Katso tästä vauvaperheen vinkit, miten on varaa ostaa lähiruokaa

Kimmo Järvinen ja Asta Sarkki haluavat opettaa lapsensakin arvostamaan kotimaista ruokaa. Kuva: Riitta Mustonen

"Mannaa, mannaa!", vaatii parivuotias Jere Sarkki pöydän päässä ja tarkoittaa omenapannaria, joka paistuu lounaan jälkiruuaksi. Pääruokana oli viikonlopulta jäänyttä kaalikeittoa.

Sarkki-Järvisen perheessä on aina syöty kaksi lämmintä ruokaa päivässä, mutta Jeren ja nelikuukautisen Veikan syntymän jälkeen ateriarytmi on tarkentunut entisestään.

Metsäasiantuntija Asta Sarkki on äitiyslomalla ja hänen puolisonsa Kimmo Järvinen tekee pääosin töitä kotona. Perheellä on Asikkalan Viitailan kylässä omenatila, jota Kimmo hoitaa.

Asta on muuttanut Viitailaan viitisen vuotta sitten. Hänet on yllättänyt se, miten paljon lähiseudulla on tarjolla erilaisia raaka-aineita ja lähituotteita. Lähituotteet ovat usein vähän kalliimpia kuin esimerkiksi marketin tarjousruoka, mutta perheellä on varaa satsata niihin, kun ruuan hankinnassa ollaan muuten tarkkoja.

"Kymmenen kilometrin säteellä löytyy melkein kaikkea tarpeellista. Meillä on jopa oma kalastajakin kylällä, ja silloin tällöin ostetaan häneltä kalaa. Toisella puolen mäkeä kasvatetaan sonneja, ja isäntä laittaa yleensä kylän Facebook-sivulle tiedon, kun on teurastus tulossa."

Jonkun verran perhe saa myös hirvenlihaa, vaikka ei itse metsästäkään.

Kun Asta ja Kimmo vievät omia omeniaan myytäväksi Reko-ruokapiiriin, niin sieltä tulee kotiin tuoduksi ainakin munia ja lihaa. Muutaman kilometrin päässä vihannestilalta saa perunoita ja porkkanoita ja Kimmon vanhemmilta on tuotu tomaatteja, kurkkuja ja kesäkurpitsaa. Viinimarjat on omasta takaa ja vähän yrttejä.

"Ja appiukko keräsi meille puolukat ja mustikat", Asta kiittää.

Lasten tulo ei ole radikaalisti muuttanut perheen ruokavaliota. Raskausaikana Asta vältti joitain ruoka-aineita, kuten vakuumikalaa ja sushia. "Siitä yllätyin, että myös idut ja porkkanaraaste olivat vältettävien listalla."

Mitään allergioita ei perheessä ole, onneksi.

Lähin kauppa on 16 kilometrin päässä ja Kimmo käy siellä pari, kolme kertaa viikossa, kun vie omenia myyntiin. Keittiön seinälle puutelistaan merkitään tarvittavat, ja kaupassa Kimmo katsoo, jos on alennettuja tuotteita. Niitä hän ostaa kerralla enemmän, ja osa menee isoon pakastearkkuun.

"Kun jossain säästää, niin sitten voi toisaalla ostaa vähän kalliimmalla", Asta tuumaa.

Äitiyslomalla rahaa säästyy myös siinä, että Astakin syö useimmiten lounaan kotona. Välillä hän tekee ison kattilallisen ruokaa, josta riittää monelle aterialle, ja välillä syödään eineksiä.

"Kun vauvan kanssa tulee univelkaa ja seisoo keittiössä miettimässä, mitä ruuaksi, päästä kuuluu vain piiiip. Silloin on hyvä, kun on valmista tai esimerkiksi vauvaperheen keittokirja apuna."