista sivuista hän päätteli, että niitä on käytetty.
”Testasin ja totesin, että tästähän tulee lapsuusmuistot mieleen.”
Pulla on Maatilapuodin kestohitti. ”Moni ostaa meidän pullaa, kattaa pöytään ja hymyilee pullantuoksuisena”, Ingemo Fröberg nauraa. Kuva: Sanne KatainenVuonna 2018 Fröberg osallistui ensimmäisen kerran ruoka-artesaanikilpailuihin. Hän oli juuri käynyt ruoka-artesaanikoulutuksen ja voitti mallaslimpullaan pronssia. Vuoden 2022 Lappeenrannan-kilpailussa Ingemo nappasi kultaa ruisreikäleivällä.
”Ruoka-artesaanikoulutus oli tärkeä, sillä se rohkaisi osallistumaan kilpailuun. Ja kultamitali vaikutti heti Maatilapuodin myyntiin. Sitä ennen teimme ruisreikäleipää kerran viikonlopussa, kun puoti oli auki. Voiton jälkeen jouduimme tekemään useita satseja päivässä. Monet ostivat viisi leipää kerralla entisen yhden sijaan”, Ingemo kertoo.
Fröbergit leipovat leivän omasta rukiista, johon on valittu hyvä leipäviljalajike.
”Reseptiä hiottiin yli puoli vuotta. Se on ihan perusleipä, ei mitään krumeluureja, vähän karkeita jauhoja mukana ja hyvin paistettu”, Ingemo kuvailee.
Nykyisin Fröbergeillä on leipomossaan palkattu leipuri, mutta ensimmäiset viisitoista vuotta Ingemo leipoi kaikki tuotteet itse.
Kun Ingemolta kysyy, mistä inspiraatio ruuanlaittoon kumpuaa, hän vastaa nauraen: ”Nälästä! Ja raaka-aineista tietysti.”
”Mehän syömme Henrikin kanssa kaksi lämmintä ateriaa päivässä kotona. Arkisin minun ruuanlaittoni on sitä, että katson, mitkä raaka-aineet puodissa ovat menossa vanhaksi tai nahistuneita, ja mietin, mitä niistä voisi tehdä. Sitten teen jotain keittoa tai pataa.”
Tarinan opetus on, että reseptejä kannattaa aina jakaa, silloin niistä on varmuuskopiot jollain toisella, jos ohje häviää itseltä.
Ingemo saattaa turvautua myös valmisruokiin, jos on kiireinen päivä.
”Tai keitän perunat ja siihen savukalaa. Sehän on jo sinänsä valmisruoka. Usein teen ennen kiireaikoja paljon keittoa tai muuta ruokaa ja lämmitän sitä peräkkäisinä päivinä.”
Ingemo rohkaisee muitakin soveltamaan; ei ole niin nuukaa, jos ei ole kaikkia reseptin raaka-aineita kaapissa. Puuttuvan voi usein korvata jollain toisella.
Mutta toki joskus tarvitaan tarkkaa ohjetta, kuten minttusuklaaparfait’n kohdalla. Sen ohje oli kauan kateissa.
”Linda oli kysynyt sitä minulta monta vuotta. Ohje oli mulla leipomossa, mutta sitten se katosi. Onneksi olin antanut sen pikkuserkulleni. Hän penkoi omia laatikoitaan, ohje löytyi ja on nyt kirjassa.”
Tarinan opetus on, että reseptejä kannattaa aina jakaa, silloin niistä on varmuuskopiot jollain toisella, jos ohje häviää itseltä.
Kirjan teko tuli maksamaan arviolta yli 30 000 euroa. ”Oleellista oli, että siihen sai apurahoja. Kannattiko taloudellisesti – sen tietää vasta, kun on saanut kirjaa myydyksi”, Ingemo Fröberg toteaa. Kuva: Sanne KatainenArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
