Jokainen voi auttaa toista voittamaan yksinäisyyden

Käyn usein edesmenneen anoppini haudalla Hietaniemen hautausmaalla.

Siellä kerran meren äärellä viereeni istahti arasti iäkkäämpi rouva. Olin ilahtunut, , sillä olen kaivannut suunnattomasti ikäihmisten seuraa anoppini kuoltua kymmenen vuotta sitten. Meillä oli omat juttumme ja hän jätti jälkeensä elämääni ison aukon.

Istuimme ensin hiljaa vieretysten ja katselimme, miten tuuli heilutteli puiden oksia meren yllä. Hymyilimme toisillemme nauttien tuulen hiljaisesta kosketuksesta ihollamme.

Sitten rouva alkoi puhua.

Hän kertoi siitä miten oli jäänyt leskeksi yllättäen jo yli 15 vuotta sitten. Elämä ei ollut suonut hänelle yhtään lasta ja miehensä kuoleman jälkeen elämän yksinäisyys oli iskeytynyt vasten kasvoja.

Rouva kertoi, miten miehensä kuoleman jälkeen hän olisi toivonut saavansa tukea, mutta ei ollut surunsa keskellä osannut edes etsiä apua. Hän ei osannut käyttää nettiä eikä omistanut tietokonettakaan. Koska miehen eläessä arki oli ollut täynnä elämää, ei ollut tarvetta olla tietoinen auttavista palveluista, erilaisista tapahtumista, järjestöistä, seurakunnista, jotka on luotu sitä varten, että ikäihmisen ei tarvitsisi olla yksin.

Keskustelimme rouvan kanssa kaikesta. Itseäni kosketti yksinäisyyden tunne, joka vanhasta rouvasta huokui. Hänen sydämensä huusi seuraa. Hän kertoi, miten hän kävi usein haudalla. Hän vietti hautausmaalla pitkiä aikoja edesmenneelle miehelleen puhuen. Se oli hänen yksi tapansa saada aika kulumaan.

Olemme vanhan rouvan kanssa nyt ystäviä. Olen kertonut hänelle erilaisista vaihtoehdoista, joista hän voi valita itselleen kulloiseenkin tilanteeseen sopivaa ajanvietettä. Onneksi erilaisia tukiverkkoja löytyy. Sellaisia saa esimerkiksi seurakunnalta ja erilaisilta järjestöiltä tai kurssilta työväenopistossa. Vanha kunnon naapurinapukin on edelleen hyväksi havaittu keino torjua yksinäisyyttä.

Pyydänkin sinua, jolle yksinäisyys ei ole ongelma ja joka koet helpoksi avata keskustelun tuntemattomankin kanssa, olemaan rohkea ja tekemään ensimmäisen avauksen. Saatat yllättyä yhtä lailla positiivisesti kuin minä ja saada itsellesi elinikäisen ystävän.

Tea Saarniala

Espoo