TV-vinkki: ”Tämä ei ole oikea sota. Tämä kestää korkeintaan viikon”, arvioi perheenisä Kiovassa puolitoista vuotta sitten

Ensimmäisessä jaksossa kiovalainen perhe sinnittelee keskellä hyökkäyssotaa. Sarja on kuvattu tänä vuonna Ukrainassa. Kuvassa ovat näyttelijät Kateryna Varchenko, Roman Lutskyi ja Kira Semenenko. Kuva: Red Arrow Studios/Yle

Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24.2.2022., lähiviikkoina kaksi miljoonaa ihmistä pakeni pääkaupungista Kiovasta. Yhtä moni kaupungin asukkaista päätti jäädä maahan.

Yle TV1:n kuusiosainen sarja He jotka jäivät kertoo sodan keskelle jääneiden tarinoita. Sarja on näytelty, mutta tapahtumat perustuvat todellisiin henkilöihin.

Jaksot ovat käsikirjoittaneet, ohjanneet ja näyttelleet ukrainalaiset ammattilaiset. He jotka jäivät.

Ensimmäisessä osassa pikkutyttö herää kaukaiseen räjähdykseen kotonaan Kiovassa. On aamuyö ja Venäjä on hyökännyt. Pikkuhiljaa muukin perhe herää ja alkaa säntäily.

”Mitä me nyt teemme?” kysellään vuoron perään.

Puhelimet soivat. Perheen isä patistaa lapsia pakkaamaan selviytymislaukut, jos lähtö tulee.

”Tämä ei ole oikea sota. Tämä kestää korkeintaan viikon”, isä lohduttaa ja perustelee päätöstään jäädä kotiin.

Seuraavana yönä mieli muuttuu, kun olohuoneen ikkunat paiskautuvat paineaallon voimasta sisään. Nyt on kiire.

Pian Olga, kaksi lasta, aviomies, ex-mies sekä koira yrittävät selviytyä ahtaassa asunnossa käymättä toistensa kimppuun.

Toisessa osassa Max on lopettamassa inhoamaansa työtä eläintarhassa, kun venäläissotilaat saartavat alueen. Ilman sähköä ja ruokaa eläimet ovat nääntymäisillään. Lopulta Max päättää lähteä tyhmänrohkealle pelastusretkelle.

Seitsenvuotiaan Wolfien äideistä toinen haluaa lähteä Kiovasta, toinen haluaa jäädä. Kirurgi Klaus puolestaan yrittää pelastaa tyttöystävänsä. Kuuluisa esiintyjä Andryi opettelee tulemaan toimeen omillaan. Koditon Yura löytää sodan keskellä elämänilonsa.

Syyt jäädä asumaan sodan keskelle ovat moninaiset. Jotkut eivät halua hajottaa perheitään, kun 18–60-vuotiaita miehiä ei päästetä pois maasta. Toiset kokevat velvollisuudekseen jäädä ja auttaa muita.

Kiovassa maalis–toukokuussa 2023 kuvattu koskettava draamasarja kertoo arjesta, toivosta ja ihmisyydestä. Elämästä, joka jatkuu sodan keskellä. Se on ainoa mahdollisuus ja lohtu.

Nyt Venäjän halpamainen hyökkäys on kestänyt jo yli 600 päivää, puolitoista vuotta, eikä loppua ole näköpiirissä. Miljoonat ovat paenneet maasta ja vähintään yhtä monet ovat muuttaneet maan sisällä turvallisemmaksi olettamaansa paikkaan.

Tilastoitu luku henkensä menettäneistä ukrainalaisista siviileistä lähentelee kymmentätuhatta, mutta todellisuudessa määrä lienee suurempi. Loukkaantuneita on parikymmentätuhatta. Sotilaita on kaatunut lähes 70 000. Arviot määristä vaihtelevat.

Kun venäläiset sotilaat lasketaan mukaan, kaatuneita tai haavoittuneita on lähes puoli miljoonaa. Ja kaikki aivan turhaan, yhden mielipuolen oikkujen toteuttamiseksi.

Rakennuskantaa on tuhoutunut miljardien eurojen edestä. Puhumattakaan varoista, jotka syöksetään rautana rajalle ja ohjuksina taivaalle.

Kriisi koskettaa koko maailmaa muun muassa ruokahuollon ja muiden talousvaikutusten kautta. Ukrainan kriisi on meidän kaikkien asia.