Kissan kehräyksen salaisuus selvisi: Niillä on äänen tuottamiseen oma apuväline

Kissa kehrää tyytyväisenä, mutta myös sairas kissa voi rauhoittaa itseään kehräämällä. Kuva: Markku Vuorikari

Kissan kehräys on erikoinen ilmiö. Sen pitäisi olla oikeastaan mahdotonta.

Vain muutaman kilon painoinen eläin tuottaa kehrätessään niin matalaa ääntä, ettei taitavinkaan bassolaulaja pääse äänellään yhtä täyteläisiin syvyyksiin.

Muita ääniä, kuten maukumista, kissa tuottaa ihmisen tavoin kurkunpään alueella olevien äänihuulten avulla.

Aiemmin luultiin, että kissat tuottavat kehräystä erityisellä mekanismilla, jonka aikana ne rentouttavat äänihuulissaan olevia lihaksia.

Wienin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa kuitenkin todettiin, ettei tällaista lihastyötä kehräyksen tuottamiseksi tarvita.

Kissoilla on nimittäin kehräykseen oma apuvälineensä: Viime vuonna julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että niillä on äänihuulissaan erityinen ”pehmuste” tai tyyny.

Uuden tutkimuksen valossa tiedetään, että kissat voivat tuon tyynyn avulla tuottaa 25—30 hertsin taajuudella olevia ääniä ilman mitään lihastyötä.

Tavallinen miehen puheäänen taajuus eli puhekorkeus on keskimäärin 100–130 hertsiä. Naisella puheäänen taajuus on oktaavin korkeampi, noin 180–220 hertsiä.

Vaikka kehräys yhdistetään usein kissan rentouteen ja tyytyväisyyteen, niin ei aina ole.

Myös nälkäinen tai sairas kissa voi kehrätä. Kissan synnytyksenkin aikana on mahdollista kuulla kehräystä, kertoo eläinten käyttäytymistieteen tohtori ja tietokirjailija Helena Telkänranta kirjassaan Millaista on olla kissa? (SKS Kirjat 2023).