"Kun syyskuu tullut on, soi laulu tää" – muistatko, mistä iskelmästä on kyse?

Syyskuun laulu (September Song) on musikaalisävelmä, jonka Olavi Virta (1915–1972) levytti vuonna 1957. Kappaleella häntä säesti George de Godzinskyn Tanssiorkesteri.

Komeasta tulkinnasta huolimatta huomion vei hänen samana vuonna äänittämänsä käännösiskelmä Poika varjoisilta kujilta, joka pomppasi suoraan listakärkeen.

Alun perin Broadway-musikaalista Knickerbocker Holiday olevan Syyskuun laulun ovat Olavi Virran lisäksi esittäneet suomeksi ainakin Matti Viljanen (1953) ja Topi Sorsakoski (1999).

Ilma kuulakas tuo,

helmen kirkas on.

Kun syyskuu tullut on,

soi laulu tää. Sen laulaa saa, ken yksin jää.

Kappaleen säveltänyt saksanjuutalainen Kurt Weill pakeni Yhdysvaltoihin 1930-luvulla Hitlerin noustua valtaan. Sanoittaja oli puolestaan lehtimiehenä uransa aloittanut amerikkalainen näytelmäkirjailija Maxwell Anderson, jonka lempiteemoja olivat vapaus ja oikeudenmukaisuus.

Vuoden 1938 musikaalissa laulun esitti Walter Huston, mutta tunnetuin versio lienee samettiäänisen Frank Sinatran, joka äänitti oman tulkintansa kymmenisen vuotta myöhemmin.

Kesän päättää syyskuu

vielä hehkussaan,

nyt jo odottaa

vaan sadonkorjaajaa.

Tuhansien sanoitusten Saukki eli Sauvo Puhtila teki lauluun suomenkielisen tekstin. Siinä viitattiin kesän päättymiseen ja lähestyvään sadonkorjuuseen.

Saukki liitti niin ikään kuulaan syksyn yksinäisyyteen.

Englanninkielinen lyriikka on asteen verran filosofisempi. Tekstissä vuotta verrataan ihmisen elämään syntymästä kuolemaan. Syksy merkitsee vanhuutta ja ajan hiipumista.

Laulun ydinviesti on, ettei rakkaudessa pidä viivytellä, vaan sen aika on nyt.

Syksy on innoittanut muitakin lauluntekijöitä. Musikaalikappaleista niihin kuuluu Eila Pellisen esittämä Tule syyskuu. Alkuperäisen tunnusmelodian elokuvaan Come September (1961) teki 60-luvun alun teini-ikoni Bobby Darin. Suomessa rakastetuimpia syksyn lauluja on Tove Janssonin sanoittama Syyslaulu. Myös Maarit Hurmerinnan Jäätelökesä on itse asiassa syyslaulu - menneen kesän kaipuuta.