Nuorilta puuttuu nykyään jotain, mitä jo seitsemällä veljeksellä oli
Aleksis Kivi kirjoitti veljeksiin paljon myös itseään, pohdiskelee Pekka Särkiö kolumnissaan.
Luomansa veljeskatraan tapaan Aleksis Kivi ei ollut yksin edes silloin, kun hänen elämänhallintansa oli retuperällä. Charlotta Lönnqvist huolehti kirjailijasta seitsemän vuoden ajan, jolloin Kivi kirjoitti myös Seitsemän veljestä. Kuva: Juho Leskinen13.10.202406:00
Mitä piileviä kykyjä onkaan odottamassa esiin tuloaan? Monet nuoret tarvitsevat tukea, ennen kuin ovat löytäneet itsensä ja saavuttaneet elämässään tasapainon. Monen hyvän siemenen kasvu tukahtuu ohdakkeisiin, kuivuuteen tai heikkoon maaperään.
August Ahlqvist lyttäsi myöhemmin kansalliskirjailijaksi tunnustetun Aleksis Kiven. Kriitikon mielestä Seitsemän veljestä kuvasi suomalaisia alakanttiin. Hän olisi odottanut ilmeisesti ylevää ja ihanteellista kansankuvausta.
Romaania on edelleen ilo lukea humoristisena kertomuksena sitkeästä selviytymisestä.
Aleksis Kiven Seitsemän veljestä on kasvukertomus siitä, kuinka aikansa ongelmanuoret voittivat vaikeudet ja saavuttivat lopulta yhteiskunnan asettamat vaatimukset.
Äiti yritti parhaansa kasvattaakseen villejä poikiaan, jotka olivat jääneet varhain isättömiksi. Poikien eno antoi toisinaan miehen mallia. Äidin kuoltua erikoinen velisarja sai kärsiä kiusaamisesta ja koulukin sujui huonosti. Pojat päättivät alkaa kokonaan uuden elämän kaukana muista ihmisistä.
Ei Impivaarakaan ollut vain impivaaraa. Nälkä, halla, viina ja tulipalo koulivat poikien resilienssiä. He selättivät vaikeudet toisensa jälkeen, kun ei ollut muuta mahdollisuutta.
Tämän elämänkoulun läpikäytyään, suoritettuaan lukkarinkoulun oppimäärän ja korvattuaan Viertolan isännälle tapettujen härkien hinnan pojat olivat valmiit palaamaan ihmisten ilmoille. Kukin löysi paikkansa talonpoikaisessa yhteiskunnassa.
Joidenkin ihmisten tuella on suuri merkitys. Mutta itsekin on oltava valmis ponnistelemaan.
Mikä siis on Seitsemän veljeksen sanoma? Ei ole toivottomia tapauksia. Joidenkin ihmisten tuella on suuri merkitys. Mutta itsekin on oltava valmis ponnistelemaan.
Tämän ajan nuorilta kuitenkin puuttuu jotain, mitä oli Kiven veljeksillä. Heillä oli toisensa. He eivät olleet yksin. Toiseksi heillä oli mahdollisuus turvautua Jumalaan, koska äiti oli siihen opettanut.
Tuntemattoman uhkan edessä he vetosivat kasteeseen: ”Me olemme kastettuja kristittyjä, Jumalan sotamiehiä, vaikka emme lukeakaan osaa.”
Kristityn identiteetti oli syntynyt, vaikka tietoa uskosta oli niukasti. Turvallisuudelle oli siten olemassa luja perusta suurimmankin hädän hetkellä.
Aleksis Kivi on kirjoittanut veljeksiin myös itseään. Hän tunsi hyvin Raamatun, mikä tulee ilmi monissa hänen kirjoitustensa yksityiskohdissa. Usko ei suojaa elämän kolhuilta ja kaatumisilta, mutta voi auttaa nousemaan.
Kiven elämänhallinta oli välillä haurasta ja mielenterveys horjui, mutta hän sai avun. Charlotta Lönnqvist huolehti Aleksis Kivestä Fanjunkarsin torpassa Siuntiossa seitsemän vuoden ajan, jolloin Kivi kirjoitti myös Seitsemän veljestä.
Tämän päivän nuorten elämä kulkee oman aikamme kysymysten ja haasteiden keskellä. Niistäkin kyllä selvitään omalla työllä, toisten avulla ja löytämällä elämän merkityksellisyys.
Kolumnin kirjoittaja on kenttäpiispa evp. ja Keski-Lahden vs. kirkkoherraArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
