
Sisällissodan verisin pyöveli kohtasi oman teloittajansa Neuvosto-Virossa – sitten hän alkoi kummitella Suomessa
Historiantutkija Aleksi Mainio on koonnut Jaalan mystisestä pyövelistä Sulo Nykäsestä perusteellisen tietokirjan.Kuka oli ”Jaalan pyöveliksi” ristitty Sulo Wäinö Nykänen? Aleksi Mainio kiinnostui vuonna 1918 veristä jälkeä tehneestä valkoisesta teloittajasta vaimonsa isovanhempien kautta.
25 vuotta sitten hän kuuli tyttöystävänsä vaarilta ensimmäisen kerran tarinan Sulo Nykäsestä. Komentaja kummitteli eri puolilla maata vielä kuolemansa jälkeen. Saunan lauteilla Nykäsestä kerrottiin kostofantasiaa.
”Legendan mukaan Jaalan pyöveli oli tavoitettu kevään 1918 rikospaikaltaan ja yhdessä tuumin kuolemanpartio upotti hänet Kymijokeen”, Mainio kertoo.
Kertomus jäi vaivaamaan miehen mieltä. Edes Jaakko Paavolaisen Valkoinen terrori -klassikkoteoksen lukeminen ei auttanut.
”Löysin kyllä kirjoista Sulo Nykäsen, mutta vain hahmona, joka ilmestyy Jaalaan kuin tyhjästä ja häviää muutaman kuukauden päästä. Hän jätti jälkeensä paitsi paljon ruumiita, mutta myös väkivaltaa ihannoivia vinksahtaneita tekstejä.”
Kuolemaantuomitun punaisen vanhan naisen teloitusta Nykänen kuvasi muistiinpanoissaan seuraavasti:
”Hänen kasvolihaksensa eivät pehmittyneet eivätkä silmänsä pyytäneet armoa vaan päinvastoin kiristyivät tuimasti, katse koveni ja harmaahapsinen tutiseva pää osoitti hermostumista. En voinut katsella tuota saastutettua naista enempää ja annoin merkin miehille, ampua.”
Aleksi Mainio Helsingissä Kappelin terassilla, missä Oskari Tokoi väitti tavanneessa Sulo Nykäsen elävänä vuonna 1949. Todellisuudessa Nykänen ammuttiin Tallinnassa 1941. Aleksi Mainion tietokirja: Jaalan Pyöveli, vänrikki Sulo Nykäsen rikos ja rangaistus ilmestyi tällä viikolla Siltalan kustantamana. Kuva: Kari SalonenAleksi Mainio päätti koota Sulo Nykäsestä ensin usean opinnäytteen. Muiden tutkimusprojektien sivussa hän on tarkistanut, mitä esimerkiksi Washingtonin, Moskovan, Lontoon ja Tukholman arkistot tiesivät Nykäsestä.
Historiantutkija johtaa Kansallisarkiston hanketta, jossa selvitetään suomalaisten kohtaloita Venäjällä vuosina 1917–1964.
”Nyt oli oikea aika kirjoittaa Sulo Nykäsen tarina yksiin kansiin, sillä pietarinsuomalaisena hän liittyy tutkimushankkeemme aihepiiriin. Nykänen on myös omalla tavallaan Stalinin vainojen uhri. Pyöveli kohtasi pyövelinsä Tallinnassa.”
”En voinut katsella tuota saastutettua naista enempää ja annoin merkin miehille, ampua”. Sulo Wäinö Nykäsen muistiinpanot
Jaalan suojeluskunta keväällä 1922 kolmen valkoisen sankarivainajan haudalla. Kuva: PERTTULAN ARKISTOSulo Wäinö Nykänen syntyi pietarinsuomalaiseen perheeseen vuonna 1894. Isä oli kultaseppä Gabriel Kaapro Nykänen, ja poika sai kotoa kansallisromanttisen ja porvarillisen maailmankuvan.
Toiseksi eniten suomalaisia asui Helsingin jälkeen Pietarin metropolissa 1900-luvun alussa. Suomen puolella näitä käsityöläisperheitä kuvattiin herraskaisiksi.
Sulon vanhemmat erosivat 1912. Työväenluokan uhmakkaat otteet ja perheen pirstoutuminen johtivat siihen, että Sulo muutti isoveljensä Vietin perässä Suomeen.
Assistentiksi Turussa päässyt 19-vuotias Sulo kavalsi kauppias Gardbergilta rahaa ja aloitti pakomatkansa naiseksi pukeutuneena.
”Hän jäi lopulta kiinni Haaparannassa sen takia, että joutui avaamaan suunsa ja ääni olikin miehen”, Mainio sanoo.
Nykänen jäi toistamiseen kiinni rahan kavaltamisessa Tartossa 1924. Viron vapaussodan sankari selvisi rötöksestä mitättömällä tuomiolla.
”Kurin ja järjestyksen nimiin vannonut äärioikeiston kannattaja salli itselleen vapauksia”, Mainio sanoo.
Aleksi Mainio on Helsingin yliopiston dosentti ja palkittu tietokirjailija. Hän johtaa Kansallisarkistossa viisivuotista tutkimushanketta suomalaisten kohtaloista Neuvostoliitossa. Kuva: Kari Salonen
Muistitiedon mukaan Jaalan lentävien lippu löytyi heinolalaisen talon vintiltä, jossa sitä oli säilytetty yli 50 vuotta. Ennen Suomen sisällissotaa Nykänen oli Venäjän armeijan matkassa 1916-1917 ja työskenteli Jaalan linnoitustyömaalla. Kuva: VILLE-VEIKKO KIRVESMIEHEN KOKOELMAKomentaja Sulo Nykänen johdatti Jaalan valkoisen lentävän komppanian pitäjään huhtikuun lopulla 1918. Sekä valkoisilla että punaisilla oli reellä ja ratsuilla liikkuneita erikoisjoukkoja, joita kutsuttiin lentäviksi osastoiksi.
Lentävien piti toteuttaa Jaalassa ankara kurinpalautus ja kosto, joka murskaisi kapinallisten vastarinnan.
Nykäsen johdolla verilöyly tempautui käsistä. Paikkakunnalla ammuttiin muutamassa viikossa ainakin reilut 50 ja mahdollisesti jopa 70 punaista, Mainio arvioi.
Koston enkeli Sulo Nykänen langetti viimeisiä tuomioita, valvoi teloituksia ja ampui varmistavia niskalaukauksia.
”Samantapaisia puhdistusosastoja oli eri puolilla Suomea ja osa niistä teki jopa pahempaa jälkeä kuin Jaalan lentävät. Poikkeuksellista on se, että komppanian paperit vuoden 1918 väkivallasta ovat säilyneet niin tarkasti”, Mainio sanoo.
Monet valkoisen puolen ihmiset hävittivät myöhemmin todisteita puhdistuksista. Jaalan paperit ovat kuitenkin säilyneet, ja tämä selittyy Sulo Nykäsen persoonalla.
”Hänellä oli tietty narsistinen puoli. Nykänen halusi tallettaa urotekonsa lähtien tappolistasta, jonka hän oli tehnyt Jaalan vapaaehtoisista punakaartilaisista. 70 nimen kohdalle Nykänen oli merkinnyt ennakkoon kolme ristiä, mikä merkitsi kuolemaa.”
Sulo Nykänen on sisällissodan valkoisista teloittajista yksi tunnetuimmista ja ehdottomasti salaperäisin. Punaiselta puolelta Aleksi Mainio nostaa esiin pahimmista murhamiehistä Heikki Kaljusen.
Mainion mukaan ihmisillä on kiusaus selittää väkivaltaisia ilmiöitä yksittäisten pahojen ihmisten kautta.
”Todellisuudessa tappomyllyn pyörittäminen esimerkiksi vuoden 1918 sisällissodassa ja Stalinin suuressa terrorissa 1937–1938 vaati sekä väkivaltakoneiston että tavallisia ihmisiä mukaansa”, historiantutkija muistuttaa.
Jaalan kirkonkylä ja sen tunnetuimmat rakennukset olivat koko lailla entisellään vielä pari vuosikymmentä kevään 1918 jälkeenkin. Kuva: LIIKASEN ARKISTOSisällissodan jälkeen Nykänen toimi Suomen yleisesikunnan tiedusteluosaston agenttina. Hän oli mukana heimosodissa, toimi Tukholmassa Ison-Britannian salaisen palvelun kaksoisagenttina ja taisteli Viron vapaussodassa.
Miehen uhkarohkeudesta uskomattomin esimerkki lienee operaatio Santeri Alkio -niminen hanke, Mainio kertoo.
Nykäselle ja Toivo Vihavaisena esiintyvälle henkilölle luotiin peiteroolit, joiden turvin he vakoilivat länsiliittoutuneita. Kaksikko matkusti Vienan-Karjalaan ja Arkangeliin mukamas Santeri Alkion johtaman Suomen saksalaisvastaisen rintaman lähettiläinä.
Historian ironiaa on se, että Jaalan pyöveli neuvotteli Arkangelissa lokakuussa 1918 punaisen kansanvaltuuskunnan elintarvikekomissaarin Oskari Tokoin kanssa.
Noin 1 200 Suomen sisällissodan hävinnyttä punakaartilaista soti brittien alaisuudessa Muurmannin legioonassa. Tokoi toimi joukon keulahahmona.
Oskari Tokoi allekirjoitti Nykäsen kanssa sopimuksen, jossa vaadittiin saksalaisten karkottamista Suomesta
”Tämä kuvastaa hyvin Jaalan pyövelin persoonaa. Sulo Nykäsen päätä ei palellut, ja hän kykeni sopeutumaan mihin tahansa rooliin”, Mainio sanoo.
Päällikkö Sulo Nykäsen valokuva tervehdyksineen kesäkuun alusta 1918. Aleksi Mainion mukaan Nykänen ei koskaan myöhemmin tiettävästi katunut toteuttamaansa valkoista terroria. Kuva: NUOLIVAARAN ARKISTOSisällissodan jälkeen Nykänen oli mukana kaikissa mahdollisissa sotaretkissä, ja sitten hän tempautui mukaan vakoilijamaailmaan.
”Hän oli hyvin tyypillinen ensimmäisen maailmansodan mies, joka jatkoi sotimista pakonomaisesti”, Mainio sanoo.
Jaalan pyöveli oli kahdesti avioliitossa ja molemmat puolisot olivat virolaisia.
Virossa elänyt Sulo Nykänen jäi Tallinnaan, vaikka Neuvostoliitto kiristi otettaan koko Baltiassa. Viron jännitteinen tilanne tarjosi vakoojalle työmahdollisuuksia, mutta siinä hän teki ison virheen.
Neuvostoliiton miehitettyä Viron, Nykänen joutui salaisen poliisin NKVD:n syyniin ja hänet pidätettiin marraskuussa 1940.
”Nykänen sai kaksinkertaisen kuolemantuomion ja hänet ammuttiin 23. huhtikuuta 1941, jolloin Tallinnassa teloitettiin kymmeniä muitakin vakoilumaailman ammattimiehiä”, Mainio kertoo.
Sulon vaimo Iida-Maria Nykänen kyyditettiin Siperiaan kesäkuussa 1941. Stalinin kuoltua hän pääsi palaamaan Neuvosto-Tallinnaan, jossa vaatimatonta arkea elänyt leskirouva kuoli 1978.
Sulo Nykäsen virolainen ajokortti liitettiin NKVD:n tutkinta-aineistoon. Vakoilukuvioiden lisäksi Nykänen toimi liikemiehenä muun muassa kankaanvalmistuksessa. Hän yritti etsiä sisältöä elämäänsä myös kirjoittelemalla romaaneita, mutta ne jäivät omakustanteiksi. Kuva: RAHVUSARHIIVJaalan pyövelin mysteeriin liittyy erikoinen jälkinäytös. Aiemmin mainittu Oskari Tokoi kertoi vanhoilla päivillään 1962 historiantutkija Jukka Nevakivelle, että hän tapasi Sulo Nykäsen ilmielävänä Kappelin terassilla heinäkuussa 1949.
”Etkö Sinä enää muista minua? Minä olen se luutnantti Nykänen”, mies oli sanonut Tokoille Helsingissä.
Oskari Tokoi oli joutunut elämään Suomen sisällissodan jälkeen vuosikymmeniä maanpakolaisena ennen kuin hän sai luvan vierailla vanhassa kotimaassaan.
”On täysin varmaa, että Sulo Nykänen ammuttiin. Tokoin tarina ei voi pitää paikkaansa, mutta se kertoo siitä, että Nykänen jäi ihmisten mieliin. Hän oli pienikokoinen mies, mutta terävällä tavalla älykäs, sivistynyt ja äärimmäisen karismaattinen persoona”, Mainio kuvailee.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat











