Hellan kulmalla Lahjakakku sulaa suussa
Arvostan ruokalahjoja. Niitä tehdessään ihmiset antavat aikaansa ja ajatuksiaan.
Mummuni leipoi hiivaleipiä ja limppuja kyläläisille. Lapsena en edes tajunnut saajien ilon määrää, koska olin niin tottunut kotona leivottuihin leipiin. En ymmärtänyt, miten suuren työn leipominen vaatii. Touhu näytti helpolta.
Voi, nyt sitä ottaisi kotoisan leivän ilomielin, vaan ovat leipäleipurit harventuneet.
En todellakaan kykene mummuni hiivaleipiin saati mausteisiin ja makeisiin joululimppuihin. Onneksi joulun aika sentään herättää minunkin pikkuruisen sisäisen leipurini.
Kestävän perinteisen englantilaisen hedelmäkakun voi leipoa jo nyt ja kiikuttaa ystävälle.
Alkuun yksi tai kaksikin leivottua lahjaa on jo saavutus.
Stressiä ei leipomisesta kannata joulun alla ottaa. Eihän paineessa tehty leipomus edes välitä aitoa ystävyyden ilosanomaa.
Tehdään siis vain se, mikä hyvältä tuntuu.
Kakku vaatii vain aikaa ja ostoslistan noudattamista: useita sortteja kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä, konjakkia korinttien marinointiin, voita, munia ja niin edelleen. Sitten loppu onkin jo pelkkää sekoittamista.
Toinen hauska puuha voisi olla marmeladit, nekut tai konvehtiviritykset. Niissä saajaa ilahduttaa ennen kaikkea se, ettei samanlaisia saa kaupasta ja se, että ne on juuri hänelle tehty.
Maku lienee toissijainen seikka.
Vuosien varrella minua ovat ilahduttaneet ystävien kotisinapit, hillot, marinoidut sienet, karjalanpiirakat ja tietenkin anoppini lapsenlapsilleen tekemät upeat piparkakkutalot.
Maisteleminen ja muisteleminen kulkevat käsi kädessä – ja juuri jouluna tuntuu olevan molempien aika.
Eri sukupolvien leivonnaiset, perheiden joulumaut ja -puuhat kohtaavat. Siitä syntyy juhla.
Kauniin ajatuksen voi ojentaa tietenkin myös ostolahjassa. Onneksi monet kaupat nostavat jouluksi esille pientuottajien juhlatuotteita. Niitä ostellessaan voi ajatella sekä lahjan saajaa että tekijää lämmöllä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
